Onko eurovaluuttaa käyttävän maan mahdollista siirtyä kansalliseen valuuttaan ilman, että talous ajautuu hallitsemattomaan kaaostilaan? Kyllä on, vastaa eurojäsenyyteen kriittisesti suhtautuva EuroThinkTank-tutkijaryhmä tänään julkaistussa raportissaan.
Ryhmä toteaa lisäksi selvin sanoin, että toimimattomassa valuuttajärjestelmässä ei tule sinnitellä mukana, jos jäsenyys vaarantaa maan talouskehityksen.
Brexitin jälkeinen maailma
Moni asia on muuttunut Britannian EU-eron myötä. Ennen pidettiin lähestulkoon mahdottomuutena ajatusta, että EU-maat voisivat irtautua unionista tai eurovaluutasta. Tilanne on jatkuvien kriisien ja euroalueen kehnon taloudellisen kehityksen myötä muuttunut. Harva enää pitää EU:ta ikuisena ja muuttumattomana. Jäsenmaan tai -maiden ero on tulevaisuudessa täysin mahdollinen tulevaisuudenkuva.
EuroThinkTank-tutkijaryhmä on raportissaan hahmotellut hallitun eurovaluutasta irtautumisen polkua.
Ryhmän mukaan ero voi onnistua vain, mikäli maan poliittisen johdon keskuudessa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että yhteisvaluutta vaurioittaa maan taloutta vakavasti.
Jos kansalaiset kyseenalaistavat yhteisvaluutan, poliittinen johto saattaisi tietyissä oloissa olla jopa pakotettu irtautumaan eurosta.
Olisiko ero laillinen?
Kuten tutkijaryhmän jäsen Tuomas Malinen blogissaan huomauttaa, suvereenit kansallisvaltiot voivat halutessaan vaihtaa maan laillista maksuvälinettä. Vaikka rahaliiton säännöt voivatkin vaikeuttaa eroprosessia, ne eivät voi estää yksittäistä valtiota eroamasta liitosta niin kauan kuin lainsäädäntövaltaa ei ole luovutettu maan ulkopuolelle.
Malinen nostaa blogissaan esiin erästä kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä – miten maan asukkaiden velkojen ja talletuksien käy erotilanteessa?
– Tähän vastaa rahan laki, lex monetae. Se sanoo, että koska maalla on kansainväliseen lakiin perustuva oikeus määritellä rahayksikkönsä, sillä on oikeus vaatia uuden kansallisen rahayksikön käyttöönoton hyväksymistä muiden maiden tuomioistuimissa ja viranomaisissa. Käytännössä maa voi toisin sanoen pakottaa muut maat hyväksymään saatavien määrittelyn uudessa valuutassa, Malinen kuvailee.
– Maan erotessa edelleen toimivasta rahaliitosta on olemassa kaksi rahan lakia: rahaliiton ja siitä eroavan jäsenmaan. Tässä tapauksessa velkojen ja vastuiden määrittely riippuu laista ja tuomioistuimista, joiden alla ne ovat määritelty, Malinen jatkaa.
”Massiivisista kustannuksista” puhuminen on liioittelua
Ero ei olisi helppo, eikä kaikkiin eroon liittyviin riskeihin olisi edes mahdollista varautua etukäteen. Jos maan hallitus päättäisi edetä, valmistelut tulisi tehdä salassa.
Raportissa viitataan tutkimukseen, jossa oli selvitetty 69 maan tai alueen irtautumista eri valuutta-alueista vuosien 1945 ja 2005 välisenä aikana. Tutkimus löysi hyvin vähän merkkejä siitä, että näiden 69 tapauksen joukossa olisi ollut suureen taloudelliseen myllerrykseen joutuneita maita. Historiallisen tarkastelun perusteella puheet massiivisista tappioista tuntuvatkin liioitelluilta.
Raportti tosin huomauttaa, että vaikka suorat taloudelliset vaikutukset jäisivätkin pieniksi, saattaisi erolla olla merkittäviä poliittisia vaikutuksia. Valuuttaunioniin jäävät maat saattaisivat suunnata kostotoimenpiteitä poistuvaa maata kohtaa.
Kansalaisten hyvinvointi on varmistettava
Raportti muistuttaa talousnobelisti Joseph Stiglitzin sanoista: ”Hyvin toimiva valuuttajärjestelmä ei itsessään varmista maan vaurautta, mutta huonosti toimiva järjestelmä johtaa taantumiin ja lamoihin.”
Ryhmä päättää raporttinsa toteamukseen: ”Mikäli valuuttajärjestelmä vaarantaa pitkällä aikavälillä kansalaisten hyvinvoinnin, se tulee hylätä – oli eron hinta sitten kuinka korkea hyvänsä.”
MATIAS TURKKILA