Radikaalivasemmistolaisuus kaventanut akateemista vapautta Ranskassa, hallitus käy vastaiskuun – syyniin radikaali sukupuolentutkimus ja islamovasemmistolaisuus

Ranskan hallitus ilmoitti puuttuvansa akatemioissa leviävään ”yhteiskuntaa turmelevaan islamovasemmistolaisuuteen.” Tähtäimessä on amerikkalaisilta kampuksilta maahantuodut aate- ja tutkimusvirtaukset kuten rotu-, ja sukupuolentutkimus sekä postkolonialismi. Hallitus aikoo perustaa työryhmän selvittämään, missä määrin yliopistoissa harjoitettava tutkimus murentaa kansakunnan eheyttä. Islamovasemmistolaisuuden termi viittaa militantin äärivasemmiston ja islamistien yhteiseen vihaan länsimaisuutta kohtaan. Vastapuolella taas nähdään, että Ranskan hallituksen kiristynyt linja on osoitus sen kielteisyydestä monikulttuurisuutta kohtaan.

Ranskan hallitus ilmoitti kuluneella viikolla, että se perustaa työryhmän selvittämään yliopistomaailman haitallisia vaikutuksia yhteiskunnan eheydelle. Ilmoituksessa mainitaan huoli siitä, että akateeminen tutkimus ruokkisi ”islamovasemmistolaisuutta”, joka ”turmelee yhteiskuntaa.”

Yliopistomaailmassa uutinen herätti tyrmistyneitä reaktioita. Erityisesti rotujen, sukupuolen ja postkolonialismin tutkimusaloilla tutkijat ilmaisivat pelkonsa akateemisen vapauden kaventumisesta. Ranskan hallitus sanoo, että tällaiset suuntaukset on tuotu maahan amerikkalaisista yliopistoista, nyt niillä murennetaan tahallaan ranskalaista yhteiskuntaa.

Presidentti Emmanuel Macron ja eräät ministerit ovat jo aiemmin nousseet otsikoihin kritisoimalla amerikkalaisten yliopistokampusten ideologioiden ja toimintakulttuurin rantautumista Ranskaan. Nyt hallitus ryhtyy puheista tekoihin. Vasta hiljattain Ranskan parlamentin alahuone hyväksyi myös lakialoitteen islamismia vastaan, sillä ideologian nähdään yllyttävän terrori-iskuihin.

Korkeakoulutuksesta vastaava ministeri Frédérique Vidal sanoi tiistaina parlamentin istunnossa, että valtiollinen tieteellisen tutkimuksen keskus tekisi kattavan selvityksen maassa harjoitettavasta akateemisesta tutkimuksesta. Tähtäimessä on ”postkolonialistinen”, eli siirtomaavallan jälkeisiä yhteiskunnallisia valtasuhteita käsittelevä tutkimusvirtaus.

Aiemmassa televisiohaastattelussa Vidal kertoi selvityksen keskittyvän ”islamovasemmistolaisuuteen.” Macronin ministerien käyttämä termi jakaa mielipiteitä, sillä se syyttää vasemmistohenkisiä akateemikoita suvaitsevaisuudesta islamismia ja terrorismia kohtaan.

Islamovasemmistolaisuuden käsitettä käytti 2000-luvulla ensimmäistä kertaa ranskalainen historioitsija Pierre-André Taguieff, joka pyrki tuomaan esille militantin äärivasemmiston ja islamistiradikaalien yhteisen vihan Yhdysvaltoja ja Israelia kohtaan. Taguieff on myös kritisoinut amerikkalaistyylisen rakenteellista rasismia ja tummaihoisia koskevan keskustelun keinotekoisesti maahantuotuna poliittisena narratiivina.

”Islamovasemmistolaisuus turmelee koko yhteiskuntaa, eivätkä yliopistot ole immuuneja tälle”, Vidal sanoi. Hän lisäsi, että joillakin tutkijoilla on tapana edistää ”radikaaleja” ja ”aktivistisia” ideoita. Vidalin mukaan mm. rotu- ja sukupuoliasioiden tutkijat tarkastelevat maailmaa siitä näkökulmasta, miten he voisivat hajottaa ja pirstaloida yhteiskuntaa sekä lietsoa vastakkainasettelua oman kansan sisällä.

Vastarinta yhteiskuntatieteellisiä teorioita vastaan on puhuttanut ranskalaisissa medioissa, sillä se on osa laajempaa kulttuurisotaa. Viime kuukausina maassa on nähty massaprotesteja rasismia ja poliisiväkivaltaa vastaan, kilpailevia visioita feminismin määrittelystä sekä kiihkeää keskustelua Islamista ja islamismista.

Myös monikulttuurisuudesta keskustellaan erityisellä latauksella. Taustalla kummittelee sarja Ranskassa tapahtuneita terrori-iskuja: ammuskeluja, yliajoja ja brutaaleja pään irtileikkaamisia, joissa on kuollut yli 250 ihmistä.

Vaikka kulttuurisodan näyttämönä toimivatkin media ja politiikka, ilmiö juontaa juurensa yliopistoihin. Viime vuosina räväkämpi yhteiskuntatieteilijöiden sukupolvi on pyrkinyt selittämään maailmaa rodun, sukupuolen ja postkolonialismin tutkimusten kautta.

Radikaalit ovat ajautuneet konfliktiin vanhemman sukupolven tieteenharjoittajien kanssa. Perinteisemmät tutkijat pitävät viime aikojen muotiteorioita amerikkalaisina tuontituotteina. Historian ironiaa piilee siinä, että monet amerikkalaisia radikaaleja innoittaneet filosofit ja sosiologit olivat ranskalaisia.

Macron on tyrmännyt ”postkolonialistisen” identiteettikasvatuksen tahallisena ”itseinhona” Ranskaa kohtaan.

Kriitikoiden mukaan hallituksen jyrkkä linja on osoitus sen kielteisyydestä monikulttuurisuutta kohtaan. Kansallisen tiedekeskuksen sosiologi Sarah Mazouz kommentoi, ettei Ranskan valtio halua tunnustaa itseään monikulttuuriseksi valtioksi. Hänen mukaansa ”islamovasemmistolaisuudesta” puhuminen vähättelee rodun- ja sukupuolentutkimusta.

Yleisesti arvioidaan, että keskitien edustajana Macronilla on tarve tehdä myönnytyksiä oikeistolle ja kansallismielisille ensi vuoden vaalien alla.