Vielä ehtii allekirjoittaa kansalaisaloitteen pakkoruotsin poistamiseksi – ”Pakko ei voi olla tarve”

– Julkinen valta on Suomessa rakentanut käsityksen ruotsin osaamisesta yleissivistykseen kuuluvana asiana, mutta laajemmassa mielessä länsimaissa ruotsin kieltä ei lasketa yleissivistykseen kuuluvaksi, sanoo pakkoruotsinvastaiseen kansalaisaloitteeseen nimiä keräävä Ilmari Rostila.

Vapaa kielivalinta ry on laittanut vireille kansalaisaloitteen ruotsin kielen muuttamiseksi valinnaiseksi kaikilla kouluasteilla: peruskoulussa, ammattikoulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Ruotsinkielisillä valinnanvapaus koskisi suomea.

Kannatusilmoitusten keräys päättyy 4.10., johon mennessä ilmoituksia pitäisi olla allekirjoitettuna 50 000, jotta aloite siirtyisi eduskunnan käsiteltäväksi. Tähän mennessä Monikielinen Suomi – ruotsi valinnaiseksi -kansalaisaloite on kerännyt jo lähes 19 000 kannatusilmoitusta.

– Pakko on barbaarista, eikä voi olla suomenkielisten ja ruotsinkielisten kanssakäymisen ainoa vaihtoehto sivistyneessä yhteiskunnassa. Suomenkielisten yhteys ruotsin kieleen ja kulttuuriin voi toteutua aidosti vain vapaaehtoisuuden kautta, uskoo Vapaa kielivalinta ry:n puheenjohtaja Ilmari Rostila.

Kannustusta ja mielenkiintoista keskustelua

Sähköinen keräys ei tähän mennessä ole kerännyt allekirjoituksia nopeasti johtuen median haluttomuudesta nostaa aihetta esille. Suurempi osa kannatusilmoituksista onkin kerätty henkilökohtaisesti aktiivisten toimijoiden avulla – markettien ovilla, toreilla ja kesäfestareilla, joissa allekirjoitusten saaminen on ollut huomattavasti helpompaa.

– Aika harvojen käsien varassa katukeräys on, mutta allekirjoituksia tulee silti mukavasti, kun vain ehtii kysymään, paikkakunnasta riippuen. Toisin paikoin melkein joka toinen vastaantulija on allekirjoittanut kannatusilmoituksen. Olemme saaneet myös hyvin paljon positiivista palautetta, sanoo Rostila.

Kannatusilmoitusten kerääjät ovat saaneet paljon kannustusta samanmielisiltä ja käyneet hyvin mielenkiintoisia asiakeskusteluja ihmisten kanssa, jotka eivät vielä ole muodostaneet kantaansa tai ovat olleet kielikysymyksessä vastakkaista mieltä.

Ruotsinkielisiä vain 5 prosenttia

Monikielinen Suomi – ruotsi valinnaiseksi -kansalaisaloite tähtää siihen, että jonain päivänä suomalaisilla olisi mahdollisuus rakentaa uransa suomalaisessa yhteiskunnassa kokonaan ruotsia osaamatta. Perustuslaki ja kielilaki eivät määrää pakollisuutta, ja ruotsinkielisten palvelut pystyttäisiin takaamaan ilmankin, että ruotsin kieli opetetaan koko ikäluokalle.

Ruotsin kielen käytettävyys on vähäistä, sillä ruotsinkielisiä on suomalaisista vain viitisen prosenttia. Suomenkielisissä kunnissa ruotsinkielisiä on keskimäärin neljä promillea.

– Tämän vuoksi koululaisia ja opiskelijoita on vaikeampi motivoida ruotsin kielen opiskeluun, joka helposti johtaa myös tasa-arvo-ongelmiin, akateemisissa kodeissa kun motivointi usein onnistuu paremmin, Rostila toteaa.

Ruotsin kieltä ei käytännössä tarvita

Perustuslaissakin sanotaan, että kielilaissa on otettava huomioon molempien kieliryhmien tarpeet. Pakko ei kuitenkaan voi olla tarve, eikä pakkoon perustuva toisen kotimaisen kielen opiskelu ole yleissivistystä, vaan kansallisesti käyttöön otettu yleissivistyksen määritelmä.

– Ruotsin kieltä ei käytännössä tarvita suurimmassa osassa Suomea, joten voimme hyvin elää ilmankin. Julkinen valta on Suomessa rakentanut käsityksen ruotsin osaamisesta yleissivistykseen kuuluvana asiana, mutta laajemmassa mielessä länsimaissa ruotsin kieltä ei lasketa yleissivistykseen kuuluvaksi, sanoo Rostila.

Ilman keskustelua asia ei muutu koskaan

Rostila kehottaa kaikkia ruotsin kielen valinnaisuutta kannattavia tai kannastaan epävarmoja tutustumaan aloitteeseen ja sen perusteluihin osoitteessa www.kansalaisaloite.fi. Jos aloite kerää tarvittavat 50 000 kannattajaa määräaikaan mennessä, on eduskunnan ainakin keskusteltava asiasta ja perusteltava, miksi ruotsin kielen pakollisuus halutaan Suomessa edelleen säilyttää.

– Eduskunnan on otettava kantaa asiaan, jotta päästäisiin korkeatasoisempaan keskusteluun. Kielikysymys on monitahoinen asia, mutta kokonaisuuden kannalta joustavuus ja valinnaisuus olisivat parempia.

– Ilman poliittista keskustelua asia ei kuitenkaan muutu ikinä. Jotta kielivalinnaisuus Suomessa koskaan toteutuisi, tulee poliitikkojen osoittaa siihen poliittista tahtoa, Rostila painottaa.