Uskomushoitojen kauppiaat loukkaantuivat uskomushoito-termistä – poliittisen korrektiuden kulttuuri hyödyttää huuhaabisnestä

Uskomushoitoja edistävien järjestöjen kannanoton mukaan uskomushoito-termi on ”epäasiallinen ja loukkaava”. Järjestöt vaativat, että ”yhteiskuntavaikuttamista harjoittavien tahojen, poliitikkojen ja viranomaisten on käytettävä asiallista termiä näistä hoidoista ja ammatinharjoittajista: yleisterminä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot, lyhyemmässä muodossa täydentävät hoidot tai CAM-hoidot”.

Poliittinen korrektius ja teeskennelty loukkaantuminen on rajoittanut monien ideologioiden ja uskontojen kritiikkiä, mutta nyt samaa konstia arvostelijoidensa vaientamiseksi on keksinyt käyttää toimiala, jota on kutsuttu rumemmallakin nimellä. Uskomushoitojen markkinoinnin rajoittamiseksi on esitetty niin sanottua puoskarilakia.

Uskomushoitojen kauppiaat vetoavat siihen, että joissakin muissa maissa on vakiintunut termi täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot (CAM).

Uskomushoito-termi loukkaa kannanoton mukaan alan yrittäjiä ja ”vähättelee noin kahden miljoonan hoitoja käyttävän kansalaisen valinnanvapautta ja omaa harkintakykyä”. Termin käyttäminen aiheuttaa järjestöjen mukaan haittaa 6 000 – 8 000 ammatinharjoittajalle.

Toisen elinkeinonharjoittajan liiketoiminnan haittaaminen tai vaikeuttaminen ei ole hyväksyttävää. Näin ollen uskomushoito-termin käyttö on todennäköisesti lainvastaista, kannanotossa päätellään. Suomen Yrittäjien ja työoikeuden professori Seppo Koskisen lausuntojen mukaan uskomushoito-termin käyttäjä voi syyllistyä sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa ja mahdollisesti kunnianloukkaukseen, uskomushoitoja markkinoivat järjestöt toteavat.

Uskomuslääkintä-termillä on lääketieteellisen tiedeyhteisön tuki

Termi uskomuslääkintä tuli julkisuuteen vuonna 1995, jolloin termi palkittiin Aikakauskirja Duodecimin termikilpailussa. Siinä pyydettiin ehdotuksia suomalaispohjaisiksi vastineiksi muun muassa termille vaihtoehtolääketiede tai -lääkintä.

Uskomuslääkintä- ja uskomushoito-termejä vastaan on kampanjoitu toistuvasti. Nyt uskomuslääkinnän järjestöt ja kauppiaat vetoavat englannin kieleen otettuun ilmaisuun complementary and alternative medicine (CAM), jonka suomennoksella täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä (ja vastaavasti täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot) tulisi korvata termi uskomuslääkintä ja -hoidot.

Tuolloin oltaisiin saman ongelman äärellä kuin vuonna 1995: sairauden ja terveyden selityksiä, diagnoosimenetelmiä ja hoitoja, joiden toimivuudesta, tehosta ja turvallisuudesta ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä, kutsuttaisiin täydentäviksi ja jopa vaihtoehtoisiksi suhteessa lääketieteelliseen tietoon perustuviin sairauden- ja terveyden selityksiin, diagnoosimenetelmiin ja hoitoihin. Huuhaa rinnastuisi tutkittuun tietoon.

Lääketieteen termit -sanakirjan selitys uskomuslääkinnästä on seuraava:

uskomuslääkintä uskomushoito, vaihtoehtolääkintä, vaihtoehtoiset hoitomuodot │ hoito- ja diagnoosimenetelmät, jotka perustuvat tieteellisen tiedon kannalta toteen näyttämättömiin tai virheellisiin uskomuksiin; ks. esim. antroposofinen lääkintä, aromaterapia, bioenergiahoito, henkiparannus, homeopatia, iridologia, refleksologia (2), Reiki, suolenhuuhtelu (2), terapeuttinen kosketus, vyöhyketerapia

Toimittajan kommentti:

Olen kirjoittanut lähes kaksi vuosikymmentä lehtijuttuja lääketieteestä ja terveydestä, ensin valtamediaan ja sittemmin myös pienempiin verkkojulkaisuihin. Tieteen tuloksien uutisointi ei kokemuksieni mukaan yleensä nostata valtamediassa itsesensuuria, ei varsinkaan silloin, kun tulokset ovat linjassa punavihreän agendan kanssa.

Hyvä esimerkki tästä on ilmastonmuutos ja ydinvoima. Ilmastonmuutoksesta toimittajat raportoivat enemmän tai vähemmän oikein – mutta jos yleisestä linjasta poikkeava tutkimustulos julkaistaisiin varteenotettavassa tiedelehdessä, en olisi alkuunkaan niin varma, uutisoitaisiinko se näyttävästi.

Kun taas tutkittu tieto osoittaa, että ydinvoima on taloudelliset seikat huomioon ottaen käytännössä välttämätön osa kestävää ilmastopolitiikkaa, kuten Suomen Uutiset raportoi viime lokakuussa, toistelee suuri osa mediaa ennemminkin Greenpeacen kaltaisten painostusjärjestöjen kannanottoja kuin tieteellisten tutkimuslaitosten raportteja.

Uskomushoidot sijoittuvat harmaalle vyöhykkeelle. Vihreän liikkeen taustalla oli jo 1970-luvulla kaikenlaisen länsimaisen tieteen epäily ja viehtymys New Age -ajatteluun ja vaihtoehtohoitoihin. Vihreässä politiikassa lääketiedevihamielinen ja uskomushoidon kauppiaita myötäilevä asenne on henkilöitynyt eritoten Heidi Hautalaan, joka ajoi europarlamentissa uskomushoitojen asiaa siinä määrin, että sai homeopaateilta vuonna 2001 julkisen tunnustuksen, Similia-palkinnon.

”Vastuullisen journalismin” takuuorganisaatio Julkisen sanan neuvosto (JSN) ei ole uskomushoitoja koskevan uutisoinnin kohdalla ollut tehtäviensä tasalla, ja yksi syy siihen voi tietysti olla se, että uskomushoitojen arvostelu ei ole journalistikunnan punavihreällä prioriteettilistalla kovinkaan korkealla.

Itse törmäsin Julkisen sanan neuvostoon, kun kirjoitin vuonna 2013 Suomen Kuvalehteen jutun Valkee-korvavaloista. Kävin läpi kriittisesti kaikki korvavalolla tehdyt kliiniset testit, jotka osoittivat, että edes Valkeen omissa tutkimuksissa korvaan annosteltu valo ei vähentänyt kaamosmasennuksen oireita, vaan oireiden lievittyminen selittyy lumevaikutuksella.

Suomen Kuvalehti sai vuonna 2014 tästä artikkelistani Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen. JSN:n ratkaisun perustelut olivat lievästi muotoiltuna kummallisia. Valkeen kanssa käyty kirjeenvaihto koski ainoastaan asiavirheen korjaamista, jollaista jutussa ei kuitenkaan Julkisen sanan neuvostonkaan mukaan ollut. Kirjeenvaihdon jälkeen Valkee kuitenkin kanteli JSN:lle siitä, ettei tullut kuulluksi, vaikka kirjeenvaihdossa he vaativat vain väitetyn asiavirheen korjaamista.

Erityisen hullua oli JSN:n päätöksen perusteluissa maininta tieteellistä ajattelua edistävän Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnosta. JSN piti mainintaa Valkeen saamasta Huuhaa-palkinnosta ”asenteellisuuteen viittaavana”.

Skepsiksen puheenjohtaja Otto J. Mäkelä kommentoi JSN:n päätöstä seuransa jäsenlehdessä. Skepsiksen hallitus ja Tieteellinen neuvottelukunta ei näytä JSN:n mielestä koostuvan asiantuntijoista.

– Huuhaa-palkinnossa oli kuitenkin kyse nimenomaan asiantuntijatietoon perustuvasta päätöksestä, ei asenteellisuudesta, Mäkelä kirjoitti.

Julkisen sanan neuvoston aiempien ratkaisujen valossa on pelättävissä, että se antautuu ajan mittaan myös uskomushoitojen kauppiaiden kannalle ja alkaa jakaa langettavia päätöksiä viestimille, jotka kirjoittavat uskomushoidoista uskomushoitoina ja huuhaasta huuhaana.