EU:n komission tekemää uusinta esitystä veronkierron torjuntaan (ns. DAC6-direktiivi eli ”Rajatylittäviä järjestelyjä koskeva pakollinen automaattinen tietojenvaihto verotuksen alalla”) käsitellään parhaillaan Euroopan parlamentissa.
Tavoitteena on tukkia verotuksen porsaanreiät etukäteen velvoittamalla välittäjät kuten veroneuvojat, kirjanpitäjät, pankit ja lakimiehet, jotka suunnittelevat tai edistävät rajat ylittäviä verotusjärjestelyjä, ilmoittamaan niistä veroviranomaisille ennen niiden käyttöönottoa. Lisäksi EU:n jäsenvaltioiden on vaihdettava automaattisesti tietoja tunnusmerkit täyttävistä mahdollisesti veronkiertoon suunnitelluista järjestelmistä.
Verotusasioihin keskittynyt Euroopan parlamentin jäsen Pirkko Ruohonen-Lerner (PS/ECR) teki talous- ja raha-asioiden valiokunnassa useita tarkistuksia, joiden avulla pyritään varmistamaan direktiivin tehokas toimeenpano jäsenmaissa.
”Aktiivisuus erittäin tervetullutta”
Tarkistuksissa korostettiin julkisen raportoinnin ja veroviranomaisten automaattisen tiedonvaihdon tärkeyttä, jäsenmaiden riittäviä resursseja ja mahdollisten sanktioiden julkisuutta. Parlamentti käsitellee asiaa jo mahdollisesti helmikuun 2018 täysistunnossa ja uusien ilmoitusvaatimusten on tarkoitus astua voimaan 1. tammikuuta 2019.
– Pidän komission aktiivisuutta asiassa erittäin tervetulleena, sillä tässä puututaan nimenomaan veronkierron välikäsien eli välittäjien toimintaan. Välittäjät ovat tähän asti saaneet toimia liian vapaasti ja osittain asemansa tuoman luottamuksellisuuden suojan takana, toteaa Ruohonen-Lerner.
Viranomaiset jälkijunassa
Viimeaikaiset verotukseen liittyneet tietovuodot ovat myös korostaneet aggressiivisiin verosuunnittelujärjestelyihin liittyvän tiedonvaihdon tärkeyttä. Yhtenä esimerkkinä tästä on se, että useista Applen verojärjestelyihin liittyvistä tutkimuksista huolimatta sen viimeisin Jerseytä hyödyntävä verojärjestely tuli julki vasta uusimman eli Paratiisin paperien tietovuodon kautta.
– Ihmettelen, kuinka on mahdollista, että muutama tutkiva toimittaja saa kerättyä lyhyessä ajassa enemmän tietoa väärinkäytöksistä kuin lukuisa joukko yhteensä 28 EU:n jäsenmaan verotusasioita hoitavaa viranomaista. Toivon, että kysymys ei ole haluttomuudesta ja uskalluksesta puuttua suuryritysten ja muiden isokenkäisten väärinkäytöksiin.
