Halla-aho seksuaalirikosilmiöstä: ”Päivän Hesari antaa ymmärtää, että maahanmuuttopolitiikan osalta olisi jo tehty kaikki, mikä on tehtävissä – tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa”

Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) kirjoittaa seksuaalirikosilmiöstä ja sen ratkaisukeinoista. Hänen mukaansa tämänkaltainen rikollisuus on automaattinen sivuseuraus laajamittaisesta kehitysmaamuslimien maahanmuutosta. Mikään Euroopan maa ei ole siltä välttynyt. Siksi ainoa vaikuttava rakenteellinen keino puuttua asiaan on vähentää tällaista maahanmuuttoa. Halla-aho tyrmää myös maakuntalehti HS:n vinon tulkinnat siitä, että maahanmuuttopolitiikassa olisi jo tehty kaikki voitava.

Halla-ahon kirjoitus ohessa:

Haittamaahanmuutto, ja kehitysmaamuslimien hurja yliedustus väkivalta- ja seksuaalirikostilastoissa, ei ole vuoden 2015 vyöryyn liittyvä ilmiö. Ongelma on kasautunut 90-luvun alusta lähtien, jolloin ensimmäiset somalit saapuivat Neuvostoliitosta Helsinkiin. Tulijoita on ollut useita tuhansia melkein joka vuosi.

Joissakin puheenvuoroissa rikokset on yhdistetty paperittomuuteen. Ei kuitenkaan ole mitään merkkejä siitä, että nyt epäiltynä olevat henkilöt olisivat paperittomia. Päinvastoin, osa Oulun lapsiraiskaajista on peräti Suomen kansalaisia. He ovat siis olleet maassa vuosikausia. Sama pätee esimerkiksi porilaiseen afgaaniin, joka raiskasi ja poltti elävältä tyttöystävänsä.

Kuten olen aiemminkin korostanut, tämänkaltainen rikollisuus on automaattinen sivuseuraus laajamittaisesta kehitysmaamuslimien maahanmuutosta. Mikään Euroopan maa ei ole siltä välttynyt. Siksi ainoa vaikuttava rakenteellinen keino puuttua asiaan on vähentää tällaista maahanmuuttoa.

Päivän Hesari antaa ymmärtää, että maahanmuuttopolitiikan osalta olisi jo tehty kaikki, mikä on tehtävissä. Tämä ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Esimerkkejä siitä, mitä Suomi voisi tehdä ja mitä sen pitäisi tehdä, ja mitä sen itse asiassa olisi pitänyt tehdä jo muutaman vuosikymmenen ajan:

– Turvapaikkashoppailijoiden käännyttäminen rajalta, kun he tulevat turvallisesta maasta kuten Ruotsista. Tämä on melko radikaali keino ja edellyttää rajavalvonnan palauttamista, mutta se on silti täysin mahdollinen.

– Suomi myöntää sekä turvapaikan että toissijaisen suojeluaseman neljäksi vuodeksi kerrallaan. Nämä määräajat voitaisiin EU-lain puitteissa lyhentää kolmeen vuoteen ja yhteen vuoteen. Tämä vähentäisi Suomen suhteellista houkuttelevuutta.

– Jo nykyinen laki mahdollistaa suojeluntarpeen uudelleentarkastelun, kun määräaikaista oleskelulupaa ollaan jatkamassa. Suojeluasema voidaan lakkauttaa, jos suojeluntarvetta ei enää ole. Tätä mahdollisuutta ei koskaan käytetä.

– Vaikka Suomen passi on matkustusasiakirjana yksi maailman arvokkaimmista dokumenteista, kansalaisuuksia jaetaan hyvin löysin kriteerein. Neljän vuoden odotusaika riittää humanitaariselle maahanmuuttajalle. Odotusaika pitäisi pidentää kymmeneen vuoteen ja toimeentulo- ja nuhteettomuusedellytyksiä tiukentaa. Tämäkin vähentäisi Suomen houkuttelevuutta.

– Tulkkipalvelujen tarjoaminen vuosia maassa oleskelleille pitäisi lopettaa. Se ylläpitää kielitaidottomuutta ja kotoutumattomuutta.

– Suomen pitäisi soveltaa systemaattisesti ”sisäisen paon mahdollisuutta”. Toisin sanoen esim. irakilaiselta pitäisi ensisijaisesti edellyttää suojelun hakemista oman maan rauhallisilta alueilta.

– Kansalaisuus pitäisi olla peruutettavissa vakavien rikosten kuten pahoinpitelyjen tai raiskausten vuoksi.

– Turvapaikkaprosessi pitää keskittää raja-alueilla oleviin keskuksiin (joita esitin jo syksyllä 2015), joista ei pääse mihinkään muuhun suuntaan kuin pois maasta.

– Laittomasti maassa oleville ei pidä tarjota palveluja. Valtiovallan pitää kieltää kuntia tarjoamasta niitä. Ne houkuttelevat Suomeen ihmisiä, joilla ei ole edellytyksiä oleskeluluvan saamiseen.

– Laajamittaista paluumuuttoa etenkin Somaliaan ja Irakiin pitää edistää sekä edellämainituilla keinoilla että kyseisten maiden kanssa tehtävällä kunnianhimoisella yhteistyöllä.

Yhtä ja yksittäistä ratkaisua ei ole. Pitää tehdä kaikki mahdolliset toimenpiteet, jotta ei-toivottavat muuttajat eivät edes pyrkisi Suomeen ja että tänne päässeistä päästäisiin eroon. Keinoja on, mutta tarvitaan myös poliittista halua.

Rangaistusten koventaminen on kannatettavaa yleisen oikeustajun näkökulmasta, mutta pelotevaikutusta sillä tuskin on nyt puheena olevaan ihmisryhmään. Maahanmuuttajamiesten uutisoidaan retostelevan keskenään raiskauksilla: tuomiot eivät siis aiheuta samanlaista sosiaalista stigmaa kuin kantaväestön edustajilla. Heidän ei liioin tarvitse murehtia rikosrekisterimerkintöjä, koska he eivät kuitenkaan koskaan työllisty.