Halla-aho tylyttää olan takaa – osansa saavat Isis-Sanna, Haagan humanitaarinen puukottaja ja Allahu akbar -bussihorjahtaja

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kommentoi purevalla tavalla viime päivien uutisotsikoissa vilisseitä rikostapauksia. Katso video joko Facebookista tai Youtubesta.

Youtube, 5 min 4 sek.

---

Videon puhe ohessa:

”Turvapaikanhakijana Suomeen saapunut ja turvapaikan saanut irakilainen mies hyökkäsi viime sunnuntaina keittiöveitsen kanssa entisen puolisonsa ja lastensa kimppuun haagalaisessa lastensuojeluyksikössä. Kyseessä oli ns. valvottu tapaaminen. Mies oli aiemmin määrätty lähestymiskieltoon ex-puolisonsa suhteen uhkausten ja pahoinpitelyjen vuoksi.

Julkisuudessa on keskusteltu siitä, miksi mies päästettiin kontaktiin entisen puolisonsa kanssa lähestymiskiellosta huolimatta. Tapaukseen liittyy kuitenkin paljon mielenkiintoisempia kysymyksiä.

Käräjäoikeus oli lähestymiskieltoa määrätessään arvioinut, että kyseinen henkilö todennäköisesti pyrkii vahingoittamaan entistä puolisoaan. Mitä Suomi tekee, kun kansainvälistä suojelua täällä nauttiva ja veronmaksajien rahalla elelevä henkilö uhkailee muiden henkeä? Todetaanko, että tällaisen henkilön ei ole hyvä olla Suomessa ja lähetetään hänet takaisin Irakiin? Jos palauttaminen on liian vaikeaa, otetaanko hänet edes talteen muiden ihmisten suojelemiseksi?

No ei. Hänelle määrätään lähestymiskielto. Kuvitteleeko joku, että lähestymiskielto pidättelee miestä, joka on tappamisaikeissa? Miksi se pidättelisi? Jos mies on kunniansa vuoksi valmis istumaan elinkautisen vaimonsa murhasta, pelottaako häntä sakkorangaistus, jonka voi saada lähestymiskiellon rikkomisesta?

Kun mies sitten toteutti uhkauksensa, kenenkään estämättä, poliisi viivytteli vuorokauden ennen kuin julkaisi epäillyn nimen ja kuvan. Tänä aikana hän ehti kadota ties minne, mahdollisesti ulkomaille, mahdollisesti siihen samaan Irakiin, josta hän oli paennut hätää ja vainoa Suomeen.

Toinen asia: Viime joulukuussa nähtiin kaksi erillistä tapausta, joissa kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija yritti suistaa liikkuvan bussin tieltä rattiin tarttumalla. Uuraisten tapauksesta saatiin juuri käräjäoikeuden päätös. Oikeus totesi, että mies kyllä oli huutanut ”Allahu akbar”, mutta tämä johtui siitä, että hän oli horjahtanut ja pyysi siksi Jumalaa apuun. Hän sai 80 päiväsakkoa.

Kun muslimi hyökkää bussikuskin kimppuun ja huutaa ”Allahu akbar”, se on siis oikeuslaitoksen mielestä paniikkikohtaus. Nähtäväksi jää, onko 80 päiväsakkoa sellainen pelote, että uutta paniikkikohtausta ei tule. Ja jos tulee, kuka siitä on vastuussa?

Moni ihmettelee, mistä tällainen pelleily johtuu. Miksi oikeuslaitos ja viranomaiset suojelevat vaarallisia rikollisia ja leikkivät tavallisten ihmisten hengellä?

Varsinainen ongelma on se, että nykyinen lainsäädäntö ja nykyiset viranomaismenettelyt on tehty sellaista maailmaa varten, joka on katoamassa. Ne eivät tunnista sitä uutta normaalia, joka Suomeenkin on juurtumassa kehitysmaalaisten muslimien mukana. Sitä ei haluta tunnistaa, koska silloin pitäisi myöntää, että näillä tapauksilla on hyvin paljon tekemistä islamin ja tulijoiden kulttuurin kanssa. Ja sehän ei käy.

Viime päivät on kohistu suomalaisesta Sannasta, joka lähti marokkolaisen miehensä ja lastensa kanssa Syyriaan rakentamaan kalifaattia. Nyt Sanna haluaisi kotiin. Hän haluaisi elää Suomessa normaalia elämää muslimina. Millaista se normaali elämä muslimina sitten on? Sanna on naittanut 13-vuotiaan tyttärensä, luultavasti jollekin partasuiselle terroristille. Haluaakohan vävypoikakin tulla Suomeen elämään normaalia elämää muslimina? Sannalla ei liioin ole huomauttamista siihen, että Isis on katkonut päitä Syyriassa. Jos niin sanotaan Koraanissa, se on totta ja oikein.

Haluammeko me Sannan perheineen Suomeen elämään normaalia elämää? Arvelen, että kunhan vaaleista päästään yli, haluamme. Koska meidän lainsäädäntömme ei tunnista islamismia, eikä se anna meille työkaluja estää Sannaa tulemasta.

Eduskunta säätää lakeja. Lakeja voidaan muuttaa. Se edellyttää kuitenkin ajattelutavan muutosta ja tosiasioiden tunnustamista.”