Jos humanismi on lempeää ihmiskeskeisyyttä, miksi feministinen woke-professori toivottaa Elisabetille ”tuskallista kuolemaa”?

Uutiset Ison-Britannian kuningatar Elisabetin terveyden tilan heikkenemisestä herkistivät maailman torstaina. Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet kuningattareen myötätunnolla. Antirasistiksi ja feministiksi julistautuva amerikkalainen kielitieteiden professori Uju Anya toivotti kuningattarelle Twitterissä ”tuskallista”, ”piinaavaa” kuolemaa. Kun kuningattaren ilmoitettiin kuolleen, Anya jatkoi haudalla tanssimista uusilla rienauksilla. Twitter poisti fyysistä tuskaa toivottaneet twiitit yhteisönormien vastaisina. Anya ei kuitenkaan ollut yksittäistapaus. Eri yliopistojen palkkalistoilla olevia aktivistitutkijoita liittyi rienaukseen ja oikeutti sitä kolonialismin vastustamisella. Kolonialismin historiaan erikoistuneen professori Matthew Smithin mukaan aktivistit haukkuvat nyt väärää puuta. Kolonialismi ajoittui ennen kaikkea Elisabetia edeltäneeseen maailman aikaan. Kuningattaren valtakaudella Iso-Britannia pikemminkin luopui siirtomaistaan ja edesauttoi niiden itsenäistymistä.

Ison-Britannian kuningatar Elisabet II:n kuolema on koskettanut koko maailmaa. Erityisesti länsimaiset merkkihenkilöt ja vaikuttajat ovat osoittaneet surunvalittelujaan ja jakaneet lämpimiä muistojaan kuningattaresta. Eräät korkeassa asemassa olevat woke-aktivistit eivät kuitenkaan epäröineet käyttää tilaisuutta hyväkseen häijyyn provokaatioon.

Kun uutiset 96-vuotiaan kuningattaren äkillisesti heikentyneestä terveyden tilasta levisivät maailman medioissa torstaina, amerikkalainen professori Uju Anya twiittasi toivovansa hänelle ”tuskallista” kuolemaa:

”Kuulin, että ryöstelevän, raiskaavan ja kansanmurhaavan imperiumin päämonarkki tekee kuolemaa. Olkoon hänen kärsimyksensä tuskallinen.”

Anya on kielitieteiden professori Carnegie Mellon -yliopistossa Pittsburghissa Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Hänen erikoistumisalaansa on ”tummaihoisuus monikielisyydessä”. Twitterin esittelytekstissä hän ilmoittaa olevansa antirasisti ja feministi. Tällä hetkellä Anyan tilillä on n. 170 000 seuraajaa.

Hieman ennen kuningattaren kuolemaa torstai-iltana Anya jatkoi provosoivaa twiittailuaan:

”En toivo hänen kuolevan. Hän tekee kuolemaa jo valmiiksi. Toivon hänelle tuskallisen piinaavaa kuolemaa, jollaista hän on aiheuttanut miljoonille ihmisille.”

Twitter poisti päivityksen yhteisönormien vastaisena. Fyysisen vahingon toivominen on alustan sääntöjen vastaista.

Ennen ylläpidon puuttumista päivitykseen se oli jo ehtinyt herättää laajaa kansainvälistä huomiota. Amazonin perustaja, maailman kolmanneksi rikkain mies Jeff Bezos ihmetteli Anyan päivitystä: ”Tämä on siis joku, joka oletetusti kehittää maailmaa työkseen? Ei siltä vaikuta. Wow!”

Uutiset kuningattaren kuolemasta eivät suinkaan hillinneet Anyaa. Kun kuningattaren kuolema oli vahvistettu virallisesti, Anya lisäsi kierroksia entisestään:

”Jos joku odottaa minun osoittavan jotain muuta kuin halveksuntaa monarkille, joka hallitsi valtiota, joka tuki kansanmurhaa, jossa puolet perheestäni surmattiin ja kyyditettiin sekä aiheutettiin muita seurauksia, joiden kanssa ihmiset kamppailevat yhä, niin se on turha toivo.”

Professorin uhoaminen ei jäänyt pelkkään kuningattaren haudalla tanssimiseen. Anya uhosi myös häntä aiemmin kommentoineelle Bezosille: ”Jokainen, jota sinä ja suunnaton ahneutesi ovat vahingoittaneet tässä maailmassa, voisi muistella sinua samalla tavalla kuin muistelen siirtomaasortajiani.”

Anya syntyi Nigeriassa, joka oli Ison-Britannian siirtomaa vuoteen 1960 asti. Hän muutti Yhdysvaltoihin ollessaan 10-vuotias ja opiskeli sekä Brownin että Kalifornian yliopistoissa.

Kohuprofessorin nykyisen työnantajan, Carnegie Mellon -yliopiston edustaja kommentoi New York Post -lehdelle, etteivät he suvaitse työntekijänsä tuoretta vihakirjoittelua. Yliopistolta ilmoitettiin, etteivät Anyan lausumat edusta yliopistoinstituution arvoja tai sen toivomaa keskustelukulttuuria.

Kritiikistä huolimatta Anyan päivitykset saivat rinnalleen muita saman henkisiä vaikuttajia kuittailemaan kuningattaren kuolemasta. Washington Post -lehden politiikan toimittaja Eugene Scott ihmetteli, että jos nyt ei ole oikea hetki puhua kolonialismin varjopuolista, niin milloin sitten.

Myös Michiganin yliopiston englannin kielen professori Ebony Elizabeth Thomas provosoi Twitterissä: ”Se, että siirtomaataustaisille ihmisille kerrotaan, miten heidän tulisi suhtautua sortajansa terveydentilaan ja hyvinvointiin on kuin käskisi kanssaihmisiäni ylistämään Etelävaltioita.”

Zimbabwelaistaustainen valokuvaustaiteen apulaisprofessori Zoé Samudzi Rhode Islandin taidekorkeakoulusta twiittasi kuningattaresta: ”Ensimmäisenä brittisiirtomaan ulkopuolella syntyneenä perheeni edustajana tanssisin jokaisen kuningasperheen edustajan haudalla, jos vain mahdollista. Erityisesti hänen”.

Identiteettipoliittinen aktivismi maalaa yksipuolista ja jopa vääristelevää kuvaa historiasta. Edesmennyt kuningatar Elisabet II oli Ison-Britannian pisimpään hallinnut monarkki. Valtaan astuessaan hän peri imperiumin, jolla oli vielä lukuisia siirtomaita ympäri maailmaa. Elisabetin valtakaudella Iso-Britannia kuitenkin luopui siirtomaistaan ja mahdollisti näiden itsenäistymisen.

Kolonialismin ja orjuuden historiaan erikoistunut London University Collegen professori Matthew Smith näkee, että ilkeät kommentit haukkuvat väärää puuta:

”Näkisin, että kun ihmiset laukovat näitä kommenttejaan, he eivät varsinaisesti ajattele kuningatar Elisabetia. He miettivät brittien monarkiaa instituutiona, ja miten se on ollut kytköksissä sortoon, pakkotyöhön, erityisesti afrikkalaiseen pakkotyövoimaan, luonnonvarojen riistämiseen ja näiden alueiden hallintaan. Tähän ihmiset viittaavat. Ja nuo ovat asioita, jotka olivat olemassa ennen kuningatar Elisabetia.”