Ministeri Puisto vahvistaa: Huoltovarmuusvarastojen viljasta peräti 98 prosenttia on kotimaista

Keskustan Eerikki Viljanen kysyi elokuussa, ovatko Huoltovarmuuskeskus (HVK) tai sen sopimuskumppanit tuoneet tai hankkineet ulkomaista viljaa huoltovarmuustarkoitukseen vuoden 2022 jälkeen, millä perusteilla näin on toimittu ja millaisia vaikutuksia hankinnoilla on kotimaisiin viljamarkkinoihin ja alkutuotannon toimintaedellytyksiin.

Elinkeinoministeri Sakari Puiston vastauksen mukaan yhdeksään kuukauteen korotetun varmuusvaraston kokonaisviljamäärästä noin 98 prosenttia on tällä hetkellä kotimaista. Varmuusvarastoissa on siis miljoonia kiloja ulkomaista viljaa.

– Aiheesta käytiin julkisuudessa jo ennen ministerin vastausta melko voimakastakin keskustelua. Nyt meillä kaikilla on käytössä ministerin kirjallinen vastaus, ja odotan muiden keskusteluun osallistuneiden kommentteja ministerin faktojen pohjalta.

– Vastaus vahvistaa sen, mihin kirjallisella kysymyksellä halusin selvyyden. Varmuusvarastoihin on ostettu ulkomaista viljaa. Mielestäni Suomen varmuusvarastojen pitää jatkossa olla sataprosenttisesti kotimaisia, Viljanen vaatii.

Kotimainen ruoantuotanto keskeistä

Huoltovarmuuskeskus ei Puiston mukaan itse ole ostanut viljaa ulkomailta. Varmuusvarastojen viljaa kuitenkin kierrätetään Huoltovarmuuskeskuksen sopimuskumppaneiden kaupallisen toiminnan yhteydessä ja myös kansainvälistä kauppaa tehdään.

Ministerin vastauksessa todetaan myös, etteivät Huoltovarmuuskeskuksen laatuvaatimukset sisällä eivätkä voi sisältää suoranaista vaatimusta viljan kotimaisuudesta.

– Jos nykyinen järjestelmä ei mahdollista kotimaisuuden edellyttämistä, silloin pitää selvittää, mitä täytyy muuttaa. Kotimainen ruoantuotanto on itsessään keskeinen osa Suomen huoltovarmuutta. Siksi pidän hyvin perusteltuna, että myös viljan varmuusvarastot rakennetaan pitkäjänteisesti kokonaan kotimaisen tuotannon varaan.

Viljan kotimaisuusaste on korkea

Viljasen mukaan asia on lopulta hyvin yksinkertainen.

– Huoltovarmuusviljan kotimaisuusaste on nyt korkea, mutta sen pitää olla sata. Kyse on suomalaisen ruoantuotannon jatkuvuudesta ja siitä, minkä varaan haluamme ruokaturvamme rakentaa.

Ministerin vastauksessa perustellaan myös, että yksittäisillä sopimuskumppaneilla voi olla tarvetta tuoda viljaa erityisesti elo–syyskuussa, jolloin varastot ovat alimmillaan eikä uusi kotimainen sato ole vielä käytettävissä.

Viljasen mielestä vastaus ei ole looginen eikä oikein.

– Kirjallisen kysymykseni kirvoitti HVK:n sopimuskumppaneiden suorittama rukiin tuonti nyt elokuussa. Ministerin vastauksessaan mainitsema elo–syyskuu on suomalaisen rukiinviljelijän näkökulmasta pahin mahdollinen ajankohta tuonnille. Uusi ruissato oli pitkälti puitu, ja monien viljelijöiden sadon käsittely ja säilytystilat olivat täynnä. Viljaa on tässä tilanteessa pakko myydä, jotta sadonkorjuu voi muiden viljojen osalta jatkua. Koko maan mittakaavassa pienelläkin, mutta juuri tähän hetkeen ajoitetulla ulkomaan tuonnilla on kokoaan suurempaa vaikutusta rukiin hintaan, pahimmillaan koko vuodeksi.