Olen ollut suhteellisen joviaali maahanmuuttajia kohtaan, mutta olen aina tuominnut vääränlaisen maahanmuuttopolitiikan.
Ajatukseni on muuttunut. En ole enää joviaali maahanmuuttajia kohtaan ja haluan todellisia parannuksia maahanmuuttopolitiikkaan. Pelkkä kriittisyys ei enää riitä. Maahan tulevien taustat on tarkistettava. Rikolliset on käännytettävä jo rajalta. Ilman rahaa, asuntoa tai työpaikkaa ei maahan voi tulla. Jos Suomessa alkaa harjoittaa rikollista toimintaa, on ensimmäisestä tuomiosta lähetettävä takaisin kotiin. Meillä ei ole varaa hyysätä ihmisiä, jotka eivät hyväksy Suomen lakeja. Töihin saa ottaa vain työluvalla olevia ulkomaalaisia.
Viime päivien lehtiuutiset kertovat karua kieltä siitä, mitä tapahtuu, kun suomalaisia arvoja ei kunnioiteta. Koulutyttöjä raiskataan, ravintoloiden edessä otetaan Afrikka-Lähi-itä -matseja, kotikirurgiaympärileikkauksia harrastetaan, naiset pidetään kieliumpiossa, Suvivirsi ja Joulukuvaelma tuomitaan. Ei näin. Tämä ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Ymmärrän perheiden yhdistämispolitiikan silloin kun kysymyksessä on ydinperhe: isä, äiti ja lapset. Mutta en hyväksy perheeksi 34-vuotiaalle miehelle viittä 17-vuotiasta adoptiotytärtä. En hyväksy sitäkään, että Suomi tarjoaa ilmaisen korkeakoulutuksen ulkomaalaisille opiskelijoille. Me emme maksa veroja siksi, että koulutamme lääkäreitä, opettajia, sairaanhoitajia, historioitsijoita jne. jonkin toisen maan tarpeisiin. Ysikään suomalainen ei saa ilmaista koulutusta esimerkiksi Japanissa tai Filippiineillä.
Lause ”Suomeen tarvitaan ulkomaalaista työvoimaa” on käsittämätöntä jargonia. Tämän toitottajat tarkoittavat itse asiassa sanoa, että Suomeen tarvitaan ulkomaalaista halpa- ja harmaatyövoimaa. Yrittäjän pussiin jää paljon enemmän, jos pystyy teettämään töitä 4€/h yhdeksän euron tuntipalkan sijasta.
Sanomattakin on selvää, että pakolaisstatuksen omaavia ihmisiä pitää auttaa. Jos henki on uhattuna poliittisesta tai uskonnollisesta syystä, tai rodun takia, on ihmistä autettava. Ei kuitenkaan riitä, että ihmiselle annetaan turvapaikka, mutta ei elämää. Jos ihminen pelastetaan pakolaisleiriltä, hänelle on rakennettava elämä Suomessa. Hänen entinen ammattitaitonsa on hyödynnettävä, ja jos sitä ei ole, on hänet koulutettava tasolleen sopivaan ammattiin ja tarjottava työtä asiallisella palkalla.
Suomalaisen yhteiskunnan kannalta on huomattavasti taloudellisempaa, että pakolainen elättää itsensä työllä, ei sosiaaliturvalla. Se, uskokaa pois, on myös pakolaisen kannalta paras ratkaisu, koska se antaa ihmisarvon takaisin. Se edellyttää kuitenkin sitä, että maassa eletään maan tavalla.
Maria Tolppanen
Kansanedustaja
