VM:n ex-ylijohtaja arvioi erittäin kriittisesti EU-elvytysrahastoa ja EU-veroja – ”Lopputuloksena hallitsematon byrokratia, viimeiseen pisaraan puristettu veronmaksaja, palkansaaja ja yrittäjä”

Valtiovarainministeriön ex-ylijohtaja, professori Pentti Pikkarainen kirjoittaa Taloustaito-blogissaan 750 miljardin suuruisen EU-elvytysrahaston keskeisistä ongelmista.

Pikkarainen painottaa, että rahastoesityksen tulisi olla sopusoinnussa EU-perussopimusten kanssa. Ellei näin ole, pitäisi ensin muuttaa perussopimusta:

– Komission esitystä elpymisrahastosta on arvostelu monesta näkökulmasta. On epäilty, että sen lainsäädännöllinen pohja ei ole välttämättä sopusoinnussa EU:n perussopimusten kanssa ja mahdollisesti myös Suomen perustuslain kanssa. Koska en ole juristi, en ryhdy tuomariksi tässä asiassa. Komission tulisi kuitenkin aina toimia siten, että sen esitykset ovat turvallisesti sopusoinnussa EU:n perussopimusten kanssa. Jos ei näin ole, komission tulee aloittaa prosessi perussopimusten muuttamiseksi. Muuten menee kansalaisten luottamus komissioon ja muihin EU-toimielimiin ja EU:n toiminnan legitimiteetti kansalaisten silmissä katoaa.

Pikkarainen nostaa esiin EU:n esityksen elpymisrahaston rahoittamisesta uusilla EU-veroilla, kuten muovi-, digi- ja hiiliverolla. Hän pitää suuntaa vaarallisena:

– EU-tason verotuksen laajentaminen on vaarallinen tie. Kun pää avataan, riskinä on, että sitä ei saada koskaan suljettua ja suunta on vain ylöspäin. Suomalaisilla veronmaksajilla ei olisi käytännössä enää mitään sanottavaa EU-tason verotukseen.

– Kuten Teemu Lehtinenkin kirjoittaa, EU-tason vero, valtion keräämät verot, mahdollinen maakuntavero ja kunnallisverot muodostaisivat kokonaisuuden, jota kukaan ei lopulta kontrolloisi. Lopputuloksena olisi todennäköisesti hallitsematon byrokratia eri tasoilla, paljon huonosti perusteltuja julkisia menoja ja viimeiseen pisaraan puristettu veronmaksaja, palkansaaja ja yrittäjä.

Vaihtoehtoja olisi

Pikkaraisen mielestä komission elpymisrahastoesitykselle on parempia vaihtoehtoja: Euroopan investointipankin EIB:n lainanantomahdollisuuksia on lisätty, EU-maat voivat ottaa lainaa Euroopan vakausmekanismista EVM:stä, lisäksi on ns. SURE-ohjelma. Edelleen EU:n jäsenmaat voivat ottaa itse velkaa markkinoilta, EKP on lisännyt ostojaan velkakirjamarkkinoilla ja ehdollista rahoitusta on saatavana Kansainvälisestä valuuttarahastosta IMF:stä.

– Mihin sitten enää tarvitaan 750 miljardin euron elpymisrahastoa edellä mainittujen lisäksi, Pikkarainen kysyy.

– Pohjimmaiset syyt elpymisrahastolle ovat poliittisia ja huoli Italian tilanteesta. Erityisesti ranskalaiset pankit ovat rahoittaneet Italiaa runsaalla kädellä ja näihin luottoihin pelätään liittyvän suuri luottoriski. Tietenkin myös italialaisten pankkien taseissa on paljon Italian valtion velkaa.

– On tahoja, jotka haluavat EU:n muodostuvan liittovaltioksi, jolla on oma iso budjetti ja verotusoikeus ja jossa keskushallinnon rooli on suuri. Tähän strategiaan kuuluu, että euroalueen ja/tai EU:n ajautuessa ongelmiin ratkaisuksi esitetään vain tähän poliittiseen ideologiaan sopivia ehdotuksia.

Köyhä suomalainen pelastamassa rikasta italialaista

Pikkarainen muistuttaa, että noin kymmenen vuotta sitten euroalueen veronmaksajat pelastivat Kreikkaa holtittomasti rahoittaneet saksalaiset ja ranskalaiset pankit.

– Tästä ei ole näköjään opittu juuri mitään ja taas EU:n veronmaksajien pitäisi kaivaa kuvetta ranskalaisten (ja italialaisten) pankkien pelastamiseksi.

– Italian tulee itse laittaa verojärjestelmänsä ja harmaa taloutensa kuntoon. Avustusmuotoinen EU-rahoitus todennäköisesti vain pahentaa Italian ongelmia tältä osin. Suomi ja muut EU-maat eivät voi korjata Italian hallintoon ja harmaaseen talouteen liittyviä ongelmia. Kuten Hannu Nummiaro osoittaa, köyhä suomalainen olisi pelastamassa rikasta italialaista.

Lue Pikkaraisen blogi kokonaisuudessaan täältä >