Presidenttiehdokas Jussi Halla-aho: ”Auttamisesta on tullut oman moraalisen ylemmyyden korostamista”

Presidenttiehdokas Jussi Halla-aho oli tänään Helsingin piispa Teemu Laajasalon vieraana Helsingin tuomiokirkon kryptassa avaamassa omaa persoonaansa ja arvomaailmaansa ISTV:n Presidentin arvot -keskustelussa. Halla-ahon mielestä arvon käsitteestä on nykyään tullut yhä useammin synonyymi mielipiteelle.

Tasavallan presidentillä ei nykyisen perustuslain oloissa ole kovin paljon suoranaista valtaa muihin kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiin, mutta presidentti-instituution merkitys tavallisille kansalaisille on todennäköisesti paljon laajempi.

Vaikka ulko- ja turvallisuuspolitiikka kiinnostaakin ihmisiä etenkin näinä aikoina, ei se Jussi Halla-ahon mielestä riitä selittämään sitä, miksi äänestysaktiivisuus presidentinvaaleissa on vaaleista toiseen korkeampi kuin muissa vaaleissa.

– Ihmiset varmasti kiinnittävät hyvin paljon huomiota presidentin vähemmän viralliseen julkilausumattomaan rooliin ylimpänä kansalaiskeskustelijana, jota voidaan kutsua myös arvojohtajaksi. Presidentin nykyiset toimivaltuudet ovat evoluution tulosta. Meillä on lähdetty hyvin vahvasta presidentistä, jolla on ollut hyvin vahva muodollinen asema niin sisä- kuin ulkopolitiikassa. Käynnissä on parlamentaarinen evoluutio, jonka päätepisteenä saattaa olla samankaltainen seremoniallinen presidentti kuin useimmissa muissa maissa, Halla-aho pohti presidentti-instituution merkitystä suomalaisille.

Arvoista tullut mielipiteiden synonyymi

Helsingin Sanomien vaalikoneessa Halla-aho on nostanut tärkeimmiksi arvoikseen rehellisyyden, kohtuullisuuden ja armollisuuden. Hän ei itsekään ole aivan varma siitä, ovatko listatut asiat arvoja vai pikemminkin hyveitä.

”Arvon” käsite on nykyään ristiriitainen. Yhtäältä moniarvoisuutta pidetään positiivisena asiana, mutta samaan aikaan puhutaan jakamattomista, yhteisistä arvoista, joihin kaikkien pitäisi sitoutua tai muuten on yhteisen veneen keikuttaja.

– Viime vuosina käydyssä keskustelussa ”arvoa” on yhä useammin alettu käyttää mielipiteen synonyyminä. Toisin sanoen asioita, jotka ennen olivat pelkästään mielipiteitä, joista saatettiin riidellä ja olla eri mieltä, kutsutaan nykyään helposti arvoiksi ja edellytetään, että kaikkien on sitouduttava niihin. ”Hyve” olisi varmaan luettelemilleni asioille oikeampi sana, Halla-aho sanoi.

Vapaus on subjektiivista

Helsingin piispa Teemu Laajasalo ihmetteli, miksi Halla-aho ei ollut listannut vapautta tärkeimpien arvojensa joukkoon. Halla-ahon mielestä vapaus on olotila pikemminkin kuin arvo, ja sellaiseen olotilaan pääsee noudattamalla esimerkiksi kohtuullisuutta ja armollisuutta.

– Vapaudella voidaan tarkoittaa hyvin monenlaisia asioita, minkä olen huomannut esimerkiksi autoilemista ja autoilun vaikeuttamista koskevassa keskustelussa. Jollekulle vapautta on se, että ei tarvitse autoa mihinkään, jollekulle toiselle taas se, että autolla pääsee joka paikkaan. On suuressa määrin subjektiivista, mitä on vapaus. Vaikka sille varmasti voitaisiinkin määritellä jonkinlainen kirjaimellinen merkitys, on siitä tullut synonyymi monille muille hyville asioille, Halla-aho pohti.

Media tekee rehellisyydestä aseen

Vaikka rehellisyys on yksi Halla-ahon tärkeimmistä arvoista, on sen noudattaminen joskus ristiriidassa kohtuullisuuden vaatimuksen kanssa. Joskus on parempi olla sanomatta sitä, mitä ajattelee. Joskus on suuremman hyvän vuoksi sanottava sellaistakin, mitä ei ajattele. Totuuden sanominen voi myös joissain tilanteissa satuttaa ihmisiä tuottamatta kuitenkaan mitään hyötyä.

– Julkisuuskulttuuri ja median toimintatavat johtavat usein siihen, että rehellisyys ei kannata, koska jos ihminen kertoo vaikka omalta kannaltaan negatiivisia asioita, niin sen sijaan että hän saisi rehellisyydestään jonkinlaista tunnustusta, siitä tehdään ase häntä vastaan. Tällainen palaute ei tietenkään millään lailla kannusta ihmisiä rehellisyyteen, vaan suorastaan pakottaa joissakin tilanteissa poliitikot ja ehdokkaat olemaan kertomatta rehellistä mielipidettään joistain asioista, Halla-aho totesi.

Myös Suomessa on kärsimystä

Halla-ahon mielestä Suomi voisi humanitäärisen maahanmuuton sijasta pyrkiä auttamaan mahdollisuuksiensa mukaan niiden juurisyiden poistamisessa, jotka pakottavat ihmiset jättämään kotiseutunsa.

Ihmisiä on tietysti aina liikkunut maailmalla, eikä se ole ollut ongelma ennen kuin Suomeen on rakennettu verovaroilla ylläpidetty varsin kallis sosiaaliturvajärjestelmä, joka toimii tietynlaisena houkuttimena tietynlaiselle maahanmuutolle.

– Minusta tuntuu, että ihmisillä on näinä päivinä halu etsiä autettavat mahdollisimman kaukaa. Usein ollaan hyvin sokeita sille kärsimykselle, jota on omassa kotimaassa. Sen sijaan, että ihmisen auttamishalu olisi vilpitön, hän pikemminkin pyrkii tekemään hyvetekoja. Auttamisesta on tullut pikemminkin oman moraalisen ylemmyyden korostamista kuin vilpitöntä halua etsiä sellaisia keinoja, joilla autettaisiin kaikkein tehokkaimmin kaikkein suurinta määrää ihmisiä.

– Maailmassa on tiettävästi tällä hetkellä noin 60 miljoonaa ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa syystä tai toisesta. Suurin osa heistä elää erittäin surkeissa olosuhteissa pakolaisleireillä, mutta meillä auttamishaluisten ihmisten kaikki sympatia ja kiinnostus kohdistuu niihin muutamaan sataan onnelliseen, jotka ovat onnistuneet pääsemään Suomeen, sanoi Halla-aho.

Antisemitismi kumpuaa islamismista

Viime aikoina uutisissa on puhuttu paljon antisemitismistä. Halla-aho ei usko antisemitismin olevan Suomessa ongelma muuten kuin tänne muuttaneiden maahanmuuttajista koostuvien muslimiyhteisöjen keskuudessa.

Halla-aho pitää harmillisena sitä, että tämän päivän eurooppalaisesta antisemitismistä puhuttaessa kierretään kuin kissa kuumaa puuroa sitä tosiasiaa, että nykyajan antisemitismi on nimenomaan islamismista kumpuavaa.

– Muslimit mielellään yrittävät hypätä tähän samaan uhrikelkkaan, eli aina kun puhutaan antisemitismistä, niin siihen halutaan ympätä myös islamofobia ja annetaan ymmärtää, että sekä juutalaiset että muslimit ovat jonkin kolmannen osapuolen vihan kohteena, jolloin sillä kolmannella osapuolella ei varmaan voida tarkoittaa ketään muuta kuin kantaväestöä edustavaa ihmistä.

– En muista koskaan törmänneeni sellaiseen henkilöön, jota voitaisiin kutsua uusnatsiksi, mutta on aivan totta, että vasemmistossa on voimakasta antipatiaa Israelia kohtaan. Koska äärivasemmisto sympatisoi syystä tai toisesta hyvin voimakkaasti islamia, islamilaista maailmaa ja islamilaisia yhteisöjä, saa heidän niin sanottu Israel-kriittisyytensä usein aivan puhtaasti antisemitistisiä piirteitä, Halla-aho tuumi.

Presidentti ei voi olla intressiryhmän lobbari

Yhteiskunnan kahtiajakoa ja vastakkainasettelua Halla-aho pyrkisi presidenttinä ehkäisemään yrittämällä löytää yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin sellaisia lähestymistapoja ja tulokulmia, joissa erilaisten suomalaisten ja eri intressiryhmien edut ja näkökulmat yhdistyisivät parhaalla mahdollisella tavalla. Presidentti ei missään tapauksessa voi ryhtyä jonkin väestö- tai intressiryhmän lobbariksi. Suomi koostuu monin tavoin erilaisista ihmisistä, joilla kaikilla kuitenkin on yhteisiä etuja ja tavoitteita.

– Demokratian etu ei ole se, että se tuottaisi automaattisesti viisaampaa politiikkaa, vaan se, että demokratiassa väestön enemmistö saa aina sen, mitä se ansaitsee. Kyse on pelkästään vallan legitimiteetistä.

– Mielestäni on ongelmallista, kun sanalla ”demokratia” aletaan viitata johonkin muuhunkin kuin siihen tapaan, miten valta jaetaan. Tänä päivänä näkee entistä enemmän, ettei demokratiaa enää mielletä enemmistövallaksi, vaan demokratiaan ympätään monenlaisia sinänsä hyviä asioita, joilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä demokratian kanssa, kuten ihmisoikeudet, vähemmistöjen oikeudet, tasa-arvo ja LGBT-oikeudet, Halla-aho sanoi.