Islanti haki EU-jäsenyyttä finanssikriisin yhteydessä vuonna 2009, mutta keskeytti varsin pian neuvottelut vuonna 2013 EU-vastaisen hallituksen noustessa valtaan. Nyt pidetty kansanäänestys pohjautui ennen kaikkea muuttuneeseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen Pohjois-Atlantilla: Islanti on Naton perustajajäsen, jolla ei ole omaa armeijaa – sen sijaan sen puolustuksesta vastaa Yhdysvallat, jonka hallinto on vihjaillut lähellä sijaitsevan Grönlannin miehittämisestä ja vitsaillut samaan tapaan myös Islannista.
– Tästä huolimatta islantilaiset sanoivat ei EU:lle, sillä he ovat jo osa EU:n sisämarkkinoita ja vapaan liikkuvuuden aluetta Norjan tapaan ilman, että heidän tarvitsee vaarantaa perinteisiä elinkeinojaan maataloutta, kalastusta ja hevosalaa kaikelle, mitä Brysselistä sanellaan. Noin 400 000 asukkaan maana Islanti olisi heittämällä EU:n pienin jäsenvaltio, jolla ei olisi vaikutusvaltaa unionin asioihin, mutta velvollisuudet ja kustannukset kasvaisivat senkin edestä, Lauri Laitinen kertoo.
Vaurailla länsimailla ei ole EU:ssa voitettavaa
Tämä on se asia, josta Suomen ja muiden Pohjois-Euroopan jäsenmaiden on Laitisen mukaan otettava opiksi: vaurailla länsimaisilla mailla ei ole voitettavaa EU-jäsenyydessä, jos niillä on jo mahdollisuus osallistua sisämarkkinoihin ja niiden turvallisuuskysymykset on ratkaistu esimerkiksi Naton kautta.
Natoon kuulumaton Suomi hakeutui Neuvostoliiton hajottua EU:n suojaan, minkä vuoksi EU:hun liityttäessä Suomi hyväksyi kaiken, mitä sille saneltiin. Sen seurauksena Suomea on lypsettyä EU-tulonsiirroissa, vaikka maamme talous on rämpinyt finanssikriisistä lähtien.
– Ellei EU:n vallanhimoa saada kuriin ja liittoa palautettua talousyhteistyöhön keskittyväksi unioniksi, ei unioniin tule pyrkimään jatkossakaan kuin korruptiossa rämpiviä entisen itäblokin maita, jotka haluavat nauttia muiden työn hedelmistä, Laitinen toteaa.