Pääministeri Sanna Marinin harmiksi hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä on kansanedustajia, jotka vielä huhtikuussa 2022 aprikoivat, mitä Naton kanssa pitäisi tehdä. Eilisessä A-studiossa näytteen Nato-pyörittämisestä antoivat kansanedustajat Antti Lindtman ja Jussi Saramo.

Nato-keskustelua on käyty Suomessa vuosikymmeniä käytännössä kaikista mahdollisista näkökulmista ja kaikki kuviteltavissa olevat tilanteet huomioiden.

Jokaisen tiedossa olevasta syystä Suomi on tänä keväänä saapunut historialliseen tienristeykseen, jossa pitäisi viimein pystyä tekemään valinta.

Eduskunnan enemmistö on kääntymässä Nato-jäsenyyden kannalle ja myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on saanut oman johtopäätöksensä valmiiksi, vaikka hän ei ole sitä vielä julkisesti kertonut.

Myös pääministeri Sanna Marinin (sd) Nato-kannan arvioidaan olevan myönteinen.

Turvatakuut nostavat kynnystä hyökätä

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä linjasi jo aiemmin kantansa, jonka mukaan eduskuntaryhmä kannattaa Nato-jäsenyyden edistämistä.

Eilisessä A-studiossa kysyttiin kahdelta hallituspuolueen kansanedustajalta ja perussuomalaisten Riikka Purralta heidän henkilökohtaisia Nato-kantojaan.

Oppositiota edustava Purra oli kansanedustajista ainoa, joka ilmaisi suhtautuvansa myönteisesti Nato-jäsenyyteen. Purra on omasta kannastaan tosin kertonut jo aiemmin.

– Viime viikkoina olen eri kokoonpanoissa saanut paljon informaatiota asiasta. Olen myös itse tehnyt paljon paperityötä ja omia selvityksiä, ja sen perusteella päätynyt tähän omaan ratkaisuuni, Purra sanoi.

Hän myös mainitsi, että vaikka Suomella jo on monia erilaisia puolustusyhteistyön muotoja, ne eivät ole vaihtoehtoja Nato-jäsenyydelle.

– Nato tarjoaa paitsi integroidun komentorakenteen, myös artikla viiden suojan eli ne turvatakuut, joita Suomi on hakemassa. Turvatakuut nostavat kynnystä hyökätä Suomeen ja tuovat pelotevaikutusta.

Vasemmisto ei lämpene Natolle

Suomen hallitus julkaisi eilen turvallisuuspoliittisen selontekonsa, jonka tarkoitus on tarjota tietoa kansanedustajille, sikäli kun uutta tietoa enää tarvitaan.

Pääministeri Marinin harmiksi hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä on kansanedustajia, jotka edelleen väittävät, etteivät he vielä pysty muodostamaan kantaansa siitä, mitä oikein pitäisi tehdä.

Eilisessä A-studiossa näytteen Nato-pyörittelystä antoivat kansanedustajat Antti Lindtman (sd) ja Jussi Saramo (vas).

Saramon, joka tunnetaan Nato-vastustajana, puheenvuoro vaikutti lähinnä tekosyiden esittämiseltä viivyttelylle. Saramo sanoi, että hallituksen tuore selonteko ei ole vaikuttanut hänen Nato-suhtautumiseensa.

Saramo kuuluu eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaan, ja on myös siellä saanut henkilökohtaisesti kuulla paljon Nato-tietoa, osin jopa tietoa, joka ei ole vielä julkisuudessa. Kaikesta huolimatta päätöksen tekeminen on Saramolle vaikeaa.

– Olen aina vastustanut Natoa, nyt kun ollaan tässä tilanteessa, jossa turvallisuusympäristö on muuttunut, niin minusta kaikkien vastuullisten päättäjien pitää katsoa tämä nykytilanne. Meillähän valtaosa kansanedustajista on valittu Naton vastustajina. Itse punnitsen lopullisen kantani vasta yhteisten keskustelujen jälkeen, Saramo päästeli.

Mitä olennaista tietoa puuttuu vielä?

Lindtmanin vastaus kysymykseen henkilökohtaisesta Nato-kannasta oli hieman myönteisempi.

– Aiempi kanta on ollut pitkään se, että on oltava mahdollisuus hakea Natoon. Venäjän hyökkäyksen jälkeen olemme sen pohdinnan edessä, käytämmekö me sen mahdollisuuden. Oman, lopullisen päätökseni teen sen jälkeen, kun eduskunnassa olemme saaneet kaikki tiedot Nato-jäsenyyden vaikutuksista ja riskeistä. Kun olennaiset tiedot on saatu, on aika lopulliselle päätöksenteolle. Kun kaikki faktat, myös ne joita ei julkisesti käsitellä, ovat pöydässä, siitä muodostuu luja päätös, Lindtman sanoi.

On tietenkin selvää, että päätös ratkaisusta pitää perustua huolelliseen harkintaan, mutta voi myös hyvin kysyä, mitä olennaista tietoa kansanedustajilta enää puuttuu vuosikymmenien Nato-keskustelun jälkeen, varsinkin kun on nähty, millaisiin toimiin Venäjä on valmis ryhtymään Suomen lähialueella.

Näkökulmasta riippuen Saramon ja Lindtmanin toiminta voi näyttäytyä joko vastuullisena asioihin perehtymisenä tai sitten kipuiluna päätöksentekokyvyn puutteesta.

Oma historia pitäisi tuntea

Purra toi esille, että uusien selvitysten taakse ei voi piiloutua loputtomasti, ja että diskuteeraamisellakin on rajansa.

– Tähän prosessiin ladataan paljon toiveita siitä, että saataisiin varmaa tietoa, joka tekisi päätöksenteosta helppoa. Tosiasiassa tähän liittyy merkittäviä epävarmuuksia. Vaikka me saamme Suomen parhaiden asiantuntijoiden lausunnot ja erilaisia riskiskenaarioita, niin varsinainen päätös on tehtävä epävarmuudessa, siitä ei nyt päästä mihinkään.

Jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari Adolf Ehrnrooth esitti aikoinaan ajatuksen siitä, että kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse myöskään nykyisyyttään eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuuttaan.

Myös Purra toi A-studiossa esille, että Nato-päätöksen pohjaksi olisi uuden selonteon ja keskustelujen lisäksi aiheellista tarkastella myös Suomen menneisyyttä.

– Mielestäni tässä kannattaa perehtyä myös historiaan, josta voi löytää monenlaista oppia siitä, millainen maailma on ollut ja millainen todennäköisesti tulee aina olemaan. Kuten tiedetään, meillä on melkoisen karu menneisyys itänaapurimme kanssa.

SUOMEN UUTISET