SDP on esittänyt uusia kiristyksiä maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikkaan. Perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen pitää suunnanmuutosta tervetulleena, mutta epäuskottavana niin kauan kuin puolueen teot eduskunnassa kertovat toista.
– SDP on nyt vaalien lähestyessä löytänyt maahanmuuttopolitiikasta kiristämisen tarpeen. Ongelma on siinä, että kun kiristyksistä on oikeasti päätetty eduskunnassa, SDP on vastustanut niitä kerta toisensa jälkeen. Vaalipuheet eivät pyyhi äänestyshistoriaa pois, Antikainen sanoo.
SDP:n politiikalla ovet olisivat levällään
Kuluneella vaalikaudella SDP on vastustanut muun muassa kansalaisuuden saamisen ehtojen kiristämistä, rikoksiin syyllistyneiden suojeluaseman lakkauttamisen helpottamista, ulkomaalaisten säilöönottoa ja maahantulokieltoja koskevia kiristyksiä, turvapaikanhakijoiden kaistanvaihdon estämistä sekä työperäisen maahanmuuton tulorajan korottamista.
– Jos SDP:n oma linja olisi voittanut näissä äänestyksissä, moni nyt voimassa oleva maahanmuuttopolitiikan kiristys olisi jäänyt tekemättä, Antikainen toteaa.
Pelkkä kielikurssi ei saa olla vapaalippu sosiaaliturvaan
SDP on esittänyt myös kielen opiskelun kytkemistä sosiaaliturvaan. Antikaisen mukaan pelkkä osallistumisvelvollisuus ei riitä.
– Ei riitä, että ilmoittaudutaan Teams-kurssille ja kuitataan osallistuminen ilman minkäänlaista vaatimusta siitä, että kieli myös opitaan. Muuten luodaan lähinnä lisää hallintoa ja kustannuksia suomalaisille veronmaksajille.
Antikaisen mielestä sosiaaliturvaa koskevassa keskustelussa pitäisi mennä huomattavasti pidemmälle. Perussuomalaiset ovat esittäneet kansalaisuuteen perustuvaa sosiaaliturvaa.
– Kansalaisuuteen perustuva sosiaaliturva on Suomen taloudellisenkin kantakyvyn kannalta tärkeä. Vähintäänkin sosiaaliturvan pitää perustua riittävän pitkään työtaustaan ja osoitettuun työhalukkuuteen. Pelkkä kielen opiskelu ei voi olla vapaalippu suomalaisen sosiaaliturvan piiriin.
Suomeen ei voi tulla veronmaksajien elätiksi
Antikaisen mukaan maahan muuttavalta pitää voida edellyttää osallistumista suomalaisen yhteiskunnan ylläpitämiseen.
– Suomeen ei pidä voida muuttaa sillä oletuksella, että suomalainen veronmaksaja elättää loppuelämän. Tänne tulevalta pitää voida edellyttää työtä, verojen maksamista ja vastuun kantamista omasta ja perheensä toimeentulosta. Hyvinvointivaltio toimii vain, jos riittävän moni myös rahoittaa sitä.