Paljon elvytystä – paljon velkaa ja olematonta kasvua

Euroopan komissio ja EU:n eteläiset jäsenmaat ovat luonnehtineet unionin elvytyspakettia käänteentekeväksi hetkeksi. Sitä se voi toden teolla ollakin, joskaan ei varmastikaan siinä merkityksessä kuin mitä komissio toivoo. Posketon elvytys kanavoituu tehottomiin projekteihin. Velat toki kasvavat reippaasti. Aiheesta kirjoitti taloustieteen tohtori Daniel Lacalle.

Kaikki Euroopan maat eivät ehtineet edes toipua kymmenen vuotta sitten leimahtaneesta eurokriisistä huomattuaan olevansa taas uuden talouskriisin kourissa.

Hidas toipuminen johtuu Daniel Lacallen mukaan raskaasta velkataakasta. Lisäksi julkisvalta nostaa kaiken aikaa lisää uutta syömävelkaa.

EU:n elpymispaketti lisää yhtä lailla velkataakkaa. Jotkut jäsenmaat saavat yhteisestä velasta hyötyä huokeamman lainakoron vuoksi, kun taas Suomen kaltaiset jäsenmaat maksavat EU-velasta enemmän verrattuna omissa nimissä nostettuun velkaan.

Aiemmin heikot saavutukset

Lacalle muistuttaa vuosien 2014-19 välisenä aikana toimeenpantua Junckerin elvytyssuunnitelmaa. Tämä raha ohjattiin investointeihin.

Euroopan komissio arvioi itse, että viiden vuoden aikana ohjelma kasvatti bruttokansantuotetta keskimäärin 0,9 prosenttia ja se loi 1,1 miljoonaa työpaikkaa. Nämä työpaikat maksoivat 439 miljardia euroa.

Lacalle kirjoittaa niin sanotun fiskaalikertoimen olevan olematonta raskaasti velkaantuneiden maiden kohdalla. Fiskaalikerroin suhteuttaa julkisen vallan sijoittaman panoksen sijoituksesta saatavaan tulokseen nähden.

Toisin ilmaistuna Junckerin suunnitelman yhteen työpaikkaan upotettiin noin 400 000 euroa.

Espanjan hallituksen laskelmien mukaan EU:n elpymispaketin rahoilla luodaan kaksitoista työpaikkaa jokaista käytettyä miljoonaa euroa kohden. Fiskaalikerroin on laskelmissa jo merkittävästi parempi ollen silti katastrofaalisen heikko.

Espanjan hallitus on tuskin rakentanut laskelmaansa sen varaan, että rahaa katoaa tehottomiin kohteisiin.

Eivätkö tuottavat investoinnit kiinnosta?

Euroopan keskuspankki on jo vuosien ajan ylläpitänyt nollakorkolinjaa. EKP on omalla rahapolitiikallaan kannustanut yrityksiä investoimaan sekä perustamaan uusia yrityksiä.

Euroopan komissio on ilmeisesti haistanut jostain satojen miljardien edestä kannattavaa liiketoimintaa, mikä on jostain selittämättömästä syystä jäänyt yksityisiltä yrittäjiltä huomaamatta.

Lacalle arvelee, että julkisella rahalla tehtävät investoinnit ovat todennäköisesti kannattamattomia. Muutoin ne olisi tehty jo.

Hän peräänkuuluttaa yksityisiä investointeja, eikä julkiseen velkaan ja kulutukseen pohjautuvaa taloutta.