Suomen julkinen sektori on Euroopan suurin ja eri paria kansantalouden kantokyvyn kanssa

Julkisen sektorin menot suhteessa bruttokansantuotteeseen (general government total expenditure as % of GDP) on prosenttiluku, jota usein käytetään vertailuissa kansantalouksien tehokkuudesta.

Se ei siten ole sama asia kuin julkisen sektorin työntekijöiden määrä tai veroaste, vaan nimenomaan menot suhteessa BKT:hen.

Eurostatin (EDP-notifikaatio) mukaan Suomen julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 57,8 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2024. Tämä tarkoittaa sitä, että jos Suomen BKT olisi 100 euroa, niin julkinen sektori käyttäisi siitä tuon 57,8 euroa.

Suomi Euroopan huipulla

EU:n jäsenmaiden keskiarvo vuonna 2024 oli 49,2 prosenttia. Suomi on siis noin 8,6 prosenttiyksikköä EU-keskiarvon yläpuolella Näillä Eurostatin vuoden 2024 luvuilla Suomi on EU:n ykkönen.

Lähimmät hyvinvointivaltiot tulevat vain hitusen perässä eli Ranska (57,3), Itävalta (55,2) ja Belgia (54,1 prosenttia). Pohjoismaiset kumppanimme ovat paremmassa asemassa: Ruotsi 50,7 prosenttia ja Tanska: 47,3 prosenttia julkisen sektorin menot suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Eläkkeet muuttavat lukuja

Viralliset tilastot eivät kerro suoraan EU-maiden julkisia menoja ilman eläkkeitä. Ne muuttavat lukuja melkoisesti pelkästään siksi, että eläkkeet ovat eräs suurimmista menoeristä julkisen talouden tilinpidossa.

Eläkemenot kokonaisuudessaan olivat EU:ssa vuonna 2022 keskimäärin 12,2 prosenttia bruttokansantuotteesta ja Suomessa 12,8 prosenttia. Luku on arvio, sillä kaikki maat eivät raportoi lukuja samassa muodossa tai samalle vuodelle.

EU-maiden julkiset menot ilman eläkkeitä ovat siten keskimäärin 38 prosenttia ja Suomen 45 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Sosiaaliturvan kokonaisuus hämärtää

Julkisten menojen vertailua vaikeuttaa myös se, miten eläke- ja sosiaaliturvamenot (social protection) erotellaan toisistaan. Sosiaaliturvamenot kokonaisuudessaan olivat EU-maissa keskimäärin 27,3 prosenttia BKT:sta (2024) ja Suomessa noin 32,5 prosenttia.

Sosiaaliturvamenot sisältävät eläkkeet, mutta myös muita etuuksia kuten esimerkiksi työttömyysturva, erilaiset perhe-etuudet sekä sairauskulujen korvaukset.

Tämän takia julkisten menojen vertailu ilman eläkkeitä vaatisi oman laskelmansa, koska virallisia yhden rivin tilastoja ei EU-tasolla julkaista.

Rakenteellinen ongelma

– Tilanne on muuttunut, sillä vielä 50 vuotta sitten tai 30 vuotta sitten Suomi oli maa, jossa oli aika pieni julkinen sektori, sanoo taloustieteen emeritusprofessori Matti Virén ja kehottaa saneeraamaan rohkeammin julkisia menoja:

– Leikkauksiakin tarvitaan, mutta en nyt tarkoita pelkästään niitä, vaan myös rakenteellisia uudistuksia. Meillä kuitenkin on julkisella sektorilla paljon ”pyhiä lehmiä”, joista ajatellaan, että niitä ei saa muuttaa eikä niihin saa koskea.

– Esimerkiksi yliopistolaitosta ja korkeakouluja ei saisi muuttaa, niitä ei saisi yhdistää eikä saisi keskittää, vaan pitäisi vain antaa lisää rahaa. Tämä kulttuuri pitäisi saada häipymään.

Kaikki toiminnot perattava

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) toimitusjohtaja Aki Kangasharju ja tutkimusjohtaja Tero Kuusi ovat nostaneet toistuvasti esiin Suomen julkisen sektorin koon. Heidän mukaansa se on merkittävä este talouskasvulle, ja Suomessa talouskasvun panokset ovat korkealla mutta tuotto on heikkoa.

Helsingin yliopiston vieraileva tutkija Vesa Vihriälä puolestaan kirjoittaa, että lähtökohtaisesti kaikkien julkisen sektorin toimintojen ja verotulojen lähteiden pitäisi olla tarkastelun kohteena. Ennakolta ei tulisi jättää mitään toimintoa tarkastelun ulkopuolelle.

– Parhaiden käytäntöjen omaksumisen kaikkialla ei pitäisi olla ylivoimaista. Teknologian kehitys, erityisesti tekoäly, tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös julkisen palvelutuotannon tehostamiseen.