Euroopan komissio suosittelee eläkeiän yhdistämistä eliniän odotteeseen – Mikä on Suomen kanta?

Perussuomalaisten kansanedustajat Ville Vähämäki ja Jari Lindström ihmettelevät Euroopan komission vuotuista kasvuselvitystä koskevassa tiedonannossa mainittua neuvoston suositusta eläkeiän sitomisesta eliniän odotteeseen. Kansanedustaja Vähämäki on jättänyt aiheesta kirjallisen kysymyksen eduskunnassa.

Euroopan komission vuotuista kasvuselvitystä käsittelevässä E-kirjeessä annetaan Suomelle viisi suositusta vuodelle 2013. Eräässä suosituksessa todetaan, että Suomen on ”nostettava tosiasiallista eläkeikää kasvaneen elinajanodotteen mukaisesti”. Kirjeen liitteenä olevassa, pitkän aikavälin kehitystä käsittelevässä Euroopan komission makrotaloudellisessa kertomuksessa puolestaan sanotaan seuraavaa: ”Eläkeiän yhdistäminen elinajanodotteeseen auttaisi tasapainottamaan työ- ja eläkevuosien suhdetta. Jotta voidaan välttää toistuvat vaikeat neuvottelut, yhdistäminen olisi mieluiten toteutettava automaattisesti sovellettavien sääntöjen perusteella.”

Vähämäki ja Lindström kummastelevat sitä, ettei kirjeessä sanallakaan mainita Suomen kantaa neuvoston suositukseen tosiasiallisen eläkeiän nostosta. Liitteessä mainittuun eläkeiän elinajanodotteeseen yhdistämiseen ei siihenkään oteta kantaa.

– Mielestäni on hyvin erikoista, että näin suuri periaatteellinen ja poliittinen suositus jää kokonaan huomiotta, Vähämäki toteaa.

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa perussuomalaisten valiokuntavastaavana toimiva Lindström on huolissaan siitä, että hallitus vaikenee näin tärkeässä asiassa. Hänen mukaansa kysymyksessä on perustavanlaatuinen muutos vallitseviin menettelytapoihin.

– Suomi on perinteisesti ollut sopimusyhteiskunta, jossa asioista neuvotellaan. Ollaanko tänne nyt ujuttamassa automatiikkaa, jonka avulla neuvottelukulttuurista vaivihkaa siirrytään sanelukulttuuriin?

Lindström kummastelee myös sitä, että asia on tulossa työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan vasta ensi vuonna, vaikka sen on täytynyt olla hallituksen tiedossa jo kauan.

Kirjallisessa kysymyksessään Vähämäki tiedustelee Suomen kantaa neuvoston suositukseen tosiasiallisen eläkeiän nostosta sekä eläkeiän elinajanodotteeseen yhdistämiseen. Lisäksi hän kysyy, mitä ovat ”toistuvat, vaikeat neuvottelut”, joita halutaan makrotaloudellisen kertomuksen mukaan välttää.