Uudella työpaikalla tehdään ennen työsuhteen alkamista työsopimus. Tällaisen teki myös Jutta Urpilainen itsensä ja äänestäjien välillä viime vaalien alla mainoksen muotoon puettuna. Nyt kun sitä lukee, niin se on lista täysin katteettomia lupauksia.
Yksi lupauksista oli 100 000 uutta työpaikkaa. Tosiasiassa Suomesta on hävinnyt 100 000 työpaikkaa.
Suomesta on hävinnyt erityisesti teollisia työpaikkoja. Lukema on peräti 150 000 tämän ja edellisen vaalikauden aikana. Siis Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitusten aikana.
Tässä on perussyy miksi Suomen bkt on samalla tasolla kuin kymmenisen vuotta sitten. Kasvua ei siis ole ollut, ja viime vuodet olemme eläneet Suomen tasavallaan pisintä lamakautta. Ja mikä ikävintä: tunnelin päässä ei näy valon kajoakaan.
Samaan aikaan kuntien ja valtion menot ovat kasvaneet tasaista tahtia. Seurauksena on ollut valtion ja useimpien kuntien reipas velkaantuminen. Puhutaan kestävyysvajeesta eli menojen ja tulojen epätasapainosta.
Jotta emme olisi tässä tilanteessa, niin edellisten hallitusten olisi pitänyt luoda uusia työpaikkoja. Totuus on ollut tasan päinvastainen. Hallitukset ovat omilla toimillaan edesauttaneet työpaikkojen häviämistä tai siirtymistä muihin maihin.
Rikkidirektiivi on räikein esimerkki. Tämä miljardiluokan haitta saatettiin alulle ministeri Anu Vehviläisen (kesk.) toimesta. Sen aikaansaamista jatkettiin ministeri Susanna Huovisen (sd.) aikana. Lopullinen sinetti saatiin nykyisen hallituksen aikana, jolloin asiaa vauhdittivat ministeri Ville Niinistö (vihr.) ja EU:ssa meppi Satu Hassi (vihr.).
Suurin yritystoiminnan jarru on tällä hetkellä rahoitus. Moni normaalioloissa toimintakykyinen yritys on ajautunut tai on ajautumassa konkurssiin. Moni normaalioloissa laajentamiskykyinen yritys on jarrut päällä, koska rahoitus on vakava ongelma.
Rahoituksen ongelmien ratkaisussa hallitus ja hallituspuolueet ovat tumput suorina. Hallitus voisi tehdä nopeitakin ratkaisuja, jos tahtoa olisi.
Reijo Tossavainen
kansanedustaja (ps.)
