Valehtelua, pelottelua ja solvaamista

Kuka nykyisen hallituksen ministeri puhui eduskunnassa eduskuntavaalien alla näin:

Kreikan hallitukset pyörittävät pyramidihuijausta. Kansainväliset pankit ja finanssilaitokset rahoittivat tätä suurten tuottojen toivossa. Suuriin tuotto-odotuksiin liittyy aina myös suuri riski. Kun voitot oli yksityistetty, tappiot sosialisoitiin.

Kreikan pyramidihuijauksesta kärsivät tavalliset kreikkalaiset ja tappioita maksavat nyt muiden euromaiden kansalaiset, myös me suomalaiset.

Me emme ole hyväksyneet Kreikka-lainaa emmekä Irlanti-takausta. Emme myöskään hyväksyneet väliaikaista tukimekanismia, jossa takaajien vastuu kohoaa 440 miljardiin euroon. Suomen osuus tästä on 8 miljardia euroa.

Nyt suomalaisten verovaroja ollaan kuppaamassa vielä miljardeja euroja lisää. Puolueemme ei hyväksy uutta pysyvää tukijärjestelyä eli ns. Euroopan vakautusmekanismia. Se sitoisi suomalaiset vielä suurempiin uhrauksiin.

Oikea vastaus on, että näin järkevästi puhui puheenjohtaja Paavo Arhinmäki Vasemmiston ryhmäpuheenvuorossa eduskunnassa. Sen jälkeen Arhinmäki ja Vasemmisto käänsi nuttunsa nurin päästäkseen Audin takapenkille.

Ennen euroon liittymistä vuonna 1998 puhuttiin euron huonoista puolista. Muistin virkistämiseksi kysyn nyt, kuka silloin vastasi eurokriittisille näin: ”Tämä on pimeää pelottelua. Maalaatte mörön seinälle. Joudutte itse sen sieltä pyyhkimään.”

Näin uhkaili silloinen pääministeri Paavo Lipponen. Kun asiaa arvioidaan tänään, niin voiko joku olla ennemmän väärässä kuin Lipposen tuolloin?

Entä kuka hallituksen ministeri puhui pari vuotta sitten Kreikan ensimmäisen apupaketin jälkeen näin: ”Nyt ovat asiat kunnossa niin Kreikassa kuin muissakin ongelmamaissa. Joka muuta väittää on pölhöpopulisti.”

Näin kaukokatseinen ”kaikessa viisaudessaan” oli ministeri Alexander Stubb.

Samoihin aikoihin pääministeri Jyrki Katainen vakuutti, että ”nyt on saatu markkinavoimista niskalenkki”.

Näiden esimerkkien pohjalta tästä kaikesta voidaan vetää ainakin yksi johtopäätös: tarvitsemme asiantuntevia, vastuullisia päättäjiä. Sellaisia, joihin suomalaiset voivat luottaa.

Lopuksi ajankohtaiseen Kypros-aiheeseen:

Perusteellisiksi kehutuissa stressitesteissä Kyproksen kaksi suurinta pankkia todettiin kerta kaikkiaan hyviksi. Totuus oli lopulta kuitenkin aivan toinen. Kaikki oli silmänlumetta,
tosiasioiden vääristelyä.

Kaiken kukkuraksi Kyproksen pankkien rahanpesuepäilyjä tutki firma, jonka taustalla vaikutti Venäjän entinen varapääministeri. Lopputulema oli, että pankit olivat puhtoisia pulmusia. Jopa parempia kuin suomalaiset pankit. Tämäkin tutkimus oli pelkkää silmänlumetta, tosiasioiden vääristelyä.

Mielestäni tällainen toiminta on edesvastuutonta tragikoomista teatteria. Ja niin, että katsomossa istuvat suomalaiset veronmaksajat, joille pääsylippu vastentahtoiseen näytelmään tulee kohtuuttoman kalliiksi.