Huippuyliopistoista on tullut sensuurivaatimusten näyttämö, mutta rajansa kaikella – Oxford kieltäytyy kiihkoilijoiden kirjarovioista

Harvardin kutsumat professorit kävivät keväällä paneelikeskustelua siitä, pitäisikö epämiellyttäviin ilmaisuihin ja vihapuheeseen suhtautua väkivaltana ja kieltää ne yliopistoissa. Erään näkökulman mukaan voimakkaat ilmaisut saattavat vammauttaa ihmisiä henkisesti ja aiheuttaa myös fyysistä pahoinvointia. Monissa länsimaisissa yliopistoissa on jo järjestetty aikuisille ihmisille ”turvallisia tiloja”, joissa epäkorrektit, provosoivat ja poliittisesti kiistanalaiset keskustelut on erikseen kielletty. Toinen näkökulma puolestaan painottaa karaistumisen tärkeyttä: yliopistoilla on tärkeä tehtävä valmistaa kypsiä aikuisia, jotka kykenevät kohtaamaan kaunistelemattoman maailman sellaisena kuin se on. Tuoreimmassa tapauksessa Oxfordin yliopisto kieltäytyi äskettäin ylioppilaskuntansa vaatimuksista sensuroida arkaluontoiseksi tulkittavia opetussisältöjä.

Vaikka yleisesti ottaen länsimaissa sananvapaus turvaa oikeuden myös monien mielestä epämiellyttäviin ilmaisuihin, organisaatiot kuten yliopistot voivat laatia omia sääntöjään. Keväällä ennen koronakriisiä Harvardin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Rappaport Forum -tapahtumassa professorit keskustelivat vihapuheesta ja ilmaisunvapaudesta akateemisessa ympäristössä. Arvovaltaisen tilaisuuden otsikkona oli ”Milloin puhe on väkivaltaa? Ja muita kysymyksiä ilmaisusta kampuksella”. Rappaport Forum on vuosikymmenten saatossa tullut tunnetuksi merkittävistä yhteiskunnallisista vieraistaan, joista kuuluisimpia ovat mm. John F. Kennedy ja Martin Luther King Jr.

Tällä kertaa keskeisinä panelisteina olivat psykologian professori Lisa Feldman Barrett ja sosiaalipsykologian alalta tunnettu eettisen johtajuuden professori Jonathan Haidt. Poliittisten mielipide-erojen psykologiaa tutkinut Haidt on osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun sananvapauden puolesta ja suhtautunut kriittisesti identiteettipolitiikkaan sekä sen edustamaan yliherkkyyden kulttuuriin.

Foorumin avauspuheenvuorossa Harvardin oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani John Manning julisti, että huippuyliopiston täytyy olla paikka avoimelle keskustelulle. Viime vuosina tätä ihannetta on haastettu ankarasti, ja se on joutunut tiukempaan syyniin. Poliittisten areenojen kiistat identiteettipolitiikasta ja vihapuheesta ovat levinneet myös yliopistoinstituutioihin. Länsimaisten yliopistojen professorit joutuvat nyt käymään entistä enemmän keskustelua organisaatioidensa ilmaisuvapauden rajoista ja vastaamaan erilaisiin sensuurivaatimuksiin.

”Vihaisille ilmaisuille altistuminen”

Sanojen rinnastamista väkivaltaan perustellaan sillä, että vihaiset ilmaisut voivat lisätä stressiä sekä altistumista masennukselle ja jopa sydänsairauksille. Barrett myöntää, ettei minkä tahansa epämiellyttävän asian kuuleminen johda väistämättä pahoinvointiin. Riski on kuitenkin olemassa, mikäli henkilö on jo valmiiksi kroonisesti sairas. Tuolloin vihaisille ilmaisuille altistuminen pahentaisi oireita.

Myös Haidt tunnusti, että äärimmäiset ilmaisun muodot voivat selkeästi olla haitallisia, ja niihin on aihetta puuttua. Hän ei kuitenkaan nähnyt perusteita luokitella puhetta väkivallaksi. Korkeakoulutuksen tehtävänä on antaa henkisiä valmiuksia, ja riittävä määrä epämiellyttävääkin puhetta on hänen mukaansa edellytys aikuisen ihmisen oppimiselle. Haidt varoittaa myös sananvapauden rajoittamisen väärinkäyttöpotentiaalista. Ajatus puheesta väkivaltana antaa välineitä mielipidetyrannialle, jossa minkä tahansa epämiellyttävän tai poikkeavan ajatuksen voi leimata väkivallaksi. Tämä olisi vastoin yliopistojen keskeisintä tehtävää.

Ilmaisunvapaus kasvattaa kohtaamaan oikean maailman

Epämiellyttävien ilmaisujen kitkemisessä on vaarana nuorten sietokyvyn heikkeneminen. Haidtin mukaan lapsia kasvatetaan kouluissa äärimmäisen stressittömässä ympäristössä maailmaan, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Nyt hän pelkää, että sama periaate ulotetaan nuorten aikuisten koulutukseen:

”Sanotaan, että teemme kaikkemme mikroaggressioiden kitkemiseksi. Sitten kun valmistut koulusta oikeaan elämään ja yrität etsiä töitä, tulet pitämään sitä täysin sietämättömänä.”

Yleisöstä kysyttiin, eikö muuta yhteiskuntaa tulisi tällöin pitää ongelmaisena. Yliopistolla voisi tuolloin olla esimerkillinen rooli tavoitteiden asettajana muulle yhteiskunnalle. Haidt sanoi, että ilmaisunvapauden vapaaehtoinen rajoittaminen toimii vain joissain paikoissa. Silloinkaan ei olisi mitään takeita, etteikö yliopistosta valmistuva henkilö kohtaisi joskus epämiellyttävää sisältöä.

Myöskään Barrett ei innostunut ajatuksesta tehdä yliopistoista herkempiä ympäristöjä, vaan toivoi lähinnä ihmisten satunnaisten henkisten ongelmien tiedostamista ja parempaa huomioimista.

Oxfordin yliopisto ei taipunut opiskelijoiden vaatimuksiin

Toukokuun alussa Oxfordin yliopiston kerrottiin hylänneen opiskelijavetoisen ylioppilaskuntansa aloitteen sensuroida vihapuheeksi tulkittavaa akateemista oppisisältöä. Aloitteessa esitettiin, että transsukupuolisia, muunsukupuolisia, liikuntarajoitteisia, työväenluokkaisia ja naispuolisia opiskelijoita tulisi erityisesti suojella ”vihalta” yliopistoympäristössä.

Päällimmäisenä tarkoituksena oli käytännössä estää yllä mainituille vähemmistöille vihamieliseksi tulkittavan materiaalin sisällyttäminen opetukseen. Aloite pyrki myös sisällyttämään ”triggeröintivaroituksia” muihin arkoihin materiaaleihin. ”Trigger warning” on sisällön alkuun laitettava varoitus, jonka ansiosta herkkä ja esimerkiksi post-traumaattisille stressioireille altis henkilö osaa välttää lukemasta mm. syrjivää kieltä sisältäviä kirjallisuuskatkelmia.

Yliopisto kommentoi hylkäävää päätöstään koulun opiskelijalehti Oxford Bluelle:

”Sananvapaus on yliopiston elinehto. Se mahdollistaa tiedon etsimisen ja auttaa lähestymään totuutta… Yliopiston ei koskaan pitäisi kieltää lain suojaa nauttivia ilmaisun muotoja… Väistämättä tämä johtaa siihen, että yliopiston jäsenet kohtaavat näkemyksiä, joista osa on heille vastakkaisia, äärimmäisiä tai loukkaavia. Yliopiston tulee täten edistää ilmaisunvapautta sivistystä vaalien. Kaikki teoriat eivät ole saman arvoisia… Niitä tulee mahdollisuuksien mukaan altistaa todisteille, kyseenalaistaa ja testata… Kenenkään puhujan tai kuulijan ei pitäisi joutua pelottelun tai sensuurin kohteeksi.”

Yksi maailman tunnetuimmista tieteen kansantajuistajista, professori Richard Dawkins tuki yliopiston linjaa provosoimalla twitterissä:

”Eli historian opiskelijat eivät kykene lukemaan naisten sortamisesta saati natsien noususta tai apartheidista, teologian opiskelijat eivät kykene lukemaan Raamattua tai Koraania, filosofian opiskelijoiden ei pitäisi lukea kovinkaan paljon moraalifilosofian kirjallisuutta jne. Mitä varten he luulevat yliopiston olevan olemassa?”