Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa koulutuspolitiikan strategisista linjauksista, lainsäädännön valmistelusta ja valtioneuvoston päätöksistä. Opetushallitus puolestaan toimii keskeisenä koulutuksen toimeenpanon ja kehittämisen asiantuntijavirastona sekä laatii muun muassa opetussuunnitelmien perusteita. Ministeriön vuoden kokonaisbudjetti on noin miljardi euroa vuonna 2027.
Jaana Strandmanin mukaan vastuiden pitää näkyä myös koulun arjessa.
– Suomalainen koulutus tarvitsee nyt napakkaa ohjausta. Maamme lasten ja nuorten Pisa-tulokset laskevat edelleen. Opettajien ja rehtorien työpöydälle ei saa syntyä tilannetta, jossa eri viranomaisten ohjeet, suositukset ja uudistukset muodostavat vaikeasti hahmotettavan kokonaisuuden. Vastuun ja päätösvallan pitää olla selkeä.
Koulut eivät kaipaa hallinnollista pyörittämistä
Opetushallitus vastaa muun muassa opetussuunnitelmien perusteista, tutkintojen perusteista, koulutuksen kehittämisestä, tiedon tuottamisesta ja useista valtakunnallisista digitaalisista palveluista.
– Nyt pitää katsoa kokonaisuutta myös veronmaksajan näkökulmasta. Mitä tehdään ministeriössä, mitä Opetushallituksessa ja mitä voidaan tehdä päällekkäisyyksiä vähentämällä? Jos samaa asiaa valmistellaan tai ohjataan useassa paikassa, rakenteita on uskallettava yksinkertaistaa.
Strandman korostaa, ettei hallinnon kehittämisessä saa unohtaa koulujen todellisia tarpeita.
– Koulut eivät kaipaa hallinnollista pyörittämistä. Ne tarvitsevat selkeitä ohjeita, toimivia työkaluja ja konkreettista tukea arkeen. Opettajan pitää saada keskittyä opettamiseen ja rehtorin koulun johtamiseen, Strandman vaatii.
Hallinnon pitää palvella koulua eikä päinvastoin
Suomalaisessa koulutuksessa on parhaillaan useita samanaikaisia uudistuksia, kuten oppimisen tuen uudistus ja osaamistakuun valmistelu. Opetushallitus valmistelee parhaillaan vuoden 2027 opetussuunnitelmiin liittyvää työtä yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja muiden toimijoiden kanssa.
– Uudistuksia tarvitaan, mutta niiden toimeenpanon pitää olla hallittua. Koulujen pitää tietää, mitä niiltä odotetaan ja mistä ne saavat tukea. Nyt tarvitaan vähemmän päällekkäisyyttä ja enemmän selkeää johtamista.
Strandmanin mukaan mahdolliset päällekkäisyydet ja tehottomat rakenteet on tunnistettava ja niistä on myös voitava luopua.
– Jos virastot ja ministeriö eivät pysty toimimaan saumattomasti yhteen, asia pitää korjata. Silloin on syytä kysyä, tarvitaanko Opetushallitusta lainkaan? Hallinnon pitää palvella koulua eikä päinvastoin. Jokainen veroeuro on käytettävä mahdollisimman vaikuttavasti lasten ja nuorten oppimisen hyväksi, Stranman sanoo.
Koulutarkastajat takaisin kouluihin ja kuntiin
Samaan hengenvetoon Strandman vaatii koulutarkastajien palauttamista suomalaisiin kouluihin.
– Suomen kouluissa tarvitaan ulkopuolista arviointia. Tällä hetkellä kukaan ei käytännössä katso koulujen kokonaisuutta, valvo opetusta, ohjaamista ja oppimateriaaleja. Opettajalla on pedagoginen vapaus, mutta oppilaalla on oltava oikeus tasalaatuiseen opetukseen.
– Kun osaaminen laskee jo vuosikymmenten trendinä, emme voi tyytyä seuraamaan kehitystä tilastotaulukoista. Koulujen arkeen tarvitaan silmät ja korvat.
Strandman muistuttaa, että koulutarkastajilla oli Suomessa tärkeä rooli aina 1990-luvun alkuun saakka. Tarkastuksissa voitiin tarkastella opetuksen toteutumista ja antaa kouluille palautetta muun muassa arvioinnin kriteereistä. Näin vahvistettiin yhteistä käsitystä koko valtakunnan tasolla siitä, mitä koulussa tulee opettaa ja millä perusteilla oppilaiden osaamista arvioidaan.
– Tarkastajan tehtävänä olisi varmistaa, että opetuksen tavoitteet täyttyvät, arviointi on perusteltua ja oppimisen ongelmiin puututaan ajoissa.
Opetushallitus ei tunne koulun arkea
PISA 2025 osoittaa myös, että oppimistulosten vaihtelua on tarkasteltava koulun sisällä. OECD julkaisee erikseen tiedot oppimistulosten vaihtelusta koulujen välillä ja koulujen sisällä.
– Oppilaan tulevaisuus ei saa riippua siitä, millaiseen luokkaan hän sattuu päätymään. Jos saman koulun sisällä syntyy merkittäviä eroja oppimisessa, niiden syyt pitää pystyä tunnistamaan.
Strandman pitää ongelmallisena sitä, että Opetushallituksen ohjaus tapahtuu etäällä koulun jokapäiväisestä työstä.
– Opetushallitus ei näe sitä, mitä koulun arjessa tapahtuu. Opetushallituksen roolin on vahvistuttava tai sitten se täytyy yhdistyä opetus- ja kulttuuriministeriön. Tarvitsemme kouluihin ulkopuolisen, rakentavan arviointijärjestelmän, joka tuntee opetuksen arjen.