Jatkosodan jälkeen Suomessa hajasijoitettiin aseita siltä varalta, että Neuvostoliitto olisi miehittänyt koko maan tai osia siitä. Tekohetkellä Suomen lain mukaan hajavarastointi tai myöhemmin termiksi tullut asekätkentä ei ollut lainvastaista toimintaa, koska Suomen armeija sai käyttää keskitettyä tai hajautettua varastointijärjestelmää halunsa mukaan.
Olot Suomessa olivat Moskovan välirauhan jälkeen epävakaat ja pelko neuvostohyökkäyksestä oli läsnä koko ajan, muistuttaa perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikainen.
– Aseiden hajasijoittelu osoitti, että lähes toivottomassa tilanteessakin suomalaiset olivat valmiita puolustamaan maataan. Tarkoituksena ei ollut hyökkäyssota, vaan puolustautuminen ja sissisodankäynnin aloittaminen miehityksen sattuessa.
– Asekätkentä oli maanpuolustuksen kannalta tärkeä operaatio, joka ei siis ollut lainvastainen. Myöhemmin poliittinen painostus johti siihen, että asekätkentä vaadittiin tuomittavaksi. Prosessia hidasti kuitenkin se, ettei ollut olemassa lakia, jonka pohjalta syytteet olisi voitu nostaa. Oli laadittava taannehtiva laki, Raatikainen kertaa.
Taannehtiva tuomio lähes 1 500 henkilölle
Pekkalan hallitus antoi elokuussa 1946 eduskunnalle esityksen ”Laiksi aseellisen toiminnan luvattoman valmistelun rankaisemisesta eräissä tapauksissa”. Presidentti Paasikivi allekirjoitti asekätkentälain 24.1.1947, mikä oli kaksi ja puoli vuotta ensimmäisistä pidätyksistä.
– Eduskunnan perustuslakivaliokunta ehdotti mietinnössään hallituksen esittämään lakiin useita muutoksia, mm. että syyteoikeus rikoksiin olisi rauennut vuoden 1947 lopussa. Asian toisessa käsittelyssä 14. tammikuuta 1947 eduskunta hyväksyi asekätkentälain ja julisti sen kiireelliseksi. Taannehtivan lain mukaisen tuomion sai kaikkiaan 1 488 henkilöä, Raatikainen kertoo.
– Henkilöt, jotka osallistuivat aseiden hajavarastointiin, kokivat itse tehneensä isänmaallisen velvollisuutensa ja he pitivät asekätkentää sodan jatkotoimenpiteenä.
Tuomiot edelleen voimassa
Hovioikeuden emerituspresidentti Erkki Rintala on sanonut, että sotien jälkeiset asekätkentätuomiot tulisi purkaa, jotta Suomessa säilyisi oikeusvarmuus. Hän on sanonut myös, ettei myöhemmin voida määrätä, mikä on ollut kiellettyä.
Asekätkentätuomioista on noin 70 vuotta, mutta ne ovat edelleen voimassa.
– Puolustusministeri Elisabet Rehn palautti aikanaan asekätkijöiden kunnian, mutta se ei poista tuomiota. Tuomio voidaan poistaa vain uudella oikeuden antamalla tuomiolla. Vapauttava tuomio palauttaa kunnian automaattisesti. Uuden vapauttavan tuomion antaminen ja aikaisemman vääryyden korjaaminen tässä tapauksessa riippuu poliittisesta tahdosta, muistuttaa kansanedustaja Raatikainen.
Tunnustus isänmaallisesta työstä
Nyt kun Suomi täyttää 100 vuotta, olisi Raatikaisen mielestä kunniakasta antaa tunnustus myös asekätkijöinä tuomittujen uhrautuvasta isänmaallisesta työstä.
Raatikainen on tehnyt asiasta tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän kysyy, aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin aikoinaan asekätkentään osallistuneiden tuomioiden purkamiseksi ja siten viimeinkin tunnustaa heidän uhrautuva työnsä Suomelle.
