Väestö pakkautuu kasvukeskuksiin – Itä- ja Pohjois-Suomi nostavat elinvoimaa työllä ja investoinneilla

Muuttovoitto- ja muuttotappioalueilla viitataan siihen, miten väestö liikkuu alueiden välillä.

Muuttovoittoalueelle muuttaa enemmän ihmisiä kuin sieltä lähtee tietyn ajanjakson aikana, jolloin väkiluku kasvaa eli alueen nettomuutto on positiivinen.

Muuttotappioalueella tilanne on päinvastainen: lähtijöitä on enemmän kuin tulijoita, ja väestö vähenee. Nämä erot vaikuttavat suoraan alueiden elinvoimaan, palveluihin ja talouteen.

Pääkaupunkiseutu ja Pirkanmaa ovat selkeitä muuttovoittoalueita, kun taas Pohjois-Karjala ja Kainuu ovat muuttotappioalueita. Uudellamaallakin tosin on yhtenä vuonna, 2021, ollut negatiivinen nettomuutto.

Sekä Pohjois-Karjalassa että Kainuussa on kuntia, joissa on ollut jonkin verran muuttovoittoa jonain vuonna tarkastelujakson aikana. Maakuntatasolla kotimaan nettomuutto on kuitenkin ollut joka vuosi negatiivinen.

Alueiden kehitykselle tukea erityisohjelmilla

Hallituksen Itä- ja Pohjois-Suomen alueohjelmat pyrkivät nyt vastaamaan kehitykseen vahvistamalla turvallisuutta, saavutettavuutta ja elinvoimaa.

Alueohjelmat sisältävät toimenpiteitä muun muassa kestävään kasvuun ja uudistaviin investointeihin, osaamiseen, turvallisuuteen, huoltovarmuuteen sekä alueiden saavutettavuuteen. Lisäksi Naton tukikohtien sijoittuminen Suomeen tuo alueille uusia investointeja ja työpaikkoja, mikä voi pitkällä aikavälillä vahvistaa erityisesti itäisen Suomen asemaa.

Aluekehityksen mekanismeja avaa Siirtolaisuusinstituutin vastaava tutkija Tomas Hanell, jonka mukaan alueellisen eriytymisen taustalla ovat ennen kaikkea rakenteelliset tekijät, jotka ohjaavat sitä, minne koulutus, työpaikat ja ihmiset sijoittuvat.

– Olemme kyselyjen kautta selvittäneet, miksi ihmiset muuttavat. Kolme suurinta syytä ovat työ, koulutus ja ihmissuhteet, Hanell sanoo.

Muuttoliike on valikoiva eli kaiken tyyppiset ihmiset eivät muuta, vaan pääsääntöisesti nuoret ja naiset. Ulkomaalaistaustaiset keskittyvät tietyille alueille kuusi–seitsemän kertaa voimakkaammin kuin kantaväestö.

Valikoivuus näkyy selvästi eri alueiden välillä. Esimerkiksi Pohjanmaalla kotimaan muuttoliiketappiosta kaksi kolmasosaa on ulkomaalaistaustaisia henkilöitä.

Vastaavasti pääkaupunkiseudulla kaksi kolmesta kotimaan muuttovoitosta on ulkomaalaistaustaisia. Tämän lisäksi tulee maahanmuutto, joka sekin pääasiassa keskittyy suurille kaupunkiseuduille.

Globaali ongelma

Alueellisessa eriytymisessä Suomi ei ole poikkeuksellinen valtio.

– Myös OECD eli taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö on nostanut sen globaalilla tasolla keskeiseksi ongelmaksi, toteaa Hanell.

Esimerkiksi Lontoo ja Pariisi ovat muuttotappioalueita olleet jo pitkään, ja tämä ei ole ollut kaupungeille mikään ongelma, Hanell valottaa.

Ongelma syntyy silloin, kun voimakkaasti investoineen kunnan esimerkiksi päiväkotipalvelut ja koulut ovat tyhjillään.

– Tämä on itseään syöttävä kierre: muuttotappio syöttää muuttotappiota, koska silloin joudutaan leikkaamaan palveluista ja sitten kunta on vähemmän kiinnostava muuttokohde.

Etätyö jäänyt kaupunkilaisille

Hanell kertoo laajasta elämänlaatuun liittyvästä kyselytutkimuksesta, johon saatiin 4200 vastaajaa Manner-Suomesta ja edustettuna oli 82 % Manner-Suomen kunnista. Tutkimuksessa selvitettiin myös etätyötä, ja tulokseksi saatiin, että kaupungeissa tehdään eniten etätöitä ja harvaan asutulla maaseudulla vastaavasti vähiten. Tähän on kaksi selittävää tekijää.

– Ensimmäinen ja selittävin tekijä on elinkeinorakenne, eli maaseudulla paikkasidonnaiset työt ovat yleisempiä kuin kaupungeissa. Toki kaupungissakin on paikkasidonnaisia töitä, mutta ei niin paljon.

– Toiseksi alueelliset vaihtelut ovat varsin suuret valokuituverkoston saatavuuden suhteen Suomessa. Joissain maakunnissa 30 prosenttia talouksista on kytketty valokuituverkkoon, kun taas toisissa maakunnissa on miltei kaikki kytketty valokuituverkkoon.

Kaupungissa olevia ”paikkaan sitoutumattomia” töitä voidaan tehdä maaseudulla eli tietyntyyppiset tehtävät on mahdollista tehdä etänä.

– Tällaiset henkilöt voivat muuttaa maalle. Muutos on kuitenkin hidasta. Lisäksi joissakin yrityksissä on nyt siirrytty lisäämään lähityöskentelyä.

Elämänlaatua ja tekoälyä

Hanell on tutkinut myös koetun elämänlaadun maantiedettä ja elämän merkityksellisyyttä eri alueilla. Päähavaintona on se, että maaseudun asukkaat pitävät elämänlaatua korkeampana kuin kaupungissa asuvat. Koettu elämänlaatu on noussut eniten henkilöillä, jotka ovat muuttaneet kaupungeista maaseudulle.

– Ihannetilanteessa ihmiset voisivat asua siellä, missä he haluavat. Se olisi tietysti ideaali tasapaino Suomessa.

Tekoälyllä tulee olemaan keskipitkällä aikavälillä merkittävä eriyttävä vaikutus.

– Tekoäly tulee kasvattamaan alueellisia eroja. Toisilla alueilla sitä pystytään hyödyntämään paremmin ja joillakin alueilla jäädään kelkasta jälkeen, toteaa Hanell.

Muuttotappio voitoksi työllä ja investoinneilla

Kuopiolainen perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen toteaa, että Itä-Suomi on ollut muuttotappioalueena jo pitkään.

Rajoittamattomalla maahanmuutolla on haluttu yrittää kaunistaa aiemmilla kausilla tilastoja, mutta se ei ole kestävä tie, ellei se ole vain aitoon tarpeeseen liittyvää työperäistä maahanmuuttoa.

– Keskusta on lisäksi tukenut ulkomaalaisten opiskelijoiden haalimista tilastokikkailun vuoksi. Sekään ei ole kannattavaa.

Antikaisen mielestä muuttotappio voidaan kääntää voitoksi Itä-Suomessa vain työllä ja investoinneilla.

– Kaiken perusta on rajan rauhallisuus ja turvallisuus. Jos idässä tulisi esimerkiksi rajalle välineellistetyn maahantulon muodossa ongelmatilanteita, on sillä vaikutuksia ihmisten asumishalujen lisäksi myös yritysten investointihaluihin. Pahimmillaan rajan rauhattomuus ajaa ihmiset ja yritykset rajamaakunnista pois.

Rajamaakuntien asuttuna pitäminen on Suomen turvallisuuden peruste, jonka turvallisuusviranomaisetkin ovat myöntäneet.

– Rajan turvallisuus on kaiken elinehto. Maakunnilla pitää olla samanlaiset mahdollisuudet työhön ja yrittämiseen, Antikainen tiivistää.