Ammatillisen koulutuksen kielitaitovaatimuksista luovuttiin vuonna 2017 tietoisena päätöksenä, jonka perusteluna oli nimenomaan maahanmuuttajien koulutukseen pääsyn helpottaminen. Tämä käy ilmi Opetushallituksen kesäkuussa 2026 julkaisemasta katsauksesta ammatillisen koulutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tilanteeseen.
Sama viranomainen raportoi nyt, ettei lähes puolella koulutuksen järjestäjistä ole tarjolla henkilöstön koulutusta eri kieli- ja kulttuuritaustaisten opiskelijoiden ohjaamiseen.
Tasovaatimuksesta luovuttiin
Ennen vuoden 2017 lainsäädäntöuudistusta ammatilliseen koulutukseen hakeutuvilta suositeltiin kielitaidon tasoa B1.1. Uudistuksen myötä yleisestä tasovaatimuksesta luovuttiin kokonaan.
Opetushallituksen katsauksen mukaan ratkaisun taustalla oli pyrkimys estää kielitaitovaatimusten muodostuminen esteeksi koulutukseen pääsylle ja vähentää maahanmuuttajien riskiä jäädä työelämän ulkopuolelle. Kielitaidon katsottiin kehittyvän vasta opiskelun ja työpaikalla tapahtuvan koulutuksen aikana.
Käytännössä koulutuksen järjestäjät arvioivat nykyisin itse hakijan kielelliset edellytykset tapauskohtaisesti. Suurimmalla osalla järjestäjistä edellytetty taso on A2 tai B1 – siis matalampi kuin ennen uudistusta suositeltu taso.
Ohjaajien koulutus puuttuu lähes puolelta
Opetushallituksen katsauksen mukaan 48 prosentilla koulutuksen järjestäjistä ei ollut tarjolla työpaikkaohjaajien koulutusta eri kieli- ja kulttuuritaustaisten opiskelijoiden ohjaamiseen. Juuri työpaikkaohjaajat perehdyttävät opiskelijat käytännön työtehtäviin, joissa osaaminen lopulta osoitetaan.
Koulutuksen järjestäjät ovat tuoneet esiin huolensa siitä, millä keinoin tukea opiskelijoita, joilla on heikko tutkintokielen taito. Tukiopetusta ei kuitenkaan ole tarkoitettu peruskielitaidon opettamiseen, ja opiskeluvalmiuksia tukevat opinnot (OPVA) poistuvat omana tukimuotonaan lainsäädännöstä 1.8.2026. Nimenomaan heikkoa kielitaitoa paikannut OPVA sulautuu tuolloin osaksi uutta, laajempaa oppimisen tuen kokonaisuutta.
Osaaminen osoitetaan aina tutkintokielellä
Hakuvaiheen väljyydestä huolimatta tutkinnon suorittaminen edellyttää osaamisen osoittamista aina tutkintokielellä. Kääntämisen apuvälineitä ei saa käyttää.
Vieraskielisillä opiskelijoilla opinnot kestävät pidempään kuin suomen- ja ruotsinkielisillä. Opintojen keskeyttäminen on jossain määrin yleisempää.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt selvityksen siitä, tuottaako ammatillinen koulutus riittävät valmiudet jatko-opintoihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Selvityksen tuloksia ei ole vielä julkaistu.
Kielitaito-ongelmat näkyvät jo hoivakodeissa
Kielitaitokysymyksen käytännön seuraukset näkyvät myös muualla julkishallinnossa. Lupa- ja valvontavirasto tiedotti keväällä tehostetun valvonnan tuloksista ikäihmisten ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä.
Viraston sosiaali- ja terveysalan yksikön päällikkö Niina Oresmaan mukaan suomenkieliset hoitajat ovat epävarmoja, ymmärtävätkö vieraskieliset kollegat annettuja ohjeita, ja että kirjauksissa ja vuorovaikutustilanteissa käytetään ajoittain kääntäjäsovelluksia.
Samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan sote-alan kielitaitovaatimusten kiristämistä. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman piti helmikuussa eduskunnan kyselytunnilla kielitaitokysymyksen ratkaisemista erityisen tärkeänä.
Rydman kertoi saaneensa hoivahenkilökunnalta runsaasti palautetta tilanteista, joissa puutteellinen suomen tai ruotsin kielen taito on vaarantanut potilasturvallisuutta. Ministeriössä selvitetään parhaillaan, pitäisikö nykyinen B1-tason kielitaitovaatimus nostaa B2-tasolle, ja pidemmän aikavälin tavoitteena on kehittää sosiaali- ja terveydenhuoltoon oma, työssä tarvittavaa kielitaitoa mittaava kielitutkinto.
Lupa- ja valvontaviraston mukaan kielitaidon puute voi erityisesti muistisairaiden palveluissa lisätä asiakas- ja potilasturvallisuuden vaarantumisen riskiä.