Kolumni: Meneekö koulubisnes kansallisen edun edelle?

Suomen lähilukioyhdistyksen puheenjohtajan mukaan hallitus on toiminut törkeästi määräämällä lukukausimaksut EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Hänen mielestään tarvitsemme enemmän nuoria ulkomaalaisia, koska Suomi kärsii osaajapulasta. Samaan aikaan Suomessa valitellaan, kun nuorille ei riitä työpaikkoja. Hallitus onkin pyrkinyt lisäämään työllisyyttä nuorten työllistämissetelin avulla.

Yhdistyksen puheenjohtajan mukaan ilman ulkomaalaisia opiskelijoita lukioitamme lopetetaan. Se on tietysti valitettava suuntaus, joka on seurausta alhaisesta syntyvyydestä. Mutta jos lukioita pidetään pystyssä ulkomaalaisten avulla, niin silloin pidämme oikeasti kouluja yllä vain ulkomaalaisia varten, eikä se ole tarkoitus. Suomalaiset lukiot on tehty suomalaisia varten. Ei ole järkevää, että Suomi kouluttaa veronmaksajien piikkiin ulkomaalaisia, joille ei ole taata töitä, jolloin he lopulta poistuvat maasta ilmaisen koulutuksen kanssa.

Kävin hiljattain vierailulla HAMK:n kampuksella Hämeenlinnassa, jossa yhtenä teemana oli kansainväliset opiskelijat. HAMK:n mukaan ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on lyhyessä ajassa kasvanut valtavasti. Ulkomaalaisia opiskelijoita oli 41 vuonna 2018. Määrä on noussut 2025 jo 932:een. Näiden opiskelijoiden kohdalla hyvä asia, että he maksavat nimenomaan täyskatteellisen lukukausimaksun, joka edellytetään jatkossa myös EU:n ulkopuolelta tulevilta toisen asteen opiskelijoilta. Ulkomaalaisten lisääntyminen on ollut HAMK:lle taloudellisesti hyvä juttu.

Vaikka ilmiö on ollut taloudellisesti korkeakouluille positiivinen, niin yhtä hyvä se ei ole ollut yhteiskunnalle. Opiskelijoilla on oikeus tuoda perheet mukanaan, joiden elatusvastuu hyvin usein siirtyy suomalaisille veronmaksajille.

Koulut hankkivat opiskelijoitaan ulkomaalaisten agenttien kautta. Osa agenteista on antanut Suomen työtilanteesta liian hyvän kuvan. Moni ulkomaalainen onkin tuhonnut oman taloutensa lähtemällä Suomeen opiskelemaan. Osa tulijoista on lainannut rahaa näyttääkseen viranomaisille, että pankkitilillä on maahantuloon vaadittava varallisuus. Suomeen saapumisen jälkeen osa lainasta on maksettu heti takaisin. Tilille on jäänyt sen verran, että opinnot voi aloittaa.

Toimeentulo on ollut riippuvainen siitä, että opintojen ohessa voisi tehdä töitä. Työpaikat ovat kuitenkin vähissä, eikä ilman suomen kielen taitoa ole helppoa työllistyä, vaikka agentit ovat vakuutelleet muuta. Lopulta tie vie leipäjonoon ja opiskelut keskeytyvä rahojen loputtua. Seuraavaksi oleskelulupa päättyy ja suuntana on paluu kotimaahan hirveät velat niskassa. Yrityksestä nuoria maahanmuuttajia ei voi syyttää. Ei ole heidän vikansa, että Suomea markkinoidaan ulospäin asioilla, jotka eivät pidä paikkaansa.

Koulujen maahanmuuttobisneksessä varjopuolena pidän myös sitä, että maahanmuuttajat vaativat paljon ohjausta. Yhä useammin suomalaisten korkeakouluopetusta järjestetään etäopetuksena, kun samaan aikaan ulkomaalaisten lähiopetusmäärät entisestään kasvavat. Etäopetus sopii vain harvoille, jolloin kotimaisten opiskelijoiden osaaminen heikkenee. Tuntuu, että taloudellinen motiivi on noussut oppimistulosten edelle.

Suomalaisia osaajia tulee entistä vähemmän. Monesti kuulee korkeakouluista sanottavan, että sisäänpääsy on vaikeaa, mutta valmistuminen helppoa. Pieni totuuden siemen lausahduksessa varmasti piilee, sillä koulut saavat rahansa valmistumisten mukaan.