Poliittinen paine ajamassa EU:n elvytysrahat sirkushuveihin

Kaavailtavilla EU-lisäveroilla rahoitettava elvytyspaketti on vaarassa kohdentua äänestäjien kosiskeluun. EU:n mukaan rahaa pitäisi käyttää ainakin vihertävään teknologiaan ja digitalisaation kehittämiseen. EU:n vihertävän investoinnin kriteerit tekevät rahankäytöstä farssin.

Financial Timesin vakiokolumnisti Wolfgang Münchau pelkää EU:n elvytysrahojen valuvan äänestäjiä miellyttäviin sirkushuveihin ja vähemmän tarpeellisiin investointeihin. Päättäjien on helpompi ohjata lahjarahat kansalaisten äänten kalasteluun.

Münchaun on vaikea uskoa, että elpymisrahat kohdennettaisiin investointeihin, jotka jäisivät ilman tukirahaa tekemättä. Varat ikään kuin uppoavat jäsenmaiden budjetteihin, joista ne voivat vapauttaa aiemmin käytetyt budjettivarat esimerkiksi digitalisaation kehittämiseen. Vapautettujen varojen käyttöä ei valvota, sillä budjettikurisäännöksestä on toistaiseksi luovuttu koronakriisin vuoksi.

– Varautukaa silmänkääntötemppuihin ja niiden jälkeen liioiteltuihin ylistyksiin paketin onnistumisesta, Münchau toppuuttelee.

Musta vihreäksi komission paletilla

EU:n tilintarkastajien mukaan komissio liioittelee ilmastonmuutoksen nimissä kaavailtuja laskelmia. EU haluaa, että 37 prosenttia rahoista ohjataan vihreään teknologiaan. Tavoite ei sinänsä ole huono, mutta täysin kelvoton laskentamekanismi maalaa melko mustatkin saasteinvestoinnit lähes puolivihreiksi.

EU jakaa viherinvestoinnit kolmeen kategoriaan: täysin vihertämätön luokka, 40-prosenttisesti vihreä luokka ja täysin vihreä luokka. Kompastuskivi tulee siitä, että raja-arvojen ylittävät investoinnit pyöristetään ylös seuraavaan raja-arvoon asti.

Eli 0,2-prosenttisesti vihreä investointi lasketaan 40-prosenttisesti vihreäksi investoinniksi.

Münchau muistuttaa, ettei floppaavan pilottijakson perään tehdä televisiosarjaa.

Liittovaltio demokratian kautta

Münchau on kertonut itse kannattavansa EU-liittovaltiota ja esimerkiksi euroalueelle yhteisiä velkakirjoja, eurobondeja. Hänen kritiikkinsä kohdistuukin EU:n tapaan junailla unionista pienin askelin liittovaltiota.

Hän muistuttaa, että valuuttaliitto ja itsenäisten jäsenvaltioiden yhdessä koordinoitu politiikka on rajallista. Jäsenmaiden päättäjät vastaavat oman maansa äänestäjille eikä EU:lle.

Hän kirjoittaa, ettei poliittista liittovaltiota voida suhmuroida.

– Jos päätellään, ettei liittovaltio ole käyttökelpoinen tai toivottava päämäärä, olisi viisainta ottaa askel taakse, hän kirjoittaa viitaten EU:n hivuttamalla toteutettuun integraatioon.