Luokkaretki lähiöst linnaan -mielenosoitukseen itsenäisyyspäivänä osallistunut Heidi kertoo videolla tapahtumien kulusta.

– Lähdimme metrolla rauhassa kohti keskustaa. Näimme metron ikkunoista, kun poliisit yrittivät saada metroa kiinni. Kai he olivat vähän ahdistuneita, kun eivät tienneet, millä asemalla jäämme pois. Jäimme Hakiksessa (=Hakaniemessä) pois la lähdimme kohti linnaa ja mielenosoituspaikkaa. Meitä ruvettiin heti saartamaan, emmekä päässeet osoittamaan mieltä. Lähdimme Kaivopuistoon päin.

Heidi kertoo, miten tässä vaiheessa osalla jengistä ”rupesi menemään hermot.” Hän arvioi, että tällainen on tyypillistä näissä tapahtumissa. Ihmiset turhautuvat kun eivät pääse osoittamaan mieltä ja kun heille ei anneta laillista oikeutta siihen. Sitten ryhdytään rikkomaan paikkoja.

– Olin koko mielenosoituksen ajan itse rauhassa. Mutta kun yritimme tulla tähän satamaan, niin poliisi tuli ihan täysillä minua päin kun olin vain väärässä kohdassa ja lensin monta metriä taaksepäin. Onneksi en lentänyt selälleni. Tosi aggressiivinen meininki.

– Mentiin takaisin päin. Meidät saarrettiin – blokattiin kahdesta suunnasta Unioninkadulla. Jäimme sinne jumiin. Jengi turhautui vielä enemmän ja rupesi sitten hajottamaan ikkunoita ja muuta. Osa porukasta tanssahteli ympäriinsä.

– Onneksi joku fiksu löysi reitin, josta mielenosoittajat pääsivät karkuun. ja sieltä juostiin sitten vapauteen, Heidi iloitsee.

Mitä tavoitteita mielenosoittajilla sitten oli? Heidi kertoo omistaan:

– Minun mielestäni täytyisi Suomen politiikassa pitäisi tehdä työttömyyden suhteen ratkaiseva muutos. Pitäisi tehdä työn tasaus. Ne työt, mitä on olemassa, tasattaisiin kaikkien työtä tekevien kesken. Työpäivät lyhenisivät, työviikko lyhenisi. Olisi enemmän jengiä, joilla olisi töitä.

– Jos tähän lisättäisiin vielä rinnalle perustulo ja kansalaispalkka, niin tämä tasaisi sitä menetystä, mikä tulisi lyhyemmän työpäivän tekemisestä. Tämä on minun henkilökohtainen ehdotukseni, halusin tämän tulla tänne kertomaan.

Katso haastattelu kokonaisuudessaan ylläolevasta ruudusta.

Matias Turkkila