Rantanen: Oletko koskaan miettinyt, miltä sinusta tuntuisi, jos lapsestasi tiedustellaan, voisiko hänen antaa vain kuolla?

Perussuomalaisten kansanedustaja Mari Rantanen ihmettelee blogissaan, eikö kehitysvammaisilla ole terveydenhuollon mukaan enää oikeutta kunnolliseen hoitoon.

Oletteko pohtineet hoidon rajaamispäätöksiä? lääkäri kysyy kansanedustaja Mari Rantaselta, joka on tullut sairaalaan pitkittyneestä infektiosta kärsivän ja kuumeisen tyttärensä kanssa.

– Emme, kun nyt pitäisi selvittää mikä tyttöä vaivaa ja hoitaa häntä, Rantanen vastaa tyrmistyneenä.

– Seuraavana aamuna sama keskustelu käytiin uudelleen eri lääkärin kanssa. Kyseessä ei siis ole sattuma eikä epähuomiossa tehty kysymys.

Kenellä on oikeus elää ja saada hoitoa?

Nyt kun tilanne on helpottunut ja Rantasen tytär on viimein paranemaan päin, hän haluaa tuoda julki huolensa siitä, kenellä on oikeus elää ja saada hoitoa.

– Tyttäreni on vaikeavammainen ja tällä kertaa oikeastaan ensimmäistä kertaa hänen elämässään tilanne pitkittyi ja hankaloitui johtuen monestakin syystä. Hänen elämänsä on luonnollisesti apuvälineiden ja hoidon täyttämää, mutta hän nauttii elämästään nähdäkseni täysipainoisesti. Iloitsee ystävistä, sukulaisista, musiikista, matkoista ja arjen komiikasta.

– Hän ei kärsi eikä ole kivulias, eikä omaa kuolemaan johtavaa sairautta. Miksi hänen elämänsä olisi jotenkin arvottomampaa kuin jonkun toisen elämä? Oletko koskaan miettinyt, miltä sinusta tuntuisi, jos lapsestasi tiedustellaan, voisiko hänen antaa vain kuolla? Rantanen kysyy.

Passiivista eutanasiaa tarjotaan jatkuvasti

Rantanen painottaa, että kysymys on mitä suurimmassa määrin vastoin sekä perustuslakiamme että syrjimättömyyden periaatetta ja ihmisoikeuksia.

– Kysymys on sitä kovaa ydintä, kenellä on oikeus elää ja kenen elämä on arvokas. Kysymys on myös eutanasiasta, passiivisesta eutanasiasta, jota tarjotaan aktiivisesti, Rantanen kirjoittaa.

HUS sai aiheesta huomautuksen jo 2009

Kansanedustaja muistuttaa HUS:in saaneen jo vuonna 2009 huomautuksen oikeusasiamieheltä lainvastaisesta toiminnasta, koska sen ohjeistuksissa luki, että ”syvästi kehitysvammaiset eivät yleensä kuulu tehohoidon piiriin”.

– Oikeusasiamiehen mukaan kysymys oli syrjinnästä ja HUS poisti ohjeesta tämän kohdan. Millä tavalla tilanne on nyt erilainen jos ohjetta noudatetaan silti vaikka sitä ei missään lue? Onko tämä käytäntö levittäytynyt koko maahan?

– Tilanne on kestämätön ja laiton. Minä ymmärrän tämän rajauksen kysymisen ja toteuttamisen, jos tilanne on toivoton ja sairaus sen kaltainen, ettei toivetta paranemisesta ole. Mutta jos meillä on tilanne, jossa ihmisellä on vaikkapa infektiotauti, jota ei ole edes tutkittu riittävästi, pidän tätä toimintaa pöyristyttävänä, Rantanen sanoo.

Kehitysvammaiset tarvitsevat puolustajia

Rantanen toivoo, että tilanne selvitetään ja saatetaan sellaiseen tilaan, jossa syrjimättömyyden periaate koskee myös vammaisia ihmisiä.

– Ei voi olla niin, että kaikki on kiinni siitä kuinka tietoinen ihminen ja hänen omaisensa ovat oikeuksistaan ja lääketieteestä ja siitä, kuinka ponnekkaasti he jaksavat itseään puolustaa.

– Kehitysvammaiset näyttäisivät olevan yhteiskunnassamme se eniten puolustamista tarvitseva vähemmistöryhmä, mutta puolustajia tarvitaan rutkasti lisää.