Koskenkylä: Onko poliittinen unioni tavoitteena realistinen?

Euroalue ja osin myös koko EU ovat vakavissa ongelmissa. Talouskriisi koettelee euroaluetta ja EU:ta uhkaa hajautuminen. Kriisimaiden tukitoimet ja EKP:n setelirahoitus pitävät euroaluetta pystyssä. EU:n tulevaisuutta on pohdittu monissa raporteissa. Tuoreimmat ovat IMF:n pankkiunionia ja fiskaaliunionia koskevat asiantuntijajulkaisut.

Parhaillaan yritetään toteuttaa pankkien kriisinratkaisumekanismia ja odotettavissa on komission raportti fiskaaliunionin toteuttamisesta.

Yleistavoitteena kaikissa mainituissa selvityksissä on yhteisvastuun lisääminen maiden välillä. Tässä onkin kyseessä puhtaasti federalistinen malli, jota euroalueelle yritetään rakentaa. Kyse on eräänlaisesta liittovaltion muodosta. EU:n perussopimus kieltää valtioiden tukemisen yhteisin toimenpitein, mutta sopimusta on rikottu jo useaan otteeseen.

Kaiken takana on Saksan ajama poliittinen unioni, jota Saksa tavallaan haluaa johtaa, tosin yhteistyössä muiden kanssa. Saksalaiset eivät käytä mallistaan liittovaltio-nimitystä. He puhuvat yhteisöllistämisestä, joka viittaa laajaan yhteiseen vastuuseen talousasioista. Saksalaisessa ajattelussa, jota kaikki merkittävät puolueet tukevat, poliittinen unioni koostuisi kolmesta osasta. Ne ovat:

1. Pankkiunioni, johon sisältyy yhteinen pankkivalvonta, kriisinratkaisuviranomainen ja kriisirahasto sekä yhteinen talletussuoja.
2. Fiskaaliunioni, johon sisältyisi suuri yhteinen budjetti, valtiovarainministeriö, yhteistä verotusta, eurobondit ja laaja verotuksen harmonisointi.
3. Talousunioni, jonka käsite on edellisiä epäselvempi, mutta se voisi sisältää muun muassa yhteistä kasvu- ja rakennepolitiikkaa, energiapolitiikkaa, työmarkkina-asioita ja yleensä ns. muuta talouspolitiikkaa.

Edellä olevaan malliin ranskalaiset ovat lisänneet sosiaaliunionin, johon Ranskan valtiovarainministeri on ehdottanut yhteisiä työttömyysrahastoja.

Saksan vaatimus on ollut koko ajan, että poliittinen unioni tulee toteuttaa EU:n perussopimuksen muuttamisella. Toistaiseksi Saksa on antanut periksi tämän vaatimuksen suhteen ja poliittista yhteisvastuuta onkin toteutettu salakavalasti kansalaisia kuulematta. Esimerkkejä ovat ERVV, EVM ja pankkiunionin aloitus.

Tämän hetken ”kuuma kysymys” onkin, kuinka pitkälle Saksa antaa edelleen periksi. Saksa tulee hyväksymään yhteisen kriisinratkaisuviranomaisen, mutta vastustaa yhteistä pankkien kriisinratkaisurahastoa, jota se pitää perussopimuksen vastaisena. Komission puolelta on jo ehditty toteamaan, että näin ei ole!

Laaja-alainen poliittinen unioni olisi hyväksyttävissä, jos siitä tehtäisiin selkeä kokonaissuunnitelma, joka hyväksyttäisiin jäsenmaiden parlamenteissa ja/tai kansanäänestyksissä. Tätä ei selvästikään uskalleta yrittää, koska hanke lähes varmasti kaatuisi. Näinhän kävi alkuperäiselle Lissabonin sopimukselle, jonka ensin äänesti kumoon Ranska ja sitten Hollanti sekä Irlanti. Federalistisen mallin läpivienti vaiheittain, pienissä erissä, on täysin epädemokraattista ja EU:n perussopimuksen vastaista. Sitä ei voi mitenkään hyväksyä.

Olisiko federalistinen poliittisen unionin malli ylipäänsä toimintakykyinen ja tehokas? Monet näyttävät uskovan tähän. IMF:n molemmat edellä mainitut selvitykset uskovat pankki- ja fiskaaliunionin täysimittaisen toteuttamisen pelastavan euron ja turvaavan vakauden euroalueella. Tämä on yllättävänkin voimakas kannanotto IMF:n tutkijoiden taholta.

Federalistinen malli ei olisi toimintakykyinen ja vakaa pelkästään hallinnollisen sääntelyn ja kurin avulla. Komissio toteuttaisi näitä keinoja (kasvu- ja vakaussopimus, sixpack ym.), mutta näytöt viime vuosilta ovat kehnot. Markkinakurin merkitys olisi ratkaisevaa, jotta tällainen malli ylipäänsä toimisi. Perustavaa laatua oleva ongelma markkinakurin tehokkuudelle onkin valtava yhteisvastuu maiden välillä, mikä estää tehokkaan markkinakurin. Tällöin ns. moraalikato kasvaa eli mailta katoaa kannustin hoitaa talouksiaan kelvollisesti. Realistinen johtopäätös onkin, että federalistinen poliittinen unioni ei ole toimintakelpoinen vaihtoehto EU:n ja erityisesti euroalueen kehittämiselle.

HEIKKI KOSKENKYLÄ
Valtiot. tri, konsultti

Lähteet:

– Toward a Fiscal Union for the Euro Area, IMF Staff Discussion Note 13/09, 2013. Pdf >
– A Banking Union for the Euro Area, IMF Staff Discussion Note 13/01, 2013. Pdf >
– Koskenkylä, H, Euroalueesta on tullut uppotukki, Kanava 4/2013
– Lindblom, S, Pelastuuko euro lääkkeellä vai myrkyllä, Kanava 7/2013
– Lindblom, S, Huojuva tasavalta, Otava 2013
– Raimo Sailas, useat kolumnit Kanavassa 2012-2013
– Saksalaiset lehdet Der Spiegel ja Frankfurter Allgemeine zeitung
– Komission raportit