PS:n väistyvä puoluesihteeri Ossi Sandvik kertoo päätöksestään

Perussuomalainen puolueväki kokoontuu Joensuun puoluekokoukseen kesäkuun lopulla. Puoluekokouksessa tehtävät henkilövalinnat ovat tärkeitä, sieltä lähdemme kohti euro- ja eduskuntavaaleja. Eduskuntavaalit ovat puolueen tulevaisuuden kannalta ne ratkaisevimmat. Joensuussa valittavalla puoluejohdolla on kova haaste: tähtäin on Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Perussuomalainen puolue on kasvanut suureksi ja suuren puolueen johtopaikoille on tunkua. Nälkä on kasvanut nopeasti syödessä ja vauhtisokeus vaivaa monia. Ehdolle asettumista harkitsevan tulisi kysyä itseltään myös; jos tulen valituksi, pystynkö hoitamaan tehtävän. Harkintakyky ja suhteellisuudentaju kuuluvat edellytyksenä korkeisiin poliittisiin luottamustehtäviin pyrittäessä. Harkintakykyä olisi hyvä löytyä myös valitsijoilta.

Minulta on kyselty aikeistani, pyrinkö jatkamaan puoluesihteerinä. Enemmän kuin koskaan olen saanut kenttäväeltämme tukea, yhteydenottoja sekä vetoomuksia sen puolesta, että olisin käytettävissä uudelle kaudelle. Tältä pohjalta, luottavaisin mielin olen harkinnut asiaa.

Tiedän mitä puoluesihteerin työ vaatii. Se on yksi mielenkiintoisimpia tehtäviä tässä maassa, ainakin poliittisessa kentässä. Siinä vaaditaan paljon ja palautetta tulee. Tehtävä on haastava ja vaativa. Tarvitaan täyttä sitoutumista, äärimmäistä kärsivällisyyttä ja hyvää paineensietokykyä. Vaikeinta puoluesihteerin tehtävissä on kasautuvista ristipaineista ja jatkuvasta arvostelusta selviytyminen. Henkinen kuormitus on kova, työ kokonaisvaltaista, eikä siitä pääse hetkeksikään irti.

Täytyy olla tahtotila tarttua toimeen ja selkeä näkemys miten haluaa tehtävää hoitaa. Siihen on annettava kaikki aika ja energia. Toimintatapani perustuu uskoon kovalla työllä saavutettavissa olevaan hyvään tulokseen. En ole keskittynyt oman egoni paisuttamiseen, vaan olen pyrkinyt myötävaikuttamaan puolueen vahvistumiseen. Mielestäni olen onnistunut.

Silti mikään ei tunnu riittävän. Minulla kuitenkin raja on tullut vastaan. En enää voi lisätä työtuntieni määrää, päinvastoin. Joudun vähentämään työkuormitusta. Se onnistunee ainoastaan sillä tavoin, että kolmen kaksivuotiskauden jälkeen en tavoittele neljättä kautta puoluesihteerin tehtävissä.

Mielenkiintoisia ja ikimuistoisia nämä vuodet ovat olleet. Tekemäni työ ei ole kaikkia miellyttänyt. Omasta mielestäni olen tehnyt itseäni säästämättä päämäärätietoista ja tuloshakuista työtä perussuomalaisen puolueen eteen. Kiitos kaikille, jotka tuellanne teitte sen mahdolliseksi.

Kirjoitus on julkaistu Perussuomalainen 7/2013 -lehdessä.