Euroopan komission vihreän kehityksen ohjelma eli Green Deal on ylenpalttinen ja kunnianhimoinen toimenpidehanke. Sen avulla EU tähtää siihen, että Eurooppa olisi ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä – ensimmäisenä maanosana. Perussuomalaisten europarlamentaarikko Laura Huhtasaari näkee ohjelman osana isompaa kuviota, jossa jäsenvaltioiden toimivaltaa jälleen siirretään EU:lle.

Vihreän kehityksen ohjelma on lähivuosina konkretisoitumassa erilaisiksi lainsäädäntöhankkeiksi. Keskeisenä osana ohjelmaa ovat päästövähennystavoitteet, jotka tähtäävät EU:n hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä.

Perussuomalaisten europarlamentaarikko Laura Huhtasaari kertoo, että lähivuosina komission myllystä on tulossa useita ohjelmaa konkretisoivia EU-lainsäädäntöhankkeita. Huhtasaari kyseenalaistaa ympäristöohjelman mielekkyyden ja toimivuuden.

– Mitä enemmän EU:ssa tehdään yhteisiä ympäristö- ja ilmastotavoitteita tavoitteita, sitä hankalammaksi, kalliimmaksi ja monimutkaisemmaksi kokonaisuuden toteutus tulee.

– Samalla hallinto kasvaa entisestään, lähtien jo siitä, että EU haluaisi kaksinkertaisen metsäsertifiointijärjestelmän, vaikka esimerkiksi Suomen metsäteollisuus on jo sitoutunut globaaleihin sertifiointeihin. Nyt EU haluaa luoda uuden järjestelmän kansallisen järjestelmän päälle, Huhtasaari kertoo.

Vihreässä kehityksessä suunnitelmatalouden piirteitä

Huhtasaari sanoo, että vihreän kehityksen ohjelmassa näkyy suunnitelmatalouden piirteitä. Ohjelmaan kuuluvat päästövähennyksistä seuraavat kompensointimaksut, eli käytännössä pohjoisesta etelään ohjautuisi jälleen uusia tulonsiirtoja.

Hyvänä esimerkkinä on komission esitys sosiaalisesta ilmastorahastosta, joka olisi EU-elvytyspakettia seuraava tulonsiirtoautomaatti. Ilmastorahastosta olisi tarkoitus esimerkiksi kanavoida rahaa energialaskujen maksamiseen ihmisille, joiden omat varat käyvät vähiin teknologisessa siirtymässä, jossa otetaan käyttöön vihreämpiä energiaratkaisuja.

Kuten aina ennenkin, Suomi olisi joutumassa myös ilmastorahaston nettomaksajaksi alustavasti 840 miljoonan euron osuudella. Toki maksut tuntuvat konkreettisesti tavallisen palkansaajan tai yrittäjän kukkarossa.

– Raha on hankkeessa hyvä konsultti, eli ajatuksena EU:ssa on, että hintoja nostamalla saadaan kulutus ja päästöt vähentymään. Tosiasia kuitenkin on, että pelkästään kustannuksia lisäämällä ei ole mahdollista määräänsä enempää ohjata kulutusta järkevästi: Ihmisten täytyy edelleen elää, liikkua ja syödä sekä tehdä töitä. Myös yritysten täytyy toimiakseen voida käyttää energiaa, Huhtasaari sanoo.

Köyhdyttävä ja elintasoa madaltava vaikutus

Käytännössä vihreän kehityksen ohjelmalla tulisi olemaan tavallista kansalaista köyhdyttävä ja elintasoa madaltava vaikutus, koska kaikki kallistuu.

Huhtasaari muistuttaa, että vähemmän julkisuudessa on keskusteltu siitä, että sosiaalisen ilmastorahaston lanseeraamisen myötä toimivaltaa – tällä kertaa sosiaalipolitiikan toimivaltaa – olisi siirtymässä jäsenvaltioilta komissiolle.

– EU käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet oman toimivaltansa kasvattamiseen. Olisikin hyvä nähdä tässä taustalla isompi kuva, eli se, että sosiaalipolitiikka ei edes kuulu EU:n toimivaltaan. Perussuomalaiset katsoo, että jos vihreää siirtymää ei saada aikaiseksi ilman sosiaalitukien tulonsiirtoa, sitten sitä ei pidä edes tehdä.

Huhtasaari huomauttaa, että EU:lla olisi käytettävissään muitakin keinoja kuin tulonsiirrot ja energian hinnan nostaminen, esimerkiksi päästökauppa, joka hinnoittelee toiminnan hiilidioksidipäästöt.

Päästökaupan piirissä olevat toimijat joutuvat hankkimaan päästöoikeudet jokaista ilmakehään vapauttamaansa hiilidioksiditonnia kohti. EU:ssa päästökauppa koskee energiantuotantoa, energiaintensiivistä teollisuutta ja lentoliikennettä.

Päästökaupalla on ohjaava vaikutus saastuttaja maksaa-periaatteella.

– Päästökauppaa ei tarvitse laajentaa, mutta voisimme myös lisätä päästöoikeuksia, jolloin hinnat halpenevat. Tähän mennessä päästökauppa on ollut hyödyllinen Suomenkin teollisuudelle, ja samalla se on estänyt hiilivuotoa. Kuitenkin päästöoikeuksia pitää olla riittävästi, jotta se järjestelmä toimisi.

EU-veroa ajetaan kulisseissa

Suomessa on jo nyt yksi EU-alueen korkeimpia veroasteita suhteessa bruttokansantuotteeseen. EU:sta on kuitenkin väläytelty säännöllisin väliajoin kaiken kattavaa EU-verotusta, josta tulisi käytännössä uusi verotuksen taso kansallisten verojärjestelmien päälle. Toistaiseksi unioniverojen esteenä on ollut päätökseltä vaadittavan yksimielisyyden puute.

Huhtasaari uskoo, että EU-verotusta tultaneen esittämään jälleen vuoteen 2023-2024 mennessä.

– Samaan aikaan tullaan ehdottamaan elvytyspaketin pysyvyyttä ja samalla sosiaalipolitiikan laajentamista EU:n toimivaltaan. EU haluaa nämä kokonaisuudet ja samalla verotuksen omiin käsiinsä.

Pääministeri Sanna Marinin johtama hallitus ei toistaiseksi ole ilmaissut kantaansa uuteen sosiaalirahastoon, josta kertyisi taas uutta maksettavaa entisten velvoitteiden päälle.

Toistaiseksi ministerit ovat tyytyneet toistamaan näkemystä, jonka mukaan rahastoon suhtaudutaan ”erittäin kriittisesti”.

– Erittäin kriittinen tarkoittanee kyllä, koska vaihtoehtoja on oikeasti vain kaksi, ei ole kolmatta vaihtoehtoa eli ”kriittistä”, Huhtasaari sanoo.

Hän jatkaa, että käytännössä Suomen vaikutusvalta on EU:ssa todella vähäinen.

– Suomen hallituksella voi olla mielipide, Suomi voi vaikka sanoa ei, mutta sillä ei juuri ole merkitystä. Suomea viedään EU:ssa kuin mätää kukkoa.

SUOMEN UUTISET