Huippututkija: Euroalue on täysi katastrofi

Taloustutkimuslaitos Capital Economicsin perustaja ja johtaja Roger Bootle pitää Eurooppaa katastrofina, joka etenee täysin väärään suuntaan. Bootlen mielestä Ison-Britannian tulisi erota EU:sta ja Kreikan eurosta.

Bootle kertoo talousaikakausilehti Moneyweekin haastattelussa, että Euroopan ”yhä syvempi” yhdentyminen on vain haitallista, sääntelyä on liikaa ja ilman yhteisvaluutta euroa EU olisi paljon terveempi. Hän toteaakin euron olevan EU:n suurin ongelma.

Brittien tulisi erota EU:sta

Bootlen mukaan Euroopan sääntely ja yhdentyminen on mennyt liiallisuuksiin. Hän myöntää, että vuosikymmeniä sitten EU oli hyvä hanke, mutta että sen merkitys on kaventunut markkina-alueena. Muu maailma on kehittynyt talouspuolella aikain saatossa.

Bootle kertoo Ison-Britannian hyötyvän EU-erosta pitkällä aikavälillä. Ylisääntely koskettaa nykyisin kaikkia brittiläisiä yrityksiä samalla tavoin kuin muitakin EU-maita. Euroopan ulkopuolisten kauppakumppanien kanssa ei tarvittaisi näin mittavaa säädöskokoelmaa EU:n ulkopuolella. Jos Iso-Britannia olisi EU:n ulkopuolella, sääntelyviidakko koskisi siten vain niitä yrityksiä, jotka kävisivät EU-maiden kanssa kauppaa.

Bootle myöntää, että lyhyellä tähtäimellä EU-ero olisi sekava, mutta pitkän tähtäimen hyödyt korvaisivat monin verroin alun epävarmuuden.

Euroalueessa liian erilaisia maita

Bootle tiivistää euroalueen perusongelman siihen, että euroalueella on liiaksi erilaisia maita. Etelä-Euroopan maat ovat vuosia hoitaneet kilpailukyvyn heikentymistä valuuttakurssien devalvoitumisella – eli maiden valuutat heikkenivät. Euromaina nämä eivät tähän pysty. Devalvoitumisen puuttuessa tilalle ovat tulleet ikävät asiat: bruttokansantuote romahtaa ja työttömyys karkaa käsistä.

Vastaavasti pohjoisempana samaan yhteisvaluuttaan kuuluu Saksa ja Hollanti, joissa on säästetty ja joiden talous on ollut ylijäämäinen. Ennen euroa tämä näkyi Saksan markan vahvistumisena, mikä tasapainotti tilannetta Euroopan sisällä. Saksan markan vahvistuminen piilottikin sen ongelman, että saksalaiset säästävät liikaa.

Näiden eri tavoin toimivien maiden rahapolitiikka lyötiin lukkoon yhteisen valuutan alle. Valuuttakurssit toimivat ennen euroa kuin sarana, mikä mahdollisti Euroopan sisäisen kaupan.

Kreikalle parasta lähteä eurosta

Bootle ei ole erityisen huolissaan siitä, jos Kreikka lähtee eurosta. Hän kertoo, että hän nimenomaan neuvoisi Kreikkaa luopumaan yhteisvaluutasta.

Hänen mielestään pelot Kreikan euroerosta ymmärretään väärin. Bootle ei usko, että Kreikan lähtö horjuttaisi markkinoita, kuten Euroopan päättäjät ovat aiemmin pelänneet.

Pelko johtuu siitä, että vuoden päästä Kreikan talous voisikin paremmin kilpailukykyisemmällä kansallisella valuutalla. Tällöin muiden Etelä-Euroopan kansalaiset kyseenalaistaisivat ainoaksi vaihtoehdoksi tarjotun leikkaus- ja säästöpolitiikan.

– Te kerroitte meille, että meidän tulee syödä Saksan liittokansleri Angela Merkelin lääkkeet tai meistä tulee Kreikan kaltainen. Itse asiassa me haluammekin olla nyt kuten Kreikka. Katsokaa miten talous kasvaa siellä kohisten, Bootle asettelee sanoja eteläeurooppalaisten kansalaisten huulille.

Hän täsmentää, että Italiankin teollisuus lähtisi ripeään kasvuun kilpailukyvyn parantuessa. Euroaikana Italian talous on vain polkenut paikallaan.

Espanjan ja Irlannin talouksiin tuli euron myötä piristysruiske, mutta se osoittautuikin massiiviseksi talouskuplaksi. Molempien maiden pankkeja on tuettu miljardikaupalla.

Tukholman syndrooma

Bootle arvelee, ettei Kreikka tai muutkaan vaikeuksissa olevat maat tohdi lähteä eurosta ”Tukholman syndrooman” vuoksi. Syndroomalla tarkoitetaan panttivangeiksi otettujen kiintyvän kaappaajiinsa niin, etteivät haluakaan enää vapauteen tilaisuuden tullen.

Bootle perustaa näkemyksensä Ison-Britannian historiaan viime vuosisadalta. Iso-Britannia luopui kultakannasta vuonna 1931 ankaran laman keskellä. Kiinteästä valuuttakurssista eroa ei kuitenkaan ymmärretty oikein. Kultakannassa yritettiin pysyä väen vängällä. Vasta taloudellisten reaaliteettien potkittua maan pois kultakannasta, ymmärrettiin, että se olikin pelastus.

Sama ilmiö toistui 1990-luvun kriisissä. Vuoden 1992 syyskuussa – noin viikko Suomen jälkeen – Iso-Britannia joutui luopumaan silloisesta valuuttaputkesta yhtä lailla pakon sanelemana kuten Suomikin. Tuolloin brittien keskellä vallitsi epätoivo siitä, että kaikki on poissa raiteiltaan.

Bootle huomauttaa, että juuri valuuttaputkesta poistuminen käänsi Ison-Britannian talouden pois lamasta. Samanlainen kasvupyrähdys toteutui myös Suomessa pian valuutan kellutuspäätöksen jälkeen.