Henkilöstömitoituslaki ei tuo lisää henkilöstöä – vanhustenhoidon parantaminen jää edelleen odotustilaan

Tänään astuu voimaan laki, jolla säädetään henkilöstömitoituksesta iäkkäiden henkilöiden tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Tähän asti mitoitusta on ohjattu laatusuosituksella. – Voimaan astuva henkilöstömitoitus 0,5 on huolestuttavan matala, eikä se tuo lisää henkilöstöä vanhustenhoitoon. Vanhustenhoidon kriisin selättäminen jää siis edelleen odotustilaan, kansanedustaja ja perussuomalaisten eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja Arja Juvonen toteaa.

Laissa säädetään, että mitoitus nousee asteittain. Kun laki tulee voimaan 1.10.2020, henkilöstömitoitus on vähintään 0,5 työntekijää asiakasta kohti. Vuoden 2021 alusta henkilöstömitoitus on vähintään 0,55 ja vuoden 2022 alusta vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohti. Siirtymäaika päättyy 1.4.2023, jolloin henkilöstömitoitus vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti tulee täysimääräisesti voimaan ja kunnilla on velvollisuus käyttää RAI-arviointijärjestelmää.

Henkilöstömitoitukseen liittyy siirtymäaika, jolla suurempaa mitoitusta jarrutellaan vasta vuoteen 2023. Perussuomalaiset esittivät omassa vaihtoehdossaan, että mitoitus olisi ollut jo vuoden 2021 alusta 0,7, jolloin henkilöstön määrä olisi todellisesti lisääntynyt.

– Hallitus jättää vastuun hoitajamäärän kasvusta vuoteen 2023, jolloin edessä on myös muita isoja asioita kuten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toimeenpano. Rahoitusta hallitus aikoo hakea henkilöstömitoitukselle muun muassa yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvausten leikkaamisella, Arja Juvonen sanoo.

– Hallitus ei ole kyennyt kertomaan henkilöstömitoituksen rahoituksesta mitään järkevää. Rahoja ei ole, joten tulevien vuosien mitoituksen korotuksiin liittyy hyvin suuria epävarmuustekijöitä. Sote on täysin auki ja senkin rahoituksessa on suuret porsaan reijät. Elämme myös koronakriisin keskellä, mikä luo suuret varjot talouteen.

Henkilöstö äänestää jaloillaan

Vanhustenhoidon henkilöstön palkkaaminen on Juvosen mielestä ydinkysymys.

– Vanhustenhoidon kentälle tarvitaan vakituista henkilöstöä, jolla henkilöstöä saadaan sitoutumaan työhönsä ja työpaikkaansa. Jatkuvat pätkäsijaisuudet ovat epävarmuustekijöitä, jotka ajavat henkilöstön pois. Hoitoalan henkilöstö äänestää niin sanotusti jaloillaan, mikäli heidän työsuhteitaan pätkitään ja niiden solmimisessa viivytellään. Viisas työnantaja aloittaisikin palkkaamisen pian ja nostaisi mitoitusta jo heti korkeammaksi. Se takaisi myös hoidon laatua ja antaisi vanhuksille todellisesti hoitajan aikaa, Juvonen sanoo.

Toimenkuvat ja vastuu selkeiksi

Henkilöstömitoitukseen lasketaan mukaan välittömään asiakastyöhön osallistuvat työntekijät, joita ovat sairaan- ja terveydenhoitajat, geronomit, fysio- ja toimintaterapeutit, kuntoutuksen ohjaajat, lähi- ja perushoitajat, sosiaalialan ohjaajat ja kasvattajat, sosionomi AMK:t, kotiavustajat ja kodinhoitajat, hoiva-avustajat, hoitoapulaiset, viriketoiminnan ohjaajat ja muut vastaavat asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitoon osallistuvat työntekijät sekä toimintayksiköiden vastuuhenkilöt ja -johtajat.

– Henkilöstön skaala on laaja. On tärkeää, että lain toimeenpanoa ja toteutumista seurataan, jotta välittömän työn tekijät saavat tehdä sitä työtä ja työvuoroa, mihin heidät on nimetty. Vaarana voi olla, että esimerkiksi hoiva-avustajat ja hoitoapulaiset joutuvat osan työvuoroistaan tekemään vanhusten hoidollista työtä ja osan avustettavia tukitoimia, kuten siivoamista, pyykinpesua ja ruuanlaittoa. Hoitajien heittopussi-efektiä tulee varoa. Henkilöstön on tiedettävä toimenkuvansa ja vastuunsa selkeästi ja esimiehen tehtäväksi jää valvoa lain toteutumista ja viestiä eteenpäin, mikäli asioissa havaitaan ongelmia. Esimiehille jää siis suuri paine vanhustenhoidon kentällä.