Perussuomalainen 2/2026

Perussuomalainen 1/2026

Lastensuojelulain uudistus selkiyttää kasvatuksellisia rajoja – perussuomalaiset: Lastensuojelu ei saa olla bisnestä

Talous nousuun – oppositio hyökkää välikysymyksellä

Poliisi valvoo näkyvästi vappua Helsingissä ja Tampereella – teräaseiden hallussapitoon tiukempi linja lainsäädännössä

Päivän pointti: Turun Sanomat kompostoi oman journalisminsa

Piisinen riemuitsee Turun telakan saamasta jättitilauksesta: ”Suomi nousee työllä ja yrittämisellä”

Hallitus panostaa peruskouluun 200 miljoonaa euroa – Koponen: ”Satsaamme koulutukseen ja näemme sen investointina tulevaisuuteen”

Perussuomalaisten Pohjois-Pohjanmaan piiri nimesi lisää eduskuntavaaliehdokkaita

Telakoiden jättitilaukset merkki suhdanteen kääntymisestä –  tuhansia uusia työpaikkoja

Vigeliukselta pitkä lista STEA-järjestöavustuksia: ”Miljoonien eurojen tukia maahanmuuttajille ja monikulttuurisuuteen”

Kun faktantarkistus muuttui työkaluksi: Yle muokkaa totuutta itselleen sopivaan muotoon

Irakilaiskaksoset saivat valtiolta 426 000 euron koppikorvaukset – hallitus esittää korvauksille kattoa

Marinin hallituksen senioriministeri aiheutti hirvittävän vahingon, tappiot miljardeissa – myöntää ettei tajunnut mitä teki – nyt vasen laita valehtelee asiaa Purran syyksi

Kiihtynyt Sofia Virta puhui päälle ja haastoi riitaa A-studiossa

Rydman: Ylen faktantarkastus on luokatonta – tarkastaa eri asiaa mistä puhuttiin, asiantuntijana veronmaksajien rahoittamien järjestöjen päälobbari

Aino-jäänmurtaja rakennetaan Suomessa – ministeri Ranne: ”Ilouutinen koko Suomelle!”

SDP:n Tuppurainen jäi kiinni valehtelusta – Vigelius: ”Epärehellistä sumutusta’’

Jäikö kommunismin ruumiinavaus kesken? Uutuuskirja kertoo, mistä woke on lähtöisin

Kun eliitti rikastuu enemmistön kustannuksella – yhteismaan ongelma selittää nykyaikaa

Purra Ykkösaamussa: Hyvinvointivaltio ei kestä ilman selkärankaisia päätöksiä

Saksa patoaa turvapaikanhakijoiden määrää luokittelemalla lähtömaita turvallisiksi

Alan Greenspan

Euroopan keskuspankin rahoitusvakautta käsittelevä raportti toi <a href="https://www.ft.com/content/f540be9b-24a9-4f0e-a3bb-ce0846388b43">Financial Timesille</a> ja <a href="https://www.bloomberg.com/news/articles/2021-11-17/ecb-warns-of-market-exuberance-as-economy-recovers-from-pandemic">Bloombergille</a> mieleen sanat, joilla Fedin ex-johtaja Alan Greenspan kuvaili teknologiakuplaa. EKP toivoo palkkamalttia keskellä kuluttajahintojen rallia.

EKP on pitänyt vuosikaupalla korkotason nollassa. Tämän lisäksi keskuspankki ostaa erityisesti euromaiden velkakirjoja painaakseen korot laajemminkin nollaan ja jopa pakkasen puolelle.
Nyt EKP on huolissaan luottojen korkeasta määrästä. Se myöntää aiheuttaneensa ongelman itse. Sijoittajat ovat tuottoa hakiessaan joutuneet hylkäämään nollakorkoiset velkakirjat ja suunnanneet asuntomarkkinoille, kryptovaluuttoihin ja korkean riskin roskalainaluokkaisiin yrityksiin.
Muut saavat selvittää sotkun
EKP on mielissään siitä, että talous on elpynyt pandemian. Se on vähentänyt äkillisen talouskriisin todennäköisyyttä. Sen sijaan pidemmän ajan riskit ovat kasvaneet.
&#8211; Erityiset huolet liittyvät ylenpalttisiin luotto-, arvopaperi- ja asuntomarkkinoihin kuin myös yritysten ja julkisen sektorin korkeampiin velkamääriin pandemian perintönä, EKP lataa.
Vastaavaa ilmaisua käytti entinen Federal Reserven johtaja Alan Greenspan 1990-luvulla.
EKP:n mielestä asuntomarkkinoilla on korjausliikkeen vaara. Korjausliike tarkoittaa markkina-arvon putoamista kymmenellä prosentilla vuoden aiemmasta huippulukemasta.
Lainahanojen hillintä korkotasoa nostamalla ei ole kuitenkaan keskuspankin toimenpidelistalla. Sen sijaan kansallisten finanssivalvojien tulisi keskittyä <a href="https://www.suomenpankki.fi/fi/rahoitusvakaus/makrovakausvalvonta/makrovakauspolitiikka/">makrovakauspolitiikkaan</a>. Suomeksi tämä tarkoittaa sääntelyn lisäämistä esimerkiksi lainakaton tai sen kiristämisen avulla.
Palkkaralli huolettaa
EKP:n varajohtaja Luis de Guindos uskoo <a href="https://www.bloomberg.com/news/articles/2021-11-17/ecb-s-guindos-says-reality-check-on-inflation-coming-next-year?srnd=economics-vp">ensi vuoden näyttävän</a>, miten syksyllä kohonnut inflaatio käyttäytyy. Jos inflaatio alkaa rauhoittua ensi vuonna, se alleviivaa keskuspankin näkemystä.
EKP on pitkään hokenut inflaation olevan koholla vain väliaikaisesti. EKP:n tavoite on pitää inflaatio pitkällä aikavälillä kahdessa prosentissa. Kesän tavoitelukemista euroalueen inflaatio on lähtenyt kohoamaan ja viimeisin lukema lokakuulta on 4,1 prosenttia. Se on korkein lukema sitten heinäkuun 2008 &#8211; juuri ennen kuin finanssikriisi puhkesi.
De Guindos kertoi, ettei inflaatio ole talttunut aivan niin ripeästi kuin keskuspankki arveli muutama kuukausi sitten. Hän sanoi keskuspankin tarkkailevan silmä kovana palkkaneuvotteluja. Suuret palkankorotukset johtaisivat pitkäkestoiseen inflaatioon.
Liian ripeä inflaatio ei ole keskuspankin mieleen. Kansalaisten tulisi vain niellä kustannusten nousu.

EKP huolissaan aiheuttamistaan riskeistä – kehottaa kansalaisia nielemään kiltisti elämisen kallistumisen

Suuret keskuspankit ovat 1980-luvun alkupuolelta asti laskeneet ohjauskorkojaan enemmän kuin nostaneet niitä. Koron laskeminen on varmastikin perusteltua talouskriisien keskellä, mutta miksi korkotason palauttaminen ei onnistu nousukausina? Onko talous kunnossa pitkäjaksoisen kehityksen jälkeen vaiko entistä huterammalla pohjalla?

Korko on lainarahan hinta. Korkoa perustellaan sillä, että luotonantaja eliminoi sen hetkisen kulutusmahdollisuutensa luotonsaajan senhetkisen kulutustarpeen vuoksi. Korkoa perustellaan toiseksi myös sillä, etteivät kaikki velalliset suoriudu veloistaan. Näin ajateltuna nollakoroilla toimiva luotottaja häviää ennen pitkää kaiken omaisuutensa.
Esimerkiksi jos joka sadas velallinen ei pysty hoitamaan velvoitteitaan, tulee velkojan periä yhtä suurista veloista noin prosentin korko pitääkseen pääomansa yhtä suurena kuin ennen.
Keskuspankkien asettama ohjauskorko on tulkittu eräänlaiseksi koron pohjaksi. Negatiivisten korkojen aikana NIRP (engl. Negative Interest Rate Policy) kääntää joitain talouden perusteita perinpohjaisesti.
Kiinteän rahapolitiikan aika
Bretton Woods -järjestelmä on viimeisin laaja kokeilu suitsia markkinataloutta ja ohjata rahan hintaa, korkoa. Se päättyi Yhdysvaltain käydessä kallista Vietnamin sotaa, jonka &#8221;pesänselvittäjäksi&#8221; maa joutui Ranskan hävittyä oman sotansa samalla alueella. 1970-luvulla koettiin myös öljykriisi, mikä johti stagflaatioon. Kiinteän rahapolitiikan kausi oli saanut kaksi mestaavaa iskua.
Bretton Woodsia edelsi kultakanta, josta luovuttiin 1900-luvun alkupuolikkaalla. Maat toipuivat maailmansodan kurimuksesta oikeastaan sitä mukaa, miten ne irroittautuivat kultakannasta.
Yhdysvaltain irtauduttua Bretton Woods -rahajärjestelmästä muodostui fiat-raha, joka tarkoittaa &#8221;olkoon niin&#8221; -rahaa. Rahan arvo perustui luottamukseen, eikä kultavarantoihin. Se avasi uuden aikakauden.
Kelluvien valuuttojen esiinmarssi
Valuuttakurssien säännöstelyn loputtua talous alkoi virota huimaa tahtia. Suomessa tätä nousua saatiin odottaa aina 1990-luvun alkuun asti, kun Suomi joutui luopumaan ensimmäisestä &#8221;eurokokeilustaan&#8221; ja korot jouduttiin nostamaan kaksinumeroisiksi vaihtotasekriisin eli valuuttakriisin kouriessa maamme taloutta.
Suomen talous toipui ripeästi noin neljän vuoden ajan. Tämän lyhyen nousukauden jälkeen maamme valuutta sidottiin euroon.
Taustalla oli alkanut tapahtua. Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve oli erilaisten talouskriisien aikana laskemaan Fed Funds -ohjauskorkoaan enemmän kuin mitä se nosti sitä ylikuumenemisen välttämiseksi nousukausina. Tämä kehitys on jatkunut aina tähän päivään asti. Monet keskeiset korot ovat laskeneet jopa nollarajan alapuolelle.
Silmitön luottoekspansio
Luotot pitää jakaa kahteen lokeroon: on tuottoa hakevia luottoja ja sitten on puhdasta syömävelkaa. Tehtaan rakentamista ja kojeiden sekä työntekijöiden ostamista varten on perusteltua velkaantumista, mikäli sillä saadaan tuottavuutta kasvatettua niin, että lainan takaisinmaksu onnistuu ja viivan alle jää jaettavaakin työntekijöitä myöden.
Yhdysvalloissa 1980-luvun luottokriisiin vastattiin Fedin silloisen pääjohtaja Alan Greenspanin toimesta rajuilla koronlaskuilla. Huokeampi velkaraha vauhditti aluksi investointeja, mikä on koronlaskujen elämäntehtävä laskukausina.
Korkoja ei kuitenkaan nostettu nousukauden käydessä yhtä rivakkaasti. Syytä voidaan arvella: tällä hetkellä pahoin velkaantuneet kotitaloudet ja heikosti tuottavat yritykset eivät selviäisi korkeammista koroista.
Huokea lainaraha ohjautui tärkeiden investointien jälkeen spekulatiiviseen peliin. Luottoja nostettiin esimerkiksi osakkeita, asuntoja ja muita kohteita varten. Luottojen oli määrä taata pikavoittoja ja äkkirikastumista.
Talousblogi <a href="https://www.zerohedge.com/economics/most-important-lesson-all-will-soon-be-delivered">Zerohedge</a> nostaa esille kirjoituksen siitä, miten Greenspanin toiminta aiheutti omalta osaltaan teknlogiakuplan. Se puhkesi vuosituhanteen vaihteessa. Jälleen kerran korkotaso laski enemmän kuin nousi. Pian seurasi finanssikriisi. Se puolestaan paljasti euroalueen velkakriisin.
Tämän velkakriisin seurauksena korot laskivat nollaan ja jopa alle. Maailman kokonaisvelka kohosi 150 biljoonasta (tuhat miljardia) Yhdysvaltain dollarista 250 biljoonaan dollariin.
Yhdysvallat palasi nollakorkoihin pandemiakriisin myötä. Velkakupla kasvaa arvatenkin entuudestaan. Velkaa on jo niin paljon, ettei velan laatu eli takaisinmaksukyky voi pysyä edes nykyisellä tolalla. Keskuspankit ovatkin setelipainojen vartioina ryhtymässä ostamaan myös yritysten lainoja antaakseen tukensa näennäiselle takaisinmaksukyvylle.
On selvää, että eriarvoisuus kasvaa, jos kaikki spekulatiiviset ja jopa hullunrohkeat &#8221;sijoitukset&#8221; taataan EKP:n kautta. Järjestelmä voi natista liitoksistaan koska tahansa.
Ajatushautomo Eurasia Groupin Ashoka Mody pitää mahdollisena, että EKP ostaa niin paljon Italian velkakirjoja, että EKP &#8221;<a href="https://www.project-syndicate.org/say-more/an-interview-with-ashoka-mody">omistaa Italian</a>&#8221;.
Pitääkö korkoa ohjailla?
Markkinatalous on osoittanut toimivuutensa. Vaihtoehtona ollut keskusjohtoinen talousjärjestelmä päättyi itärajamme takana 1990-luvun alussa. Voidaan tulkita, että keskusjohtoisuus kaatoi Neuvostoliiton ja sen myötä kaatui Suomen keskusjohtoinen valuuttajärjestelmä, euron esiaste.
Talousmaailma seuraa herkeämättä suurten keskuspankkien korkokokouksia tiedotustilaisuuksineen. Niin tehdään, koska niillä on merkitystä. Pienetkin arvelut keskuspankkiirien sanomisista voivat suistaa osakekurssit jäiseen laskuun, mutta myös hirmuiseen nousuun.
Mutta pitääkö korkoja ohjailla? Koska korko on lainarahan hinta ja sen sääntely on suotavaa, niin miksi sitten ei ohjailla palkkojen, bensiinin tai tomaattien hintoja? Hintasäännöstelyjen historia osoittaa, etteivät ne oikein toimi.
Talouslehti <a href="https://www.ft.com/content/c4e10d2c-109a-40f5-a175-628d1db9c793">Financial Timesin</a> mielipidekirjoituksessaan analyytikko Lotta Moberg kirjoittaa, ettei keskuspankkiireja tulisi päästää pälkähästä nollakorkopolitiikkansa vuoksi. Mobergin mukaan nollakorot eivät ole luonnollisia.
Zerohedgen nostaman Max Rangeleyn luennoilla keskuspankkiirit ovat olleet ymmällään luomastaan kehityksestä.
– Mitä odotat meidän tekevän, antaa kaiken romahtaa?
Kyseessä on Joseph Schumpeterin &#8221;luovan tuhon&#8221; malli. Huonosti tuottavat yritykset kaatuvat ja markkinatilaa saavat uudet ja ketterämmät yrittäjät. Tuottavuus kohoaa ja sen myötä kasvaa myös talous. Keskuspankkien toimintamalli on pitää kaikki ennallaan, mukaan lukien bruttokansantuote.
Ja se on aika karmiva ajatus.

Korot ovat laskeneet 40 vuoden ajan – onko se hyödyllistä?

USA:n keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan ei usko, että Kreikan kriisi ratkeaa ilman, että maa eroaa euroalueesta. Hän uskoo euroalueen lopulta hajoavan laajemminkin.
Vaikka Greenspan kertoo aina olleensa euron suuri ihailija, hän kertoo olleensa alusta lähtien skeptinen ”monumentaalisen” hankkeen onnistumisen mahdollisuuksista. Tällä hetkellä Greenspan ei näe euroalueella minkäänlaisia selviämisen mahdollisuuksia, elleivät kaikki euromaat muodosta syvempää poliittista liittoa. Edes pelkkä budjettiliitto ei Greenspanin mielestä enää riitä.
Etelä-Euroopan paikka ei ole eurossa
BBC:n toimittajan huomauttaessa, että poliittinen liitto ei tällä hetkellä vaikuta suositulta idealta, Greenspan toteaa, että ydinmaat kuten Saksa, Itävalta, Luxemburg, Hollanti ja Suomi saattaisivat pystyä sellaisen liiton muodostamaan, mutta Etelä-Eurooppa ei siihen voisi kuulua.
Greenspanin mielestä euroalueen hajoaminen olisi katastrofi lähinnä euroalueelle itselleen, mutta ei maailmantaloudelle. Toimimattoman euroalueen purkamisesta syntyisi toimiva talousjärjestelmä, kun taas nykyisen toimimattoman järjestelmän ylläpito aiheuttaa paineita kaikille.
Greenspan muistuttaa, että Etelä-Euroopan maat ovat aiemmin säännöllisesti devalvoineet valuuttansa Saksan markkaan nähtynä, mutta eurossa se ei onnistu. Euroon huonosti kuuluvat maat täyttävät hänen mukaansa kaikki tunnusmerkit, joita kipeästi valuuttadevalvaatiota tarvitsevilla mailla on.
Greenspan ei usko, että euroalueen hajoaminen tapahtuu kovin pian, koska rahaliitto on suhteellisen uusi, ja sitä ilman on tultu toimeen pitkän aikaa. Rahaliiton väitetäänkin nyt olevan korvaamaton, mutta sitä Greenspan ei usko.
Talouksien on sopeuduttava
Greenspanilta tiedusteltiin BBC:n haastattelussa, perusteltiinko yhteisen eurovaluutan synnyttämistä poliittisilla ja tunnepohjaisilla syillä. Greenspan vastasi diplomaattisesti, että G10-kokouksissa euron ensisijaisena perusteluna olivat Euroopan kaksi maailmansotaa. Hän täsmensi myös toteamalla, että taloudelliset seikat olivat vain ”käärepaperia”.
Valuuttakaaoksia pelkääville Greenspan muistuttaa, että mm. Venäjän rupla on äärimmäisen volatiili, kuten monet muutkin valuutat. Vapaasti kelluva valuutta kuitenkin sopeutuu oikealle tasolle, ja olemassaoleviin kriiseihin ei ole olemassa mitään muuta vaihtoehtoa kuin sopeutuminen.
Greenspanin mielestä on tehtävä valinta: joko jatketaan nykyisiä talousvaikeuksia ja niiden yhteydessä käyttöönotettua ”hyvin kyseenalaista” talouspoliitikkaa – tai annetaan koko valuuttajärjestelmän mennä.

Alan Greenspan: eurolla ei tulevaisuutta ilman poliittista liittoa