Kansanedustaja Lulu Ranne Ruotsin hallitussekoilusta: Demarien tarkoitus oli pitää oikeisto pois vallankahvasta

Ruotsin poliittinen pakka on ollut sekaisin usean päivän ajan. Ennakkoarvioiden mukaan Ruotsin hallitus kaatuu maanantaina. Kiista syntyi markkinataloudesta: pitääkö vuokria säännellä vai ei.

Ruotsin hallituksen politiikkaa kaadetaan sieltä, mistä hallituksen politiikkaa tuetaan – ja hallitus vierastaa omaa valmisteilla olevaa esitystään. Kaiken kukkuraksi Ruotsin vasemmistopuolue puuhaa oikean laidan ruotsidemokraattien (SD) kanssa yhteistuumin vihervasemmistohallituksen kaatoa.

Perussuomalaisten kansanedustaja Lulu Ranne kertoo kaiken tämän sekoilun johtuvan SD:n syrjinnästä.

– Sosiaalidemokraattien kannalta se on keino pysyä joten kuten vallan kahvassa ja ennen kaikkea pitää oikeisto pois vallasta, Ranne painottaa.

Harmaat eminenssit

Ruotsissa keskustapuolue ja liberaalit eivät lähteneet mukaan sosiaalidemokraattien johtamaan hallitukseen, vaan pysyttelivät mielummin harmaina eminensseinä. Ero suomalaiseen hallitukseen on se, että täällä RKP ja keskusta lähtivät innoissaan mukaan vihervasemmistoon.

Keskusta ja liberaalit vaativat hallitustuen ehdoksi muun muassa nyt kiistakapulana olevaa vuokrien markkinataloutta.

Oliko Ruotsin vähemmistöhallitus järkevä veto?

– Blokkipolitiikkaan tottuneille äänestäjille ratkaisu on varmaan vaikea niellä. Vasemmisto ja keskusta tuntuvat hieman hyötyneen, kun taas sosiaalidemokraatit ja ympäristöpuolue ovat laskussa, ja liberaalithan hävinnee valtiopäiviltä seuraavissa vaaleissa, Ranne miettii kannatuslukuja.

Ruotsin valtiopäivävaaleissa liberaalit voivat todellakin menettää kaikki paikkansa neljän prosentin äänikynnyksen vuoksi. Myös ympäristöpuolue saa jännittää kohtaloaan.

Syrjintä hyödyttää vasemmistoa

Kannatuslukujen valossa oikeistolla ei ole mitään mahdollisuuksia saada hallitusta kasaan ilman ruotsidemokraatteja. Yhtä lailla Suomessa keskustan hinku tukea vihervasemmistoa voisi selittyä sillä, ettei perussuomalaisia haluta valtaan. Kuten Ruotsissa: porvareille tilanne merkitsee ikuista oppositiota.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho taivutteli toukokuussa rautalankaa ilmeisen selkeästi kokoomukselle.

– Punavihreiden kaverina voi edistää maahanmuuttoa ja EU-fantsuttelua; mutta ei hillitä kestävyysvajetta ja velkaantumista, lisätä työllisyyttä ja kilpailukykyä tai keventää veroja. Meidän kaverinamme taas ei voi edistää maahanmuuttoa ja EU-fantsuttelua, mutta meidän kanssamme voi tehdä yhtä ja toista järkevää, Halla-aho puhui puoluevaltuustolle.

Viimeinen lause viimeisestä virkkeestä unohtui monelta uutistoimitukselta. Se on ratkaiseva lause: perussuomalaiset toivovat, että muillakin puolueilla olisi halua – yhteistyöllä – parantaa kilpailukykyä.

Arvovaltakysymys

Ruotsin sisäministeri Morgan Johansson vähätteli vasemmistopuolueen ukaasia leimaten sen turhaksi uhitteluksi. Vuokrien markkinataloudesta tuli arvovaltakysymys.

Arvovaltakysymyksissä on helppo tulla maalatuksi nurkkaan.

– Eihän hallitus voi heti ensimmäisestä vaatimuksesta taipua. Toisaalta myös kristillisdemokraatit (Ebba Busch) ja moderaatit (Ulf Kristersson) ovat olleet sitä mieltä, että vasemmisto bluffaa. Vasemmisto on ajanut itsensä nurkkaan, jossa sen on pakko äänestää epäluottamuslauseen puolesta, Ranne muistuttaa arvovaltataisteluista.

Paradoksien sarja

Omituisinta Ruotsin hallituskriisissä on, että hallitus lähetti selvitykseen markkinatalouden mahdollisuuksia – samalla itse sitä inhoten. Toisaalta hallituksen kaatoon tähtää puolueita, joiden mielestä markkinatalous on hyvä asia, mutta äänestävät silti hallitukselle epäluottamusta.

Vasemmisto flirttailee ruotsidemokraateille ilman aitoa halua lähettää ruotsalaisia vaaliuurnille.

– Vasemmisto voi hyvin laskea, että uusi hallitus muodostetaan samalla periaatteella. Sen sijaan jos tulee vaalit, liberaalit katoavat yhtälöstä, ja gallup-kannatusten perusteella vastaavan vähemmistöhallituksen muodostaminen on paljon vaikeampaa, Ranne tuumaa.

Ruotsiin ennenaikaiset vaalit?

Voisiko pääministeri Stefan Löfven nokittaa vasemmistoa kertomalla, ettei hän lähde muodostamaan uutta hallitusta, vaan edessä olisi vaalit hallituksen kaatuessa?

– Voisi toki, mutta se olisi Löfvenille suuri riski. Löfvenillä on se etu, että Vänsterin käsi katsotaan ensin, onko kyse bluffista vai ei, Ranne huomauttaa luottamusäänestyksestä.

Ranne sanoo oikeiston hyväksyvän ruotsidemokraatit. Keskustalle ja puolueen puheenjohtaja Annie Lööfille tämä on vaikeampi pala nieltäväksi.

– Annie Lööfin kannanotoista päätellen keskusta sulkee SD-yhteistyön pois ja etääntyy jatkuvasti moderaateista ja kristillisdemokraateista, jotka olisivat taipumassa tekemään yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa, Ranne pohtii.

– Nykygalluppien valossa oikeistohallitus jäisi uusissa vaaleissa neljän paikan päähän enemmistöstä ilman keskustaa. Toisaalta Löfven tarvitsisi vaalien jälkeen myös keskustaa, jolloin keskustassa varmaan lasketaan, että Löfveniltä on enemmän ulosmitattavissa kuin Jimmie Åkessonilta tai Kristerssonilta, Ranne jatkaa.

Åkesson on SD:n ja Kristersson keskusta-oikeistolaisen moderaattien puheenjohtaja.

Pakka sekaisin

Ranne kertoo, että SD:n mukaantulo politiikkaan on sekoittanut Ruotsin perinteisen oikeiston ja vasemmiston välisen blokkipolitiikan. Vastaavaa on käynyt myös Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.

– Ruotsidemokraattien pelko on pakottanut rakentamaan epätavallisen vähemmistöhallitus plus tukipuolueet -allianssin, jonka hintana pääpuolueet ovat joutuneet omaksumaan itselleen epämieluista politiikkaa, Ranne muistuttaa.

– Lopulta tämä tulee johtamaan samaan kuin todennäköisesti Suomessakin: muiden puolueiden on joko hyväksyttävä yhteistyö nousevien puolueiden kanssa tai ainakin muutettava politiikkaansa heidän suuntaansa.