Asunnottomien yössä Helsingissä kannettiin huolta tuhansista ihmisistä, jotka jonottavat turhaan kaupungin vuokra-asuntoa.

Valtakunnallista asunnottomien yötä vietettiin 17. lokakuuta yli kahdessakymmenessä kaupungissa. Pete, 35, tuli Helsingin Vallilaan nauttimaan ystäviensä seurasta.

– Nukuin rapuissa ja vessoissa sekä muiden sohvilla. Ihan missä vain lämpimässä, Pete kertoo.

Mies oli kodittomana kymmenen vuotta, kunnes sai asunnon vuosi sitten.

– Ensimmäiset kolme vuotta jaksoin etsiä asuntoa. Sitten ei enää kiinnostanut.

Jukka, 40, on ollut asunnottomana ”vasta” kymmenen kuukautta. Kummaltakin mieheltä lähti asunnot klassisessa tilanteessa: parisuhde loppui.

Tapahtuman järjestäjä, Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Tiivola sanoo, että aiempina vuosina lähes kaikki asunnottomat olivat keski-ikäisiä, eronneita miehiä. Nykyään asunnottomia on ihan kaikista ryhmistä.

– On keski-ikäisiä naisia, yrittäjiä, nuoria ja maahanmuuttajia. Toimeentulon puute on ensisijainen syy asunnottomuudelle, Tiivola kertoo.

Sossu lupasi maksaa
takuun ja vuokran

Pete on elänyt Kelan rahoilla jo pitkään. Hän ei ole tehnyt päivääkään töitä vuodesta 2007. Pete itsekin ymmärtää, että työttömyys ei näytä vuokranantajan näkökulmasta hyvältä.

– Olin Helsingin kaupungin asuntojonossa 11 500:s. Ei se kovinkaan paljon lohduttanut.

Petelle ei tarjottu kertaakaan asuntoa koko kymmenen vuoden aikana. Siitäkään huolimatta, vaikka sosiaalivirasto oli valmis auttamaan.

– Sossu lupasi maksaa takuun ja maksimissaan 520 euron vuokran.

Jukalla (kuvassa) on käynyt taas niin, että alkuun hän ei edes yrittänyt saada asuntoa. Viime keväänä hän joutui jättämään työpaikan tapaturman vuoksi.

– Mulla on kaksi kouluikäistä lasta, jotka asuvat Oulussa. Olisi kiva, jos ne voisivat tulla tänne tapaamaan minua.

Turvattomuutta ja yksinäisyyttä

Asunnottomuudessa ei ole kuulemma mitään hauskaa. Sitä ei ole helppo ymmärtää, jos ei ole itse sitä kokenut.

– Jokaisen poliitikon pitäisi kokeilla, minkälaista kodittomuus on. Ennen sitä on turha tulla mussuttamaan yhtään mitään, Pete sanoo.

Jukka on samaa mieltä.

– Kukaan ei voi ymmärtää, minkälaista se on. Asunnottomuutta miettii joka päivä.

Pete yrittää löytää sopivaa tapaa selittää tuntemuksia.

– Mieti sitä, kun värjöttelet baari-illan jälkeen kaupungilla kylmissäsi ja pohdit, miten pääsisit kotiin. Kerro se tunne jokapäiväiseksi ja niin, että et todellakaan tiedä, mihin seuraavaksi menisit.

Turvattomuuden tunnetta ja yksinäisyyttä, kiteyttävät miehet yhteen ääneen.

– Onneksi on ystäviä, Jukka lisää.

Tiedonkulku suurin ongelma

Viimeksi kuluneet kaksi vuotta on mennyt Petellä paremmin. Vuosi sitten hän sai asunnon Sininauhasäätiön kautta.

– Nyt tiedän mihin voin mennä nukkumaan, eikä sitä tunnetta korvaa mikään.

Peten mielestä tiedonkulku on suurin ongelma asunnottomuudessa: kukaan ei osaa sanoa, mistä apua voisi hakea.

– Kaikki vaan kertoo, että mene Hietsuun (Hietaniemen palvelukeskus). Toki siellä autetaankin, mutta ei siinä, kuinka voisi saada asiat kuntoon.

Ongelmaksi Pete kokee sen, että Helsingin kokoisessa kaupungissa mikään ei ole pysyvää. Paikat, josta apua saa, muuttuvat jatkuvasti.

– Mulle ei koskaan tullut kukaan sanomaan mitä pitäisi tehdä, jotta pääsisin pohjalta ylös. Siksi asunnonkin löytämisessä meni näin kauan.

”Ihmisten hädällä tehdään bisnestä”

Perussuomalaisten varavaltuutettu Pertti Villo on ollut tekemisissä asunnottomuuden kanssa yli 20 vuotta. Hän on ollut asukasliitossa puheenjohtajana, järjestösihteerinä ja toiminnanjohtajana.

Tällä hetkellä hän on Meri-Vuosaaren Työttömät ry:n puheenjohtaja. Villolla on myös oma kokemusta asunnottomuudesta.

– Ennen armeijaa asuin kadulla. Minut heitettiin kotoa, koska vanhempieni mielestä olin valmis ansaitsemaan itse elantoni. Asuin vuosia rappukäytävissä.

Villo sanoo, että asuntolautakunnan näkökulmasta asunnottomien tilanne tulee vain pahentumaan tulevien vuosien aikana. Vaikka tulorajat otettaisiin taas käyttöön, ja saataisiin hyväpalkkaiset pois kaupunkien asunnoista, ongelma ei poistuisi sillä.

– Pitkäaikaisasunnottomien on entistä vaikeampi saada asuntoa. Osittain johtuu siitä, kun pakolaiset jatkavat vastaanottokeskuksien jälkeen asumista täällä ja tarvitsevat asuntoa.

Villo sanoo, että toisena ongelmana on päättäjien asema asuntomarkkinoilla.

– Ihmisten hädällä tehdään bisnestä. Mitä enemmän on kysyntää ja vähemmän tarjontaa, niin sitä nopeammin asuntojen vuokrat nousevat, Villo sanoo.

VERA MIETTINEN