Taloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen kyseenalaistaa Kanavassa lähestulkoon kaikki eliitille rakkaat opinkappaleet. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi yhteensovittaa nykyisen maahanmuuttopolitiikan kanssa, jokaisella maalla on oltava oikeus päättää, kuka saa astua sen kamaralle eikä valtioiden oikeus omiin rajoihinsa ole ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa, Kanniainen kirjoittaa.

Kanniaisen käsitys on, että maahanmuutto on historiallisesti ollut siunaus vastaanottavalle maalle. Kun eurooppalaiset muuttivat Yhdysvaltoihin sata vuotta sitten, elanto hankittiin työnteolla. Nykyistä sosiaaliturvaa ei ollut.

– Kyseessä oli win–win-tilanne: muuttaneiden elintaso kohentui ja kansantalous sai kasvusysäyksen, Kanniainen kirjoittaa.

Sama koski Kanniaisen mukaan suomalaisten maahanmuuttoa Ruotsiin 1960-luvulla: Ruotsi hyötyi työhaluisten ja -kykyisten suomalaisten työvoimasta, joka myös osallistui sosiaaliturvan rahoitukseen.

Massamuutto kohdistuu kuitenkin nyt niihin Euroopan maihin, jotka ovat luoneet kansalaisilleen vahvimman sosiaaliturvan, Kanniainen toteaa.

Kanniaisen laskujen mukaan ne, jotka maksavat tulo-, hyödyke- ym. veroja enemmän kuin 44 prosenttia tuloistaan, ovat yhteiskunnan nettomaksajia, kun taas vähemmän maksavat ovat nettohyötyjiä. Tämä koskee niin maassa asuvia kuin maahan muuttaviakin.

– Käytännössä monet saavat nettomääräisesti enemmän tulonsiirtoja kuin osallistuvat julkisten menojen rahoitukseen. Ylivoimaisesti suurin osa maahanmuuttajista maksaa yhteiskunnalle huomattavasti vähemmän veroja kuin 17 400 euroa, Kanniainen kirjoittaa.

”Jokaisella kansalla on oikeus omiin rajoihinsa”

Euroopan Unionin kulmakiviä on ollut vapaa liikkuvuus EU:n sisällä. Se on Kanniaisen mielestä osoittautunut ongelmalliseksi, kun maiden välillä on eroja sosiaaliturvassa.

– Jokaisella kansalla on oltava oikeus päättää siitä, kuka on oikeutettu astumaan valtakunnan rajan ylitse sen kamaralle, Kanniainen kiteyttää.

Kanniaisen mukaan kansoilla on omistusoikeus omiin rajoihin samassa mielessä kuin jokaisella kansalaisella on oikeus omaan kotiinsa, kotirauhaan, omaisuuteensa ja turvallisuuteensa.

– Omistusoikeuksien puuttuminen omiin rajoihin johtaa anar­kiaan, kuten Euroopassa nähtiin 2015. Schengen-sopimuksen hyväksyttävyys edellyttäisi, että Euroopan unionin ulkorajavalvonta toimisi.

Oikeus omiin rajoihin ei kuitenkaan sulje pois humaania valmiutta reagoida ihmisten hätään. Mukaan on Kanniaisen mukaan kuitenkin saatava myös ne rikkaat Lähi-idän öljymaat, jotka ovat väistäneet velvollisuutensa.

– Siksi Geneven pakolaissopimus vuodelta 1951 ei kelpaa maahanmuuttopolitiikan lähtökohdaksi. Sopimus luotiin toisenlaisiin oloihin, ei kansainvaellusten maailmaan.

Afrikan väkiluku kaksinkertaistuu 25 vuodessa

Ellei massamuuttoa hallita, Lähi-idästä ja Afrikasta tulleet ylikansoittavat Euroopan maat muutamassa vuosikymmenessä, Kanniainen väittää. Maiden sisäiset konfliktit pahenevat, kuten on jo tapahtunut.

– Afrikan väkiluku, 1,2 miljardia, kaksinkertaistuu 25 vuodessa ja on vuonna 2050 kolme kertaa Euroopan väkiluku. Osmo Soininvaaran mukaan Eurooppaan pyrkivien määrä lasketaan tulevaisuudessa kymmenissä miljoonissa.

Kanniainen myöntää, että Euroopan on oltava jakamassa vastuuta afrikkalaisten auttamisesta, vaikka esimerkiksi vastuu ylikansoituksesta kuuluu Afrikan maille itselleen.

– Pakolaisten vastaanottamisesta kieltäytyneet rikkaat Lähi-idän öljymaat olisi saatava ainakin rahoittajiksi jakamaan kollektiivista vastuuta heidän hädästään.

Kanniainen kannattaa kahta viime aikoina suosiotaan kasvattanutta käsitystä. Ensinnäkin pakolaisten auttamiseksi pitäisi perustaa vastaanottokeskuksia lähtöalueille yhdessä näiden alueiden valtioiden kanssa. Samalla olisi lisättävä merkittävästi näille valtioille maksettavaa taloudellista tukea.

Toisekseen ymmärtämystä ovat saaneet ajatukset, että harkittaisiin veneellä tai maitse Euroopan ulkorajan ylittäneiden palauttamista takaisin perustettaviin vastaanottokeskuksiin ilman turvapaikkakäsittelyä ja turvapaikkakäsittely siirrettäisiin noihin keskuksiin.

– Jos turvapaikanhakijat poimittaisiin vastaanottokeskuksista, voitaisiin paremmin tehostaa apua niille, jotka ovat eniten avun tarpeessa.

Näin pakolaisten joukossa olisi enemmän naisia, lapsia ja vanhuksia ja nykyistä vähemmän nuoria miehiä.

– Tämä ei helpottaisi tulijoiden integroitumista työmarkkinoille, mutta suuntaisi avun niille, jotka ovat suurimmassa avun tarpeessa, Kanniainen kirjoittaa.

Suomen Uutiset