Noin viiden viikon päästä pidettävissä Italian parlamenttivaaleissa voi EU:n kannalta käydä kohtuullisen hyvin, kohtuullisen huonosti tai todella huonosti. EU:lle mieluisin ja varmasti hankalin lopputulema vaatii kuitenkin vaaliliittojen rapautumista. Italian hankala taloustilanne tummentaa kaikkia vaihtoehtoja.

Tässä “hyvässä skenaariossa” oikeistoblokkiin kuuluva Forza Italia saisi sen verran kannatusta, ettei oikeistokoalitio saa riittävästi parlamenttipaikkoja enemmistöhallitusta varten – mutta kuitenkin sen verran, että puolue voi liittoutua vaalien jälkeen sosialidemokraattisen PD:n kanssa.

Hyvä vaihtoehto avaa kuitenkin samalla oven EU:n kannalta hankalimpaan mahdollisuuteen. Tuolloin eurovastainen Pohjoisen liitto olisi vapaa oikeistokoalitiosta ja voisi liittoutua eurokriittisen Viiden tähden liikkeen kanssa.

Kohtuullisen huonossa vaihtoehdossa maassa jouduttaisiin pitämään uusintavaalit.

Vaaliliitoista pidettävä kiinni

Italiassa vaaliliitoista on pidettävä kiinni ja ne on solmittava ennakkoon. Oikeistoblokki vie mielipidemittausten mukaan voiton, mutta kolmen suuren kisaajan kesken tämä ei välttämättä riitä kuitenkaan enemmistöhallitukseen. Hallituskuvioiden kariuduttua puolueet voivat hakea kumppaneita yli blokkirajojen.

Tämä mahdollistaisi kahden ex-pääministerin, Forza Italian Silvio Berlusconin ja PD:n Matteo Renzin yhteisen hallituskoalition. Berlusconi on sysännyt syrjään ajatuksen rinnakkaisvaluutasta, ja hän on pyrkinyt viime aikoina esiintymään enemmän EU-myönteisenä valtiomiehenä. Hän on toisin sanoen halunnut pitää kaikki mahdollisuudet avoinna.

Renzin ehdokaslista aiheutti myrskyn

Vaalien ehdokasasettelun takarajan lähestyttyä Renzi yliviivasi PD:n sisäiset kriitikot ja asetti ehdolle hänen lähimpiä liittolaisiaan. Erityisesti puolueen vasemman laidan jäsenet ovat kritisoineet puolueen jättävän sosialidemokraattiset arvot ja ajautuvan oikealle.

Osa puolueen sisäisistä kriitikoista arveli Renzin jopa petaavan puolueen hallituskoalitiota Forza Italian kanssa, jos mielipidetiedustelujen povaama epäselvä vaalitulos toteutuu. Tällainen oikeisto-vasemmistohallituskaan ei välttämättä saa tarpeeksi edustajia Italian parlamenttiin.

PD on vaarassa menettää noin puolet nykyisistä edustajapaikoistaan. Renzi totesi ehdokaslistojen laadinnan olleen musertava kokemus.

Monimutkainen vaalimatematiikka voi yllättää

Italian vaalituloksen ennustamiseen vaikuttaa vaaliliittojen lisäksi myös yksittäisten puolueiden menestys, jos liitot repeävät vaalien jälkeen. Tuloksen ennustettavuus on taas tavallista epävarmempaa kahdesta syystä. Ensiksi Italian vaaliennusteet ovat tavanneet mennä verrokkimaita enemmän pieleen. Berlusconi yllätti viime vaaleissa ennusteet paljon suuremmalla äänimäärällään. Toiseksi Italian parlamenttipaikat jaetaan tyystin uudella tavalla, ja se voi vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen poikkeavasti.

Parlamenttipaikkoja jaetaan siten, että osa paikoista jaetaan vaalipiirien voittajille. Loput paikoista määritellään suhteellisella vaalimenestyksellä. Menetelmä on uusi ja se räätälöitiin vähentämään Viiden tähden liikkeen parlamenttipaikkoja näissä vaaleissa.

EU:n kannalta pahin mahdollinen hallitus muodostuisi Pohjoisesta liitosta ja Viiden tähden liikkeestä. Sitä on pidetty epätodennäköisenä, sillä jälkimmäinen on moneen otteeseen kertonut olevansa protestipuolue, joka ei solmi vaaliliittoja. Kyseessä on siten eräänlainen yksinäinen susi Italian blokkikartalla.

Puolueet voivat kuitenkin yhdistää voimansa, jos oikeistoblokki tai mikään muukaan blokki ei kykene muodostamaan hallitusta. Italialaislehti La Stampan mukaan kahden eurokriittisen puolueen välinen hallitus ei ole kuitenkaan mahdotonta.

Markkinat veikkaavat eurooppalaisvaalit usein väärin

Myös Financial Timesin vakiokolumnisti Wolfgang Münchau kirjoittaa, ettei näiden kahden puolueen hallitus ole todennäköinen vaihtoehto, mutta sen riski ei ole myöskään nolla. Hän ihmettelee markkinoiden tyyneyttä, koska eurooppalaisissa vaaleissa markkinat ovat hermostuneet “väärien vaalien” aikana.

Ranskan presidentinvaalien alla markkinoita säikäytti Kansallinen rintama. Sen sijaan Saksan liittopäivävaaleihin markkinat suhtautuivat tyynesti. Ranskassa oli pikatahdissa EU-myönteinen presidentti ja pian sen jälkeen samansuuntainen parlamentti. Saksassa taas EU-myönteiset puolueet eivät tahdo millään löytää yhteisiä päämääriä ja maassa ei ole ollut toimivaa hallitusta noin neljään kuukauteen.

Münchau havaitsee lukuisia yhtymäkohtia kahden eurokriittisen puolueen ohjelmista. Tämäkään hallitus tuskin ajaisi Italiaa irti eurosta. Sen sijaan puolueiden ohjelmista käy väistämättä selväksi se, ettei niitä noudattamalla olla likimainkaan EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen sallimissa budjettirajoissa.

Ja vaikka tällainen EU:n painajaishallitus jäisikin toteutumatta, ei suurista blokeista yksikään ole luvannut ohjelmissaan talousuudistuksia ja tiukkaa julkista menokuuria. Vaaliohjelmissa ei olla huolissaan alhaisesta työllisyysasteesta, maan pankkien heikosta tilasta tai tuottavuuden kasvattamisesta.

Henri Alakylä