Kansanedustaja Jussi Wihonen on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen tiestön kunnossapidon tulevaisuudesta.

Kansanedustaja Jussi Wihosen mukaan tiestön epäkohdat ovat jatkuvasti esillä, ja varsinkin talven aiheuttamien routavaurioiden jälkeen huoli tiestön huonosta kunnosta nousee pintaan. Toisaalla tehdään merkittäviä parannuksia, kun taas toisaalla teitä joudutaan muuttamaan asfaltoiduista takaisin sorateiksi.

Vuosille 2021–2032 laaditun valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman tarkoituksena on lisätä liikennepolitiikan pitkäjänteisyyttä. On haluttu luopua ns. siltarumpupolitiikasta ja tehdä johdonmukaisempaa liikennepolitiikkaa.

Riittäviin korjausmääriin ei olla päästy vuosiin

Koronapandemia ja varsinkin Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat muuttaneet maailmantilannetta merkittävästi, ja Ukrainan sodan seurauksena tapahtuneet hinnannousut ovat vaikuttaneet myös tiestön ylläpitokustannuksiin. Väylien ylläpito- ja huoltokustannuksiin varattu raha on pysynyt samana, vaikka kustannukset ovat nousseet merkittävästi. Esimerkiksi tämän kesän huoltotavoite tiputettiin 2 700 kilometristä 2 300 kilometriin.

– Kun korjausvelan kasvun estävä päällystysmäärä on 3 500–4 000 kilometriä, niin on selvää, että ollaan kaukana tavoitteista. Vuonna 2020 päästiin päällystysmäärässä 4 000 kilometriin, mutta viime vuosikymmenellä on jääty toistuvasti jälkeen 3 500–4 000 kilometrin rajasta, Wihonen kuvaa tilannetta.

Korjausvelka kasvanut jo 1,5 miljardiin euroon

Keväällä hallituksen kevätriihessä leikkaukset kohdistuivat liikennehankkeiden investointeihin. Varojen puute näkyy toiminnassa. Esimerkiksi Pohjois-Savon Ely-keskuksen Tienpidon ja liikenteen suunnitelmassa 2022 todetaan:

”Valtion julkisen talouden suunnitelman valmistelun perusteella Liikenne 12 -suunnitelmassa esitetyt väylänpidon vuotuiset tavoiteltavat rahoitustasot eivät ole lähivuosina toteutumassa. Kun samalla ostovoima heikkenee, on väylänpitäjällä edessään haastavia vuosia.”

– Tilanne on siis se, että korjausvelka jatkaa kasvuaan ja tämän vuoden lopussa Suomessa huonokuntoisia päällysteteitä löytyy 8 000 kilometriä. Vuonna 2011 luku oli vielä 3 000 kilometriä. Suomen tieverkon korjausvelka on kasvanut Väyläviraston selvityksen mukaan jo 1,5 miljardiin euroon, Wihonen sanoo.

Noidankehä rapistuttaa syrjäseutuja

Wihosen mukaan varojen puutteessa priorisoidaan vilkkaimpia suurempien liikennemäärien väyliä. Vähemmän käytetyillä väylillä huonot tiet rapistuvat entistä huonompaan kuntoon.

– Joudutaan ikävään noidankehään, jossa tiestö rapistuu, jolloin niitä myös käytetään vähemmän, jolloin niiden asema prioriteettilistalla vähenee entisestään. Ongelma on erityisen suuri vähemmän asutuilla alueilla, kuten Itä-Suomessa.

– Kun rakennetaan uutta infraa sähkö- ja kaasuautoilulle, niin oletettavasti lataus- ja tankkauspaikkoja priorisoidaan valtaväylien varrelle, jolloin vaarana on, että syrjäisemmät tienpätkät menettävät entisestään merkitystään, Wihonen kuvaa ongelmallista tilannetta.

Wihonen kysyy hallitukselta, miten muuttunut maailmantilanne on otettu huomioon liikennepolitiikassa ja miten hallitus aikoo toimia, ettei korjausvelka jatka kasvamistaan. Lisäksi Wihonen tiedustelee, miten hallitus aikoo tukea kuntia ja alueita, jotta tieväylien huono kunto ei tuhoa alueiden elinvoimaa. Hän nostaa esiin myös kysymyksen, onko nykymenolla edes realistista odottaa, että korjausvelkaa saadaan pienennettyä ja syrjäisempiä teitä ylläpidettyä.

Suomen Uutiset