Onni Rostila: Olemattomia oikeusvaltio-ongelmia

KOLUMNI | Viime viikolla Helsingin Sanomat viritteli omituista oikeusvaltiokeskustelua lietsomalla epäilyksiä oikeusministeri Meren lainvalmistelun ohjauksesta.

Virkakunta oli mm. vastoin hallitusneuvotteluissa sovittua viemässä lakiesitykseksi asti perustuslain muutosta, joka siirtäisi perustuslain tulkintaa tuomioistuimille. Tähän puuttuminen esitettiin ongelmallisena.

“Hutkivat journalistit” eivät ehkä täysin tajunneet asian laatua, eikä heitä voi siitä juuri soimata. Perustuslain pykälät eivät nimittäin avaudu kaikille juristeillekaan. Toki toimittajien tulisi tiedostaa, että poliitikot eivät ole ainoita vallankäyttäjiä. Ministeriössä tai muuallakaan.

Vihreät tietenkin ryntäsivät sankoin joukoin hölisemään Unkarin tiestä ja Orbanista. Olemattomin perustein, mutta mitäpä siitä. Vaalit lähestyvät. Myöhemmin oikeusministeriön kansliapäällikkö vahvisti, että kyse oli virkakunnan virheestä ja ministeri itse asiassa mahdollisti muutoin tärkeän työn jatkamisen.

Tätä ennen laukalle kuitenkin ehti juristieliitti, joka vaati laaja-alaista selvitystä ministeriöiden poliittisesta ohjauksesta. Riittäisiköhän tähän hätään kuitenkin perustuslain (68.2 §:n) lakoninen lause: ”Ministeriön päällikkönä on ministeri.”?

Kyselyistä huolimatta täsmennystä ei saatu siihen, mikä tai kuka oikeusvaltiota oikein uhkaa. Ei kai ainakaan se, että perustuslain muuttamiseen suhtaudutaan pidättyväisesti ja demokraattisuutta vaalien?

Suomessa on rautaisen riippumaton oikeuslaitos, jonka resursseja nykyhallitus vahvistaa synkeästä taloustilanteesta huolimatta. Tätä taustaa vasten keskustelu vaikuttikin lähinnä vainoharhaiselta varjonyrkkeilyltä.

Retorinen leväperäisyys voi vielä politisoida keskustelun oikeusvaltiosta tavalla, joka heikentää sen laajaa luottamusta. Varoittavana esimerkkinä on ”ihmisoikeuksien” inflatoituminen kaiken kattavaksi muttei mitään tarkoittavaksi poliittiseksi jargoniksi.