Henkilökuvassa: Perusinsinööri Joonas Kiviranta ratkoo käytännön ongelmia – mutta tykkää myös filosofoida

Jos mies on koulutukseltaan insinööri, ammatiltaan käytännön ongelmista kiinnostunut lujuuslaskija, kotoisin Tampereelta ja viihtyy parhaiten ruudun ääressä numeroiden ja analyysien parissa, onko hänestä valovoimaiseksi poliitikoksi?

Karisma varmasti riippuu katsojasta, mutta jotain voi päätellä siitä, että 33-vuotias Joonas Kiviranta sai eurovaaleissa lähes 7 000 ääntä.

Kokonaisuudessaan vaalit eivät tällä kertaa sujuneet perussuomalaisten kannalta toivotusti.

Kivirannalla lienee kuitenkin syytä tyytyväisyyteen henkilökohtaisen äänimääränsä vuoksi, kun ottaa huomioon, että hän lähti politiikkaan vasta viisi vuotta sitten.

Kivirantaa voisi kieli poskessa väittää ääriajattelijaksi. Hän on nimittäin aivan äärimmäisen asiakeskeinen. Jopa niin, että osa hänen ulostuloistaan saattaa äkkiseltään kuulostaa melkoisen korkealentoiselta – tai ainakin teoreettiselta.

Vaalikampanjakysymys meni nörttihuumorin puolelle

Vaalikampanjan tuoksinassa Kivirannalle lähetettiin julkinen kysymys, joka koski erästä luonnontieteen tunnetuinta matemaattista ongelmaa eli niin sanotun Navier-Stokesin yhtälön ratkaisumahdollisuutta.

Kyseistä yhtälöä on pyöritetty niin ihmisten kuin algoritmien voimin viimeiset 200 vuotta, mutta lopullinen totuus ei ole vielä auennut kenellekään.

Kiviranta alkoi tyynesti pohtia asiaa kameroiden käydessä ja onnistui jopa muotoilemaan sen ymmärrettävästi niin, ettei sortunut virheisiin yleisöystävällisyyden kustannuksella. Kivirannan fysiikan opettajilla ei ole mitään syytä hävetä, päin vastoin.

– No ehkä se meni enemmän nörttihuumorin puolelle – niin kysyjän kuin vastaajankin osalta, kuittaa Kiviranta jälkeenpäin.

– Mutta vaikka käytännön talous- ja tekniset asiat ovat sydäntäni lähinnä, olen kyllä luonnontieteistä laajemminkin kiinnostunut. Olen ollut sitä aina, ja alanvalinta oli selvä jo junnuna.

Tieteessä pidettävä seinät leveällä ja katto korkealla

Junnun into vei opiskelemaan fysiikkaa, geofysiikkaa, meteorologiaa ja lentotekniikkaa. Melkoinen kattaus siis. Oppiarvo on tekniikan lisensiaatti, ja ainevalikoima viittaa siihen, ettei Kivirannan asiantuntemus lopu kesken, kun pitää osallistua energia- ja ilmastopoliittiseen päätöksentekoon.

Teknis-luonnontieteellinen tausta tukee pienemmänkin mittakaavan politiikassa.

Kiviranta on istunut vuosia muun muassa Tampereen asuntokiinteistölautakunnassa. Siellä numeropäälle löytyy käyttöä. Insinöörejä pidetään joskus vähän yksitotisina tai putkiaivoina, mutta analyyttisen ajattelutavan vuoksi he hahmottavat suuruusluokkia tai kustannusarvioiden vaihteluvälejä jo erilaisten hankkeiden alkuvaiheessa.

Kiviranta on kuitenkin sitä mieltä, että tieteessä ja tiedepolitiikassa on syytä pitää seinät leveällä ja katto korkealla. Siis siitä huolimatta, että yliopistoissa tuotetaan myös huuhaata tai niin sanottua agendatiedettä eli poliittisia ja moraalisia kannanottoja, jotka on naamioitu tieteellisellä terminologialla.

Hyödytönkin tiede voi tulla joskus tarpeeseen

Kiviranta tunnistaa ongelman, mutta ei ole siitä kauhean huolissaan.

– Tiede on onneksi itseään korjaava järjestelmä, joten luotan siihen, että huuhaa ei kauan tai ainakaan loppumattomiin siinä kokonaisuudessa elä. Kannattaa myös pitää mielessä, että enemmistö suomalaisesta tiederahoituksesta menee kumminkin ihan järkeviin hankkeisiin.

– Eikä tieteessä kaikkea kuitenkaan voi arvioida suoranaisen hyödyn kannalta. Ihminen on olento, joka pystyy tekemään asioita puhtaasta uteliaisuudesta ja tiedonhalusta. Emme voi tietää etukäteen, tuleeko hankitulle tiedolle käyttöä.

Ilmastonmuokkaus ei saa olla tabu

Palataan sitten vielä puhtaasti teknisiin asioihin. Miten ilmakehän ja geotieteiden asiantuntija suhtautuu ajatukseen ilmastonmuokkauksesta?

Tiedejulkaisu Naturessa julkaistu artikkeli maalaa uhkakuvia siitä, miten paikallinen ilmastonmuokkaus voi johtaa ongelmiin aivan toisella puolella maapalloa.

– Totta on, että riskit ovat suuria. Mutta vielä isomman vahingon ehkä teemme, jos ilmastonmuokkauksen teknisiä toteutusmahdollisuuksia ei edes tutkita. Se voi kuitenkin osoittautua ihmiskunnalle yhdeksi selviytymiskeinoksi muiden joukossa. Minusta yhtäkään kiveä ei pidä jättää kääntämättä, jos sillä tavalla ehkä voidaan auttaa ihmisiä.