Sisäpiirilähteiden mukaan puolue jäi Brysselin vangiksi. Tiedetoimittaja Marko Hamilo kirjoittaa kokoomuksen muutoksesta.

Mitä ihmettä kokoomukselle on tapahtunut?

Harrastustakuu eli se, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus vähintään yhteen itselle mieluiseen harrastukseen, kuulostaa kivalta. Moni asia, jota Sdp on historian saatossa ajanut, on kuulostanut kivalta. Perinteisesti kokoomus on Suomessa kuitenkin ollut se puolue, jonka mukaan vastuu kaikista kivoista asioista ei kuulu yhteiskunnalle.

Harrastustakuu kuulostaa tyypilliseltä sosiaalidemokraattiselta aloitteelta, mutta se oli yksi kokoomuksen kuntavaaliteemoista, joka henkilöityi vahvasti opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasoseen.

Kokoomuksessa on myös räikein ristiriita maailmoja syleilevän johtoportaan ja varsin nuivan kannattajakunnan välillä. Useimmilla mittareilla kokoomuslaiset ovat heti perussuomalaisten jälkeen ja kristillisdemokraattien ohella kaikkein maahanmuuttokriittisimpiä.

Näin kirjoitti perussuomalaisten Jussi Halla-aho keväällä 2010 Homma ry:n teettämästä mielipidekyselystä:

“Kun Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman esitti kriittisiä näkemyksiä kiintiöpakolaisjärjestelmästä ja monikulttuurisuudesta yleensä, puoluesihteeri Taru Tujunen ehätti vakuuttamaan, ettei Rydman puhu puolueen äänellä. Ulkoministeri Alexander Stubb nokitti julistamalla, ettei Rydmanin näkemyksillä ole “mitään tekemistä kokoomuksen maahanmuuttolinjan kanssa. Ei mitään.” Stubb arveli, että Rydmanin ajatuksilla on ehkä “promillen verran” kannatusta Kokoomuksessa.”

Samansuuntaisia tuloksia sai esimerkiksi Helsingin Sanomat kyselyssään syksyllä 2015, kun Euroopan turvapaikanhakijakriisi oli kuumimmillaan.

Jyrki Kataisen kokoomus ajoi Suomen hintakilpailukyvyn kannalta euro-oloissa katastrofaalisia palkankorotuksia julkiselle sektorille. Yleensä vasemmistokin on jättänyt palkanmuodostuksen työmarkkinajärjestöille.

Jyrki Kataisen kokoomus ajoi Suomen hintakilpailukyvyn kannalta euro-oloissa katastrofaalisia palkankorotuksia julkiselle sektorille. Yleensä vasemmistokin on jättänyt palkanmuodostuksen työmarkkinajärjestöille. Orpon Kokoomus kannattaa maksutonta päivähoitoa. Orpon kokoomus kannattaa myös perhevapaiden kiintiöintiä tavalla, jonka kokoomusnaisten puheenjohtaja Sofia Vikman itse myöntää olevan lähellä SAK:n mallia. Helmikuussa vain yksi kokoomuksen kansanedustaja, Susanna Koski, äänesti perinteisen avioliiton puolesta.

Kokoomus näyttäisi luopuneen paitsi perinteisistä arvoistaan kodista, uskonnosta ja isänmaasta, myös monista klassisesta liberalismista kumpuavista käsityksistä. Moni sanoo, ettei kokoomusta erota enää sosiaalidemokraateista. Mikä puolueeseen on mennyt?

Kysytään kokoomuslaisilta.

Ikuisesta oppositiopuolueesta valtionhoitajaksi

Omalla nimellään kukaan ei nykyään kerro mitään mielenkiintoista ennen eläkeikää, joten annetaan nimettömien lähteiden puhua.

Halu pysyä vallassa hinnalla millä hyvänsä, EU:n valtava vaikutus puolueen identiteettiin, kilpailu vihreiden kanssa ja median pelko”

Kaikkien haastattelemieni sisäpiiriläisten puheissa toistuivat samat teema: halu pysyä vallassa hinnalla millä hyvänsä, EU:n valtava vaikutus puolueen identiteettiin, kilpailu vihreiden kanssa ja median pelko. Kokoomuksessa on myös aito vasemmistolainen aatesuuntaus, mutta sen vaikutus on EU:hun ja mediaan verrattuna marginaalinen.

Suomessa ei ole ollut yhtään toimivaa hallitusta 2000-luvulla. Yhtä lukuunottamatta niissä on ollut kokoomus mukana. Kaikille kokoomuslaisille hallituksille vallassa roikkuminen on ollut kaikista tärkeintä, haastateltavat sanovat kuin yhdestä suusta.

Jo Holkerin hallituksessa 1987-1991 kokoomus suostui kaikkeen mahdolliseen, jotta hallitus pysyi kasassa.

Kokoomuksen vanhoista arvoista kodista, uskonnosta ja isänmaasta on isänmaan tilalle tullut Euroopan unioni – hyvin voimakas 1990-lukulainen ajatus Euroopan unionista. Silloin Euroopan unioni oli kuitenkin aivan toisenlainen.

“EU oli markkinatalouden puolustaja. Unioni oli lupaus liberaalista Euroopasta, taloudellisesti liberaalista mutta myös yksilön kannalta liberaalista Euroopasta”, toteaa vanhemman polven kokoomusvaikuttaja.

Suomelle EU-jäsenyys merkitsi alussa eräänlaisia norminpurkutalkoita, kun jäsenyys pakotti vapauttamaan taloutta ja rajoittamaan esimerkiksi kansallisia maataloustukia.

Euroopan unioni kääntyi kuitenkin 2000-luvulla itseään vastaan. Valtio tuli takaisin unionin muodossa. Terrorismin vastainen sota, ilmastonmuutos ja monet muut hyvät asiat verukkeenaan EU lisäsi kaikenlaista sääntelyä.

“Sut otetaan tällaiseksi harmittomaksi byrokraatiksi merkittävään asemaan, jos sulla on kritiikitön lähestymistapa”

Haastateltavien mukaan kokoomus meni tähän mukaan – ja samalla tavalla kun se meni jälkijättöisesti mukaan aikanaan YYA-liturgiaan, ja se oli viimeiseen saakka YYA-liturgian kannalla, on se nyt samalla tavalla EU-liturgian kannalla.

“Kuten Junckerit ja muut ovat osoittaneet, sut otetaan tällaiseksi harmittomaksi byrokraatiksi merkittävään asemaan, jos sulla on kritiikitön lähestymistapa”, vanhempi kokoomuslainen sanoo.

Aiemmin pienen valtion edustajalle oli kansainvälisessä politiikassa vain yksi mahdollisuus päästä todella korkealle: se pesti oli YK:n pääsihteeri.

“Nythän EU:sta on tullut pelkkä pienten valtioiden poliitikkojen egotrippi. EU on tullut houkuttelevaksi pienten maiden poliitikoille, ja sinnehän sua ei valita ellet sä ole EU-myönteinen.”

Nuorempi polvi on samalla kannalla. Kokoomuksen nuorten liitossa KNL:ssa 2010-luvulla vaikuttanut mies muistuttaa, että Jyrki Kataiselle oli sydämen asia saada kaikki tukipaketit Kreikkaan täysimääräisinä. Kun Katainen veti hallitusneuvotteluita keväällä 2011, hänellä oli jo näköpiirissä mahdollisuus siirtyä komissaariksi vuoden 2014 europarlamenttivaalien jälkeen.

“Se on systeemiin rakennettua korruptiota”, KNL-aktiivi täsmentää.

“Pitää muistaa, että kokoomus ajoi Suomen EU:hun. Ne sen käytännössä teki, ne sitä kannatti, siellä oli porukkaa jotka oli intohimoisesti sen puolesta. Se on vaikeaa myöntää, että ei tää nyt ollutkaan sitä mitä piti olla.”

KNL:n aktiivit olivat kaduilla jakamassa flaijereita, kun Suomessa järjestettiin kansanäänestys EU-jäsenyydestä vuonna 1994. Nyt se sukupolvi on tukevasti vallan kahvassa.

Kataisen moraalista voi olla mitä mieltä tahansa, mutta harva on ymmärtänyt, että suurin osa poliitikoista, joille tulisi samanlaiset kannustinmekanismit omalle urakehitykselle, toimisi samoin, epäilee KNL-aktiivi.

“Eikä se tule muuttumaan niin kauan kuin meillä on moninkertaisesti kovapalkkaisemmat duunit Brysselissä, mihin pystyy menemään ilman kansanvaalia ja kohtuullisen turvalliseen virkaan, sen jälkeen kun on ensin taistellut vaaleissa neljän vuoden välein.”

Ajelehtiminen valtionhoitajapuolueeksi

Kaikkien haastateltujen mielestä kokoomus on menettänyt ajatuksen siitä miksi se on olemassa. Siitä on tullut vaalitaktinen puolue.

“Tujunen oli tietyllä tavalla vaikutusvaltaisempi kuin Katainen”, toinen haastattelemani Kokoomuksen nuorten liiton aktiivi kuvaa puolueen ajelehtimista vasemmalle.

“Katainen ja Tujunen halusivat saada kokoomuksen suurimmaksi puolueeksi hinnalla millä hyvänsä.”

Hänen mukaansa Katainen ja Tujunen halusivat saada kokoomuksen suurimmaksi puolueeksi hinnalla millä hyvänsä. Puoluetta johdettiin ikään kuin yritystä, jonka liikevoitto on kannatusluku, ei se mitä saadaan aikaan.

Puolueen kenttä oli tyytyväinen, kun kuntasoa myöten saatiin “suojatyöpaikkoja”. Kuntavaalien voitto merkitsee kenttäväelle muun ohella suurta määrää lautakuntapaikkoja, joista saa kokouspalkkioita.

Kokoomus ei niinkään siirtynyt aatteellisesti vasemmalle kuin ajelehti sinne. Kun aate myytiin kannatuksen saamiseksi, se oli alkuun “vaaliteknistä naminamia”, mutta sitten kävi niin kuin usein käy: alettiin uskoa omaan propagandaan.

Vihreiden peesissä, median pelossa

Kaikki haastateltavat korostavat myös vihreiden merkitystä kokoomuksen kilpailijana. Vihreys koettiin 2000-luvun alussa nousevana megatrendinä, jossa kokoomuksen tulee olla mukana.

Asetelma on ollut erityisen korostunut Helsingissä, josta monet aatevirtaukset lähtevät maakuntiin. Poikkeuksellisen voimakas tämä ilmiö oli kevään kunnallisvaaleissa Helsingissä, kun pormestarivaaleista tuli kahden kauppa.

Vihreät ovat viime aikoina saaneet määrittelyvallan yhteiskunnallisiin ongelmiin, politiikan asialistaan ja sopiviin puheenaiheisiin. Se, joka ei itse pääse määrittämään, mistä puhutaan, pelaa koko ajan ikään kuin vieraskentällä. Jotkut kokoomuslaiset ovat yrittäneet profiloitua esimerkiksi “järkivihreiksi”, mutta on vaikea voittaa kilpailevaa puoluetta sillä politiikan agendalla, jonka omistajaksi kilpailija mielletään.

“Punavihreitä ja arvoliberaaleja näkemyksiä suosiva media luo sallittujen mielipiteiden sfäärin, joiden ulkopuolelle jäävät mielipiteet mielletään yleisesti ääriajatteluksi.”

Punavihreitä ja arvoliberaaleja näkemyksiä suosiva media luo sallittujen mielipiteiden sfäärin, joiden ulkopuolelle jäävät mielipiteet mielletään yleisesti ääriajatteluksi. Jos ajattelu ei pysy tässä mielipidekäytävässä, se leimataan ääriajatteluksi.

Politiikan tutkijat puhuvat niin sanotusta Overtonin ikkunasta. Uusi ajatus on usein ensin radikaali, sitten ehkä periaatteessa juuri ja juuri hyväksyttävissä. Kun sitä aletaan pitää järkevänä, se on ikkunan sisäpuolella. Menestyvä ajatus tulee suosituksi ja lopulta vallitsevaksi lainsäädännöksi.

Vastaavasti itsestäänselvyydet voivat vähitellen tulla kyseenalaistetuksi. Se, mikä oli vielä hetki sitten lainsäädäntöä, saattaa tänään olla hieman vanhanaikaisena pidetty käytäntö ja huomenna vain radikaalisti taantumuksellisten kannattama juttu.

Vaihtoehtomedian noususta huolimatta kokoomus näyttää pelkäävän valtamediaa.

“Meillä älymystö, tietyt piirit, hallitsevat keskustelua. Meillä on kokoomusjohtoinen hallitus mutta ne ei uskalla tehdä kokoomusarvojen mukaista politiikkaa. Yleisellä sallitulla mielipiteellä hallitaan sitä hommaa, ei oo mitään väliä kuka johtaa sitä hallitusta”, entinen KNL-aktiivi sanoo.

Toinen kokoomusnuorissa vaikuttanut aktiivi ottaa esimerkiksi Marjo Matikainen-Kallströmin, joka pyrki kokoomuksen puheenjohtajaksi 2004, mutta hävisi jo ensimmäisellä kierroksella Kataiselle ja Ilkka Kanervalle.

Matikainen-Kallström kampanjoi puheenjohtajavaalissa tasaverolla – progressiosta luopuminen oli silloin raikas ajatus. Nyt tasavero on alkanut pudota Overtonin ikkunan ulkopuolelle: se on niin radikaali idea, ettei siitä voi edes käydä vakavaa keskustelua.

Voimakasta aatteellista korjausliikettä ei ole syntynyt, koska kokoomus on edelleen vaaleissa menestynyt suhteellisen hyvin. Jotain yritystä on ollut.

Korjausliike syntyy

Kataisen tilalle varasijalta eduskuntaan vuonna 2014 noussut Elina Lepomäki edusti viime vuoden puheenjohtajakisassa paitsi huomattavasti oikeistolaisempaa talousnäkemystä kuin kilpakumppaninsa Alexander Stubb tai varsinkaan Petteri Orpo, myös kriittisempää suhtautumista yhteisvaluuttaan ja humanitaariseen maahanmuuttoon.

Kokoomuksen oikealla puolella ei ole 1990-luvun nuorsuomalaisten jälkeen ollut kilpailevaa puoluetta, joka estäisi kokoomusta liukumasta liian pitkälle vasemmalle. Kokoomuksen puolueliitin merkittävin oikeistolainen kriitikko on 2000-luvulla ollut nuorisojärjestö KNL. Se otti kantaa tasaveron puolesta vuonna 2005 ja Wille Rydmanin kaudella vuodesta 2009 alkaen KNL profiloitui myös maahanmuuttokriittiseksi ryhmäksi.

KNL:n sisäpiiriläisen mukaan oikeistolainen kausi nuorisoliitossa päättyi kuitenkin arvoliberaalin Daniel Sazonovin valintaan puheenjohtajaksi syksyllä 2015 emopuolueen eliitin tuella, ja oikeisto elää nyt hiljaiseloa nuorissakin.

Nuorten kapina tyrehtyy

Toinen kokoomusnuorissa vaikuttanut haastateltava selittää, mikä oli KNL:n idea puolueen tervehdyttämiseksi.

“Koko meidän toiminta perustui siihen, että luodaan vahva oikeistoblokki ensin nuoriin, sitten laitetaan sieltä tosi vahvasti ideologisia kansanedustajia, jotka uskaltaa ajaa omia mielipiteitään, ja sen jälkeen ruvetaan hankkimaan koalitiota kokoomuksen eduskuntaryhmästä.”

Sitten jossain vaiheessa voitaisiin ajaa “oikeasti kokoomuslaista politiikkaa”.

Oikeistolaisia kokoomusnuoria nousikin eduskuntaan 2015 vaaleissa peräti kolme peräkkäistä puheenjohtajaa: Wille Rydman, Antti Häkkänen ja Susanna Koski. Lisäksi pitkälti samanlaiset arvot jakava Elina Lepomäki, joka oli noussut eduskuntaan edellisenä kesänä varasijalta, valittiin nyt suoraan.

Suunnitema kuitenkin kaatui, osaksi Orpon valintaan.

“Stubb antoi oikeistolaisen porukan toimia niissäkin asioissa missä se ei ollut samaa mieltä. Meidän kanssa se toimi hyvin kun me vastavuoroisesti ei missään vaiheessa yritetty vetää siltä mattoa alta toisin kuin noi kaikki muut kaverit.”

“Mutta sitten hävittiin se puheenjohtaja, ja myöhemmin hävittiin KNL”, liiton entinen aktiivi selittää. Ei nuorten liitto sentään aatteellisesti vasemmalle ole mennyt. Mutta se ei enää uskalla haastaa emopuoluettaan asioissa, jotka media on määritellyt tabuaiheiksi.

“Se ei ole enää sellainen mielipidejohtaja, joka ajaisi sitä Overtonin ikkunaa johonkin suuntaan ja yrittäisi muuttaa mielipideilmastoa. Kyllä se nuorisoliitto, jolla on jotain vaikutusta, on ollut jo muutaman vuoden perussuomalaiset nuoret.”

Vaikka kokoomus on hallituksessa ilman Sdp:tä, ei Sipilän hallitus ole saanut oikein mitään kokoomuslaista aikaan. Työmarkkinoita ei ole uudistettu. Haastateltavien mukaan Orpo on luonteeltaan perusvarovainen, eikä eduskuntaryhmästäkään ole tullut painetta kokoomuslaisemman politiikan suuntaan.

Tosin jotkut pitävät Elinkeinoelämän keskusliittoa EK:ta vielä kokoomustakin suurempana syypäänä siihen, että Suomessa ei ole uudistettu työmarkkinoita. SAK ja EK ovat samassa veneessä: ilman työehtosopimusten yleissitovuutta ne ovat tarpeettomia. Ja moni kokoomuslainen myös aidosti uskoo “sosiaaliseen markkinatalouteen”, joka on ollut yksi EU:n trendeistä 2000-luvulla aiemman markkinahenkisyyden jälkeen.

Eduskuntaan reippailla kannanotoilla nousseet entiset kokoomusnuoretkin ovat nyt yhtä vaisuja ja mitäänsanomattomia kuin kaikki muutkin kansanedustajat. Jo viiden, kuuden kansanedustajan klikki voisi vaikuttaa päätöksentekoon.

“Orpo istuu vain yhden kauden, maksimissaan kaksi”

“Aika paljon älyttömiä juttuja ajetaan sieltä johdosta päin, josta kenttä ei ole samaa mieltä – jota eduskuntaryhmä voisi vastustaa. Jos sä yksin vastustat, sen jälkeen sä olet paitsiossa, mutta jos siellä on kolme neljä tyyppiä, sekin riittää. Niitä voisi olla kuusi seitsemän, jotka aina välillä ilmoittaa, että neuvotellaas tää uusiksi”, entinen nuorisoaktiivi ehdottaa. “Niitä ei voisi sivuuttaa, vaan niiden kanssa olisi pakko neuvotella.”

Voiko kokoomus palata juurilleen?

KNL-aktiivit uskovat, että edessä on vaalitappioita, ja Orpo istuu vain yhden kauden, maksimissaan kaksi. Halla-ahon valinta perussuomalaisten puheenjohtajaksi voi myös luoda uuden kilpailuasetelman. Silloin perussuomalaiset voisivat saada takaisin selkeän vision, kun taas valtionhoitajapuolueeksi jämähtäneeltä kokoomukselta se on puuttunut jo pitkään.

Orpon seuraajaa haetaan jo. Lepomäki pelasi itsensä paitsioon. Erilaisia klikkejä on ainakin europarlamentaarikko Henna Virkkusen, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäsen ja toukokuussa oikeusministeriksi nousseen Antti Häkkäsen takana.

Haastattelemani KNL-aktivistin mukaan Häkkänen tuki puheenjohtajakisassa julkisesti Orpoa, vaikka aatteellisesti kannatti Lepomäkeä. Oikeusministerin ensimmäiset ulostulot viittaavat siihen, että Häkkäsellä olisi eniten potentiaalia kokoomuksen uudistamiseen perinteisempään suuntaan.

Juttua varten tehdyt haastattelut on tehty alkuvuodesta 2017.


Maahanmuutto

Miksi kokoomus pitää rajoja auki?

Yksi kokoomusta ja perussuomalaisia eniten erottavista politiikan osa-alueista on ollut maahanmuuttopolitiikka, vaikka kokoomuksen kannattajissa ja jopa eduskuntaryhmässä on paljon maahanmuuttokriittisiä. Puolueliitti on kuitenkin samoilla linjoilla kuin punavihreät.

Haastateltavien mielestä yksi vastaus tähän epäsuhtaan on Eurooppa-ideologia. Niin kauan kun Saksa ja komissio puhuvat monikulttuurisuuden puolesta, kokoomukselle on luontevaa toimia samoin. Ja jos turvapaikanhakijakriisi ei uudelleen kriisiydy syksyn 2015 tapaan, ei kokoomuksessa ehkä koeta tarvetta keskustella maahanmuutosta.

Kokeneen kokoomusvaikuttajan mukaan pelko tulla leimatuksi pahaksi ihmiseksi on toinen keskeinen syy. Toisin kuin sosiaaliseen mediaan nojaavat perussuomalaiset, kokoomuslaiset pelkäävät perinteistä mediaa.

Kokoomuksen nuorten liiton entinen aktiivi on samalla kannalla.

“Monikulttuurisuus on ollut vahvasti eurooppalainen projekti, ja muissa Euroopan maissa se ideologia on paljon vahvemmin lyönyt läpi kuin täällä. Katsotaan vaikka Ruotsia. Kun oltiin kaikkein vapaimman ja rajoittamattomimman maahanmuuton kannalla, Ruotsissa oli jo vähän rasisti jos esitti mitään rajoituksia maahanmuuttoon.”

Kokoomuksen puolueliitti oli ja on tiukasti kiinni eurooppalaisuudessa, mutta jo eduskuntaryhmä, kenttäväestä puhumattakaan, ajattelee monikulttuurisuudesta toisin.

KNL-aktiivin mukaan iso enemmistö jopa kokoomuksen eduskuntaryhmästä kiroaa aina kun työhuoneen ovi menee kiinni, että “v*ttu mitä paskaa, mitä idiootteja ne on jotka tällaista ajaa”.

Nämä edustajat on kuitenkin pidetty hiljaisina, KNL-aktiivi kertoo.

Varsinkin Vapaavuori kokoomuksen eduskuntaryhmän johtajana piti huolen siitä, että niitä, jotka edukuntaryhmässä olivat eri mieltä, “uhkailtiin ja annettiin ymmärtää että tää ei kannata ja on sulle itsellesikin huono veto”.


2000-luvun kokoomuslaisia:

VILLE ITÄLÄ

Heikko puheenjohtaja Turusta. Itälän kaudella 2001-2004 kokoomus kärsi vaalitappion eduskuntavaaleissa 2003 ja jäi oppositioon. Kokoomus on ollut oppositiossa viimeisten kolmen vuosikymmenen 1987-2017 aikana vain tuota vaalitappiota seuranneen hallituksen ajan 2003-2007 (Jäätteenmäki ja Vanhanen I).

JYRKI KATAINEN

Kokoomusta vuodet 2004-2014 johtanutta Kataista pidetään sekoituksena idealistia ja opportunistia. Mukavan miehen maineessa olleella Kataisella oli ministerivuosinaan avustajat Jussi Kekkonen ja Juho Romakkaniemi, jotka pitivät autoritaarisesti huolen siitä, ettei eduskuntaryhmä tai kenttä arvostele puoluejohtoa. EU-establishmentin ja Kataisen henkilökohtaiset edut kytkytyivät tiukasti yhteen.

JAN VAPAAVUORI

Kovan oikeistolaisen maineessa oleva pragmaatikko ja opportunisti, joka nousi eduskuntaan 2003 vaalilauseella “aito oikeistolainen, oikea helsinkiläinen”. Ei kuitenkaan epäröi peesata vasemmistoa ja vihreitä, jos siitä on hyötyä omalle urakehitykselle ja puolueen kannatukselle. Alkoi kampanjoida Stubbia vastaan heti hävittyään tälle puheenjohtajavaalin 2014.

“Se kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa, mut sehän on täyttä paskaa, me aina nauretaan sille kun se selittää siitä – mut se on sitä mieltä kun täällä kannattaa olla sitä mieltä”, kuvasi yksi haastateltava Vapaavuorta.

ALEXANDER STUBB

Idealisti, joka ajaa asioita joihin uskoo – kuten sukupuolineutraalia avioliittoa ja federalismia. Kokemattomuuttaan politiikassa ei miehittänyt puheenjohtajaksi 2014 tultuaan puoluekoneistoa omilla miehillään, vaan uskoi vapaaseen ja avoimeen keskusteluun. Tämä kostautui puoluekokouksessa 2016.

PETTERI ORPO

Uskollinen puolueen soturi, jonka oma aatemaailma ponnistaa puolueen vasemmistosiivestä eli sosiaalireformismista. Käytännössä Orpon kokoomus jatkaa valtionhoitajalinjalla, jossa vallassa pysyminen on tärkeämpää kuin mikään aate.

TARU TUJUNEN

Kataisen palkkaama puoluesihteeri 2006-2014. Kannatuksen hakeminen politiikan keskustasta oli erityisesti Tujuseen henkilöitynyt pragmaattinen strategia, joka toi vaalivoittoja, nosti kokoomuksen jopa suurimmaksi puolueeksi eduskuntavaaleissa 2011, mutta jätti puolueelle “aatteellisen korjausvelan”.

MARKO HAMILO