Yksi konservatiiveja nykykulttuurissa eniten huolestuttavia asioita on ollut avioerojen yleistyminen toisen maailmansodan ja 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen jälkeen. Nyt avioerojen määrä on kuitenkin kääntynyt Yhdysvalloissa laskuun. Tuoreen tutkimuksen mukaan taustalla ei kuitenkaan ole konservatiivisten perhearvojen paluu.
Kymmenen viime vuoden aikana eroon päätyvien avioliittojen osuus kaikista avioliitoista on Yhdysvalloissa vähentynyt. Marylandin yliopiston sosiologi Philip Cohen osoitti uudessa tutkimuksessaan, että vuosien 2008 ja 2016 välillä eronneisuus laski kaikkiaan jopa 18 prosentilla.
Tulos kuulostaa hyvältä uutiselta varsinkin lasten kannalta, mutta luku ei kerro koko totuutta. Kun otetaan huomioon Yhdysvalloissa kohonnut avioitumisikä ja muut väestötieteelliset muutokset, eronneisuuden lasku jäi kahdeksaan prosenttiin.
Johns Hopkins Universityn sosiologian professori Andrew Cherlin kuvaili trendiä The Atlantic -lehdelle eräänlaisella paradoksilla.
– Jotta voisit erota, sinun on ensin mentävä naimisiin.
Hyväosaiset menevät naimisiin, huono-osaiset jäävät avoliittoihin
Cherlinin viesti oli, että nykyään korkeakoulututkinnon suorittaneet avioituvat todennäköisemmin kuin vain toisen asteen koulutuksen saaneet yhdysvaltalaiset. Ja avain laskevien avioerolukujen ymmärtämiseen on Cherlinin mukaan se, että nimenomaan korkeakoulututkinnon suorittaneet eroavat harvemmin kuin aiemmin.
Siihen taas on syynä se, että pitkään opiskelleet avioituvat vanhempina, koska he keskittyvät ensin työuran luomiseen. Heillä on myös taloudellista itsenäisyyttä lykätä naimisiinmenoa, kunnes ovat luottavaisia siihen, että liitto tulee toimimaan. Tämä kaikki on vähentänyt erojen määrää, Cherlin selittää.
– Vanhempana olet kypsempi… ja sinulla on todennäköisesti parempi työ, ja nämä asiat vähentävät riitoja puolison kanssa, Cherlin sanoo.
Avioerot yleistyivät Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälistä alkaen osin siksi, että eroa alettiin pitää hyväksyttävänä asiana, jos avioliitto on onneton. Avioerojen huippuvuosi oli Yhdysvalloissa 1980.
Vielä 1970-luvulla yhteiskuntatieteilijät yleisesti uskoivat, että avioerot tulevat jatkossakin yleistymään. Niin ei kuitenkaan käynyt, mutta syy siihen ei ole se, että avioliittoa arvostettaisiin enemmän – vaan pikemminkin se, että erityisesti matalan koulutustason amerikkalaisten parissa avioliittoinstituutio on heikentynyt ja avoliitot yleistyneet.
Myös avoliitot päättyvät usein eroon
Yhdysvaltalainen kulttuuri on muuttunut. Vielä muutama vuosikymmen sitten korkeakouluttamattomat olivat merkittävästi useammin avioliitossa 30 vuoden iässä kuin ne, jotka olivat suorittaneet vähintään alemman korkeakoulututkinnon. Nyt vain hieman yli puolet niistä naisista, joilla on vain ylioppilastutkinto, on naimisissa. Vähintään alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista naimisissa on kolme neljästä.
Yksi selitys tähän voi olla se, että ilman korkeakulututkintoa on nykyään vaikea saada hyvin palkattua työtä, mikä taas vaikeuttaa vakaan parisuhteen muodostamista. Cohen kirjoittaa tutkimusartikkelissaan, että avioliitto on yhä keskeisempi osa sosiaalista eriarvoisuutta. Avioliitto heijastaa eroja korkeakoulutettujen ja -kouluttamattomien välillä. Toisaalta avioituminen on taloudellisesti kannattavaa, joten koulutuserot avioitumisessa leventävät sosioekonomista kuilua.
Sosiologien mukaan pelkästään avioituneiden parien erotilastojen tarkastelu ei kerro koko totuutta yhdysvaltalaisten parisuhteista tänään.
– Jos tarkastelussa olisi avioliittojen lisäksi avoliitot, eivät eroprosentit nuorilla aikuisilla todennäköisesti olisi laskussa, Cherlin sanoo.
Suomessa erojen määrä vakaa
Suomessa avioerojen määrä on pysynyt kolme vuosikymmentä melko vakaana. Väestöliiton mukaan avioerojen kehityksen vertailemiseksi käytetään usein kokonaisavioeronneisuuslukua. Se kertoo, kuinka moni avioliitto päättyy eroon, mikäli eronneisuus pysyttelee samalla tasolla kuin nykyään.
Mikäli avioerojen kehityksessä ei tapahdu merkittäviä muutoksia, arviolta lähes puolet avioliitoista päättyy eroon. Suomen eronneisuusluku on ollut Euroopan Unionin korkeimpien joukossa 2000-luvulla.
