EU pyrkii esiintymään demokratian edistäjänä. Unionilla on hirmuinen hinku uudistua ja Euroopan komissio ottaa milloin minkäkin hankkeen tehtäväkseen. Ideologisen palon seurana on hyvin usein surkea toteutus. Perussuomalaisten europarlamentaarikko Laura Huhtasaari kertoo tämän johtuvan kankeasta byrokratiasta. Toisaalta hän pitää hyvänä asiana, etteivät hankkeet useinkaan päädy maaliin asti.
Euroopan komission puheenjohtajan valinta, pankkiunioni, laittomien siirtolaisten asuttaminen ympäri unionia ja rokoteohjelma ovat joko myttyyn menneitä tai keskeneräisiksi jääneitä hankkeita.
Uusin hanke on eräänlainen kansalaisfoorumi, missä kansalaiset osallistuvat EU:n kehittämiseen keskusteluiltojen avulla. Keskustelujen päämäärä on arvoitus. Ainoastaan tiedossa on se, ettei hankkeella tähdätä konkreettisiin toimiin, kuten sopimusmuutoksiin.
Laura Huhtasaari käy lävitse aiempia hankkeita ja unionin raskasta byrokratiaa.
Demokraattinen johto ei kelpaa
Euroopan komission puheenjohtajan demokraattinen valinta on unionissa vaikea pala purtavaksi. Vuonna 2014 Euroopan parlamentin vaaleissa ajatuksena oli, että jokainen ryhmä valitsee ehdokkaistaan kärkiehdokkaan ja suurimmaksi nousevan ryhmän kärkiehdokkaasta tulee komission puheenjohtaja.
– Ensimmäisen kerran 2014 vaaleissa käyttöön otettu kärkiehdokasmenettely ei ole lisännyt niin sanottua eurooppalaista demokratiaa mitenkään. Ennen komission puheenjohtajavalinta tehtiin EU-maiden hallitusten johtajien toimesta Brysselin kabineteissa, Huhtasaari taustoittaa.
Tuolloin komission johtoon nousi Jean-Claude Juncker. Hän on todennut olleensa ensimmäinen ja viimeinen komission johtoon noussut kärkiehdokas.
– Kärkiehdokasmenettely vielä koki kolauksen 2019 EU-vaalien jälkeen, kun Euroopan maltillisten konservatiivien EPP-ryhmän kärkiehdokas Manfred Weber tuli Ranskan presidentti Emmanuel Macronin painostuksesta syrjäytettyä ja komission johtoon nostettiin Saksan liittokansleri Angela Merkelille läheinen Ursula von der Leyen, Huhtasaari toteaa.
– Euroopan korkea ulkopoliittinen edustaja ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja taas ovat jääneet harmaiksi statisteiksi siitä lähtien, kun nämä virat otettiin käyttöön 2009.
EU:n korkea ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell koki kovan nöyryytyksen Venäjän matkallaan. Venäjä hääti joitain EU-maiden diplomaatteja samaan aikaan, kun tiedotustilaisuudessa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov nimitti EU:ta epäluotettavaksi.
Ranska johtaa ja tuo byrokratiaa
EU:n luonne on muuttumassa. Merkel on ilmoittanut, ettei jatka liittokanslerina. Saksassa pidetään liittopäivävaalit syyskuussa. Iso-Britannia on eronut EU:sta poistaen merkittävän tulpan EU:n liittovaltiokehitykselle.
– EU:ta pyörittää vielä hyvin vahvasti Saksan-Ranskan integraatiomyönteinen akseli. Britannian lähtö EU:sta lisäksi vahvisti Ranskan johdolla toimivaa Etelä-Euroopan blokkia, joka haluaa pohjoiseurooppalaisten subventoivan eteläeurooppalaisten elämää tulonsiirroilla, Huhtasaari kuvaa.
Etelä-Eurooppa saanee lisää jalansijaa, kun Italian uudeksi pääministeriksi nousi Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi. Hän kannattaa euroalueen integraation syventämistä.
– EU perustuu belgialais-ranskalaiselle byrokratiamallille, minkä vuoksi isot uudistukset jäävät aina puolitiehen. Toisaalta tietyissä tapauksissa on hyvä, etteivät EU:n hulluimmat ideat koskien EU-maiden integraatiota, taloudellista yhteisvastuuta tai maahanmuuttajien taakanjakoa etene, Huhtasaari luettelee.
– EU-vetoinen rokotehankinta on ollut malliesimerkki EU-byrokratian kyvyttömyydestä. EU:n terveysviranomainen on suoriutunut tehtävästään surkeasti, jos vertaa siihen, millä tahdilla esimerkiksi Britannian ja Israelin kaltaiset itsenäiset kansallisvaltiot ovat saaneet kansalaisiaan rokotettua.
EU hamuaa vain valtaa
EU:n sarja keskenjääneitä tai epäonnistuneita hankkeita kiteytyy Huhtasaaren mukaan siihen, että EU haluaa kahmia valtaa jäsenmailtaan.
– EU:n perusidea ei ole tehdä asioita paremmin kuin jäsenmaat tai ottaa itselleen vastuita asioista, joihin jäsenmaat eivät kykene. Ainoa tarkoitus on vain haalia mahdollisimman paljon valtaa Brysseliin ja heikentää Euroopan kansallisvaltioiden suvereniteettia.
Esimerkiksi kuusi EU-maata kyllästyi unionin rokoteohjelman hitauteen ja lähti toimimaan omin päin saadakseen väkeään rokotettua koronavirusta vastaan.
EU:n hankkeet alkavat kriisien myötä. Vastauksena on aina ”enemmän Eurooppaa” huolimatta vaisusta onnistumisasteesta.
– Eurokriisi käynnisti pankkiunioniprojektin, jossa suomalaisetkin joutuvat vastuuseen italialaisista roskapankeista. Pakolaiskriisistä taas sai alkunsa komission suunnitelma jakaa pakkokiintiöillä turvapaikanhakijoita ympäri EU:n. Ja viimeisimpänä koronapandemian varjolla saatiin runtattua läpi ensimmäistä kertaa EU-maiden yhteinen velanotto, Huhtasaari luettelee.
Turhaa törsäämistä
Byrokratia on tietysti hidasta, mutta sen toinen huono puoli on, ettei se ole ilmaista. Esimerkiksi Euroopan hauraan pankkisektorin rajat ylittävä rahoitustuki olisi ollut huokeampaa tehdä vapaaehtoisten osallistujamaiden kesken kuin pystyttää uusi EVM-rahasto tehtävää varten.
Huhtasaari muistuttaa muistakin tarpeettomista rahantuhlauskohteista.
– Koronapandemian keskeyttämä Brysselin ja Strasbourgin välinen rekkaralli on maksanut eurooppalaisille veronmaksajille vuosittain noin 200 miljoonaa euroa. Ainoa syy tähän toimintaan on se, että maailman tasolla taloudellisena ja poliittisena voimana romahtanut Ranska haluaa kansallisen itsetuntonsa pönkittämiseksi pitää Strasbourgin toisena Euroopan parlamentin kokoontumispaikkana.
Lisäksi EU markkinoi itseään.
– EU käyttää myös mittavasti voimavaroja erilaisiin kampanjoihin, joilla yritetään pönkittää EU-parlamentin legitimiteettiä eurooppalaisten silmissä, Huhtasaari toteaa.
Henri Alakylä