Puheenjohtaja Timo Soini teki vuoden viimeisellä Tuumaustunnilla katsauksen kuluneeseen vuoteen. Suomen Uutiset julkaisee puheen kokonaisuudessaan. Väliotsikot toimituksen.

”Halusin vuoden loppuun vetää yhteen sitä, miltä asiat PS-näkökulmasta näyttävät ja mitä me ajattelemme nykytilanteesta.

Otetaan alkuun laajempi kuva. Vain muutos on pysyvää ja aloita ulkoministerin tehtävästä. Ja siitä, mitä se kenenkin rauhaan tuo, maailman tila.

Maailma on levoton. Elämme hankalaa aikaa. Globaalisti ja Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, Ukrainan kriisi vielä päällä. Terrori-iskut, nyt viimeisenä Saksa, ovat äärimmäisen vakavia. Ikävä kyllä niiden jatkoa ei voi sulkea pois. Sotatilat – tosiasia on, että Euroopassa eli Ukrainassa soditaan. Aleppo, siitä saattaa tulla samanlainen nykynuorille kuin itselläni oli Vietnamin sodasta. Muistan, kun viimeiset helikopterin Saigonista lähtivät. Tämä on vakava asia demokraattisten maiden uskottavuuden kannalta – pystyykö kansainvälinen yhteisö puuttumaan tällaisiin teurastuksiin, oli se sitten missä päin maailmaa hyvänsä.

Timo Soini tuumaustunnilla. Matti Putkonen alustaa. 59 min 11 sek. Videon lopussa toimittajat haastattelevat Soinia.

Eli ongelmia ei puutu.

Mutta sitten näiden terrorin, sotatilojen – tilojen joissa tapetaan ihmisiä – sisällä on hybridivaikuttaminen. Se on lisääntynyt ja joka arvioni mukaan tulee lisääntymään. Mitä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että pyritään hämärtämään totuutta.

Asioista voi olla eri mieltä. Ideologioista voi olla eri mieltä, mutta faktoista ei pitäisi voida olla eri mieltä.

Faktat ovat faktoja, politiikka on politiikkaa.

Terrorin ja muun hybridivaikuttamisen tavoite on saada ihmiset taistelemaan keskenään. Murentaa luottamusta.

Esimerkki: Ovatko vaalit rehelliset? Onko joku pyrkinyt vaikuttamaan vaaleihin? Se riittää, jos tällainen väite esitetään. Ihminen rupeaa miettimään. Ei ehkä miettimään sitä, että onko näin tapahtunut, vaan sitä, onko tällainen mahdollista. Tämä lisää epäluuloa. Ihmiset miettivät, onko peli reilua, vaikka ei ole mitään näyttöä häirinnästä tai mistään muusta. Kylvetään epäilyksen siemen. Väännetään megafoni kovalle.

Tämä on iso asia, ja tässä Suomi on aktiivinen. Puuhaamme maahan hybridikeskusta. Matti Saarelainen vetää hanketta.

[Hybridivaikuttaminen] on myös kansainvälisesti johdettua toimintaa. Meille ei ole mikään uutinen se, että monet isot valtiot ovat tätä aina tehneet. Erinäköistä propagandaa on tehty aina. Mutta vaikuttamisen muodot ovat erilaiset.

Kaikista hulluimmat valheet on ennen pystytty katkaisemaan, ne eivät ole päässeet televisioon. Ne eivät ole päässeet lehtiin, niitä ei ole painettu. Nyt nämä uudet viestintävälineet, sosiaalinen media ja muu verkostoituminen – vaikka olisi kuinka posketon porukka takana, niin aina joku voi uskoa. Niin hullua sakkia ei ole, jonne ei löydy muutamaa kymmentä ihmistä pyörimään siinä omassa ringissään.

Tällaisen torjuminen ei ole helppoa. Torjuminen onnistuu vain siten, että osoitetaan faktat. Tässä on se hankala piirre, että tällaisen vaikuttamisen kautta syntyy yhteisöjä, joihin on hyvin vaikeaa vaikuttaa, koska he eivät usko. Tämä takia on tärkeää, että demokraattinen yhteiskunta pitää yllä sellaisia purkautumiskeinoja – vaaleja, vapaata mediaa – joilla nämä ihmiset saavat äänensä kuuluviin.

Epäluulo syntyy siitä, kun ihmiset ajattelevat, että ”en saa ääntäni kuuluviin, kaikkea sensuroidaan”.

Tähän pitää vastata avoimuudella. Pitää vastata siten, että saavat äänensä kuuluviin. Mutta jos ihmiset sanovat tyhmästi, niin he vastaavat siitä, että ovat puhuneet tyhmästi.

Arvaamattomuudesta seuraavaksi.

EU, Brexit ja Trump

Brexitistä ei ole vielä selvyyttä. Sanon kuitenkin sen, mitä olen sanonut hallitukselle ja Euroopassa: mitään kostomentaliteettiä tai pahaa tahtoa Britanniaa kohtaan ei pidä esittää. He ovat demokraattisesti päättäneet lähteä, sitä pitää kunnioittaa. Vauriot, mitä siitä eittämättä tulee, pitää minimoida. Tämä käy vain yhteistyöllä.

Herää kysymys, että kun näin merkittävä maa halusi lähteä, niin onko siinä yhteisössä, josta he halusivat lähteä, jotain vikaa?

On kyllä. Mutta EU:lla vielä toimimisen edellytyksiä? On kyllä.

Toivottavasti toimii herätyskellona, että pistetään EU tekemään sitä, mitä varten se on olemassa. Maailmasta vetääntyminen ei auta mitään.

Moni minultakin kysyy, että kun ollaan EU:ssa, niin miksi sinä olet sitten hallituksessa. Sanon, että otimme jytkyn emmekä menneet hallitukseen.

Politiikka EU:ssa ei ole mitenkään täydellistä. Mutta emme voi jatkuvasti vuodesta toiseen vaan sen takia, että EU-politiikassa on parantamisen varaa, päästää vihreitä, vasemmistoliittoa ja demareita hallitukseen ilman, että heillä on kannatusta. Tämä ei käy – ei käy nyt eikä käy tulevaisuudessa.

Sitten Trump. Mitä seuraa?

Ulkoministerillä ei ole sellaista luksusta, ei ennen eikä jälkeen vaalien, että hän voi esittää, kuka on minkäkin maan presidentti. Olkoon sitten Trump tai olkoon sitten Putin, olkoon kuka vaan. En sitä tee. Aika moni muu poliitikko kertoi mielipiteensä, että kuka pitää valita.

Suomi on pieni maa, jolla pitää olla hyvät suhteet kaikkialle. Ja nyt, jos koskaan tarvitaan niitä yhteyksiä muodosteilla olevaan Trumpin hallintoon.

Lähden itse käymään USA:ssa tammi-helmikuun vaihteessa. Olen käynyt siellä paljon ja osallistun jälleen kongressin sponsoroimaan rukousaamiaiseen, jonne ilmeisesti myös presidentti Trump on tulossa. Niin ovat kaikki edellisetkin presidentit tulleet.

Verkottautua pitää. Siellä tapaa kongressin edustajia. Siellä tapaa senaattoreita, edustajanhuoneen jäseniä ja vaikuttajia. Monet suhteet ovat henkilökohtaisia. USA on meille tärkeä maa, se on maailmalle tärkeä maa. Meillä on oma linja, ja meillä voi olla omia mieltymyksiä. Sama koskee Venäjää. Se on meille tärkeä maa. Voi olla mieltymyksiä, voi olla mielipiteitä. Pitää tulla toimeen, se on tärkeää.

Mitä seuraavaksi tapahtuu? Ranska, Saksassa, Hollannissa, Turkissa? Tietysti odotusarvo on, että kaikki nämä niputetaan yhteen. Niinhän tätä narratiivia yritetään kuvata, että ensin oli brexit ja Trump ja sitten Ranska, Saksa ja Hollanti. Ja jotenkin niin, että kaikki mitä nyt tapahtuu, on tyystin kamalaa. Ei se, jos demokratia toteutuu, ole kamalaa. Tämä on demokraattinen purkaus.

Jos nämä asiat eivät lennä ja toimi, demokratia korjaa asiat seuraavissa vaaleissa. Näin demokratia toimii.

Kyllä tietysti terrori-iskut ja muut asiat, joita on tapahtunut, vaikuttavat Ranskan ja Saksan vaaleihin ja sitä kautta Euroopan Unioniin. Mutta en usko, että tulee sellaista vaikutusta olemaan, että ne tuhoaisivat demokratiaa, tai jollain tavalla Eurooppaa tai mitään muutakaan. Uskon, että on paljon parempi, että tyytymättömyys purkautuu vaaleissa kuin että se purkautuu paikkoja hajottamalla tai vakivallalla kadulla. Äänestyslipun voima – pitää olla se. Seuraavissa vaaleissa voi vetää äänensä pois.

Turkki

Turkista haluan sanoa sen verran, että kun eilen tuli tällainen ulkopoliittinen kärhämä. Ihmettelen kyllä vasemmiston kantaa siihen, että Turkkia yritetään pitää neuvotteluprosessissa mukana. Se on aivan välttämätöntä. Ajatelkaa nyt, että meidän eduskuntaa olisi ammuttu, meidän Yleisradiomme olisi vallattu, 300 ihmistä olisi tapettu. Eikö tällä olisi mitään seurauksia?

Tuomitsen ehdottomasti lehdistövapautta koskevat loukkaukset ja ihmisoikeusloukkaukset Turkissa.

Mitä tapahtuisi, jos pakolaissopimus irtisanottaisiin, niin kuin esimerkiksi vasemmistoliitto haluaa? 3,1 miljoonaa pakolaista on jo nyt jo Turkissa. Jos sieltä nyt vedetään räppänä auki ja he lähtevät Kreikkaan ja ties minne – voiko tällaista puhetta millään pitää vastuuntuntoisena? Ei millään tavalla. Minkä mallin tällainen loisi muille sopimuksille? Jos Eurooppa jotain sopii, sopimus täytyy pitää. Ja jos sopimusta jatketaan, se neuvotellaan. Mutta niin ei voi tehdä, että ensin sovitaan ja sitten vedetään sokka irti ja sanotaan, ettei tämä koske meitä.

Toinen asia on se, mitä SDP tästä ajattelee. Kysyin eilen, että mikä on SDP:n linja. Heidän suuren valiokunnan valiokuntaryhmänsä antoi kaksi viikkoa sitten julkilausuman, että neuvottelut [Turkin kanssa] pitää jäädyttää. Tämä on täysin vastakkainen kanta kuin mitä Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari ovat esittäneet.

Kysyinkin eilen eduskunnassa, että mikä on SDP:n kanta. Kysyn uudestaan, että mikä on Antti Rinteen kanta, mikä on Timo Harakan kanta – kas, kun Harakka istuu siellä suuressa valiokunnassa.

Yle ja gallupit

Loppuun lempilauseeni – gallupintekijöille kenkää.

Mikään vaalitulos ei mukamas ole ollut ennakoitavissa galluppien mukaan.

Jälleen nyt joulun välipäivinä Yleisradio julkaisee gallupin, jota sitten käsitellään puoli yhdeksän uutisissa, ja joku tulee nappi korvassa sanomaan, että tämä on noin ja tämä on näin. Tämä on ihan hyvä, että niitä analysoidaan, mutta kyllä kaikkein merkittävin lukema on, että 40 prosenttia ei ilmoita, ketä he kannattavat. Jos olisin galluppien ostaja, pyytäisin kolmasosan rabattia. Jonkun takuun, että pitäväkö nämä paikkaansa.

En nillitä näistä, olen nähnyt kaikki 0,7 prosentista 21:een – nämä ajat olen ollut perussuomalaisten puheenjohtajana. Siinä on luottamusväliä ja virhemarginaalia aivan kylliksi. Mutta tiedän, että näitä tehdään. Vaalien jälkeen oli paljon kirjoituksia, että voi kun näihin ei voi luottaa. Menee viikko kaksi, niin näitä uutisoidaan totuutena.

No sitten siitä, mitä perussuomalaisten poliittiseen inventaarioon ja rauhaan kuuluu. Tässä on kaksi sellaista asiaa, joita hoetaan koko ajan: Perussuomalaiset eivät ole saaneet MITÄÄN aikaan. Kaikki lupaukset on petetty, ei ole mitään tuloksia. Ja sitten toisaalta perussuomalaiset ovat saaneet KAIKEN aikaan.

Esimerkiksi se, mikä on hallitusohjelmassa niin sanottu venevero, vesiskootterivero – niin nyt se onkin yksin minun aikaansaannos. Onpa mahtava puolue, kun yksin sanelee kaiken. Tai toisaalta – on mahtava puolue, kun pystyy yksin muuttamaan mukamas Suomessa politiikan suuntaa. Tai että on niin mitätön puolue, ettei ole saanut mitään aikaan. Tekisi mieli sanoa, että päätetään nyt jommallakummalla tavalla. Nämä eivät voi yhtä aikaa molemmat olla totta.

Jos olisin hieman pirullinen, niin voisin sanoa, että jos venevero tulee ja lakiesitys annetaan, niin minkä ministerin nimi siellä on sitten alla.

No sitten. Emme uskoneet vastustajien valhepropagandaa ennenkään. Tämä on sellainen suora tapaus, että kun kritisoidaan, niin se on paikallaan. Mutta sitten pitäisi olla oikeat perusteet. Haaste on meillä siinä, että meillä oli hyvä kestokyky kaksien vaalien alla, kun kimppuun hyökättiin. Nyt haaste on se, että kun olemme hallituksessa, niin osa perussuomalaisista on alkanut uskoa tätä [valhepropagandaa]. Tämän takia otin asian esille.

Mikä on totuus asiassa? Me emme ole täydellisiä. Se on totta. Meitä saa arvostella. Tämäkin on totta. Mutta olemme me myös aika monessa asiassa onnistuttu, ja tämäkin on totta.

No sitten tämä median värityskirja.

Olen ollut 20 vuotta puheenjohtajana. Tämä on kiva homma, pahoinakin päivinä, koska se toinen vaihtoehto on se, etten olisi tässä hommassa.

Mehän emme välitä siitä, että meitä kritisoidaan. Aika monien teidän toimittajien kanssa olen ollut tekemisissä, enkä minä oikein juuri nillitä.

Teidän [toimittajien] pitää olla valtaa kohtaan kriittisiä, emmekä me halua suitsia ketään. Mutta me haluamme reilua peliä. Samat säännöt kaikille, ei mitään perussuomalaislisää suuntaan tai toiseen.

Ylestä sanomisesta ei taida poliitikolle olla mitään hyötyä, koska voi syntyä väärinkäsityksiä, mutta sanonpahan sen, että Ylen tila on median peliä. Se on ainoa, mitä tästä aion sanoa.

Mediaan ei voi vaikuttaa. Ainoa, mihin voi vaikuttaa on oma käytös, oma viesti.

PS:ään ei voi vaikuttaa muualta kuin puolueen sisältä, jäsenenä. Emme kerro, mitä mieltä teidän pitää olla, mutta emme ota ohjeita vastaan teiltä siitä, mitä mieltä meidän pitää olla. Me päätämme tässä puolueessa siitä.

Me haluamme, että media on monipuolinen ja elävä. On Yleä, on maikkaria, on erilaisia lehtiä. Se on tärkeätä. Aina jos mennään kohti yhtä totuutta, niin mennään huonoa tilaa kohti.

Sitten vielä käytännön asioita – mitä on saatu aikaan.

Mitä saatu aikaan?

Tässä on pikkuisen alkua. Ajatellaan vaikka verotusta. Ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen Suomessa lasketaan veroja. Palkansaajien verotusta lasketaan – pieni, ja keskituloisia painottaen – 515 miljoonaa euroa.

Otan muutaman esimerkin.

Energia- ja ilmastostrategia. Kotimainen bioenergia, puu ja turve. Olisiko tällaista otettu käyttöön, jos vihreät olisivat olleet hallituksessa. Vastaus on, että ei olisi. Vaalituloksella on merkitystä, sillä, mitkä puolueet ovat hallituksessa ja mitkä eivät ole.

Tuulivoiman terveysvaikutukset selvitetään. Ei meillä ole halua siihen, mikä tutkimustulos sieltä tulee. Me haluamme, että asia tutkitaan.

Sitten Lex Lindström. Tämä on vanha Ilkka Taipaleen malli – sillä erotuksella, että hän ei saanut sitä SDP:ssä vietyä läpi. Ilkka Taipaleen suureksi kunniaksi on, että hän on julkisesti sanonut, että hyvä, että PS sai sen aikaan sen, mitä hän ja demarit eivät saanut aikaan.

Paskalaki. Se oli maaseudun ja pienomistajan piinana kymmenkunta vuotta. Se korjattiin.

Guggenheimiin ei tule valtion rahaa. Asia ei ratkennut Helsingin kaupunginvaltuustossa vaan hallituksen sisällä. Jos hallitus olisi myöntänyt 40 miljoonaa, niin Helsinki olisi sen rakentanut. Mitenkäs tämän nyt sanoisi… näin kävi.

Ja kun aina puhutaan vähemmistöistä. Suomessa on 5000 karjalan kieltä puhuvaa ihmistä. Kielen elvyttämiseen ja tutkimukseen ohjataan 100 000 euroa. Mielestäni on hienoa, että tuetaan tätä vähemmistöä.

Sitten ALV, jota edellinen hallitus nosti. Se ei nouse. Se on vero, joka kaikkein pahimmin iskee pieneen ihmiseen, koska se kertautuu joka paikassa.

Täytyi oikein tarkistaa. 574 päivää on riittänyt hallitusriemua. Ennen seuraavia eduskuntavaaleja syödään vielä 3 kertaa joulukinkkua.

PS:n tavoite on pysyä hallituksessa 4 vuotta. Pitää kantin kestää. Viime hallituksesta lähtivät sekä vihreät että vasemmistoliitto. Mitä he siitä kostuivat? Eivät mitään. Vaikutusvalta meni, vaaleissa eivät pärjänneet. Ja nyt ovat huutavat kitalaki napaan asti, että kaikki on väärin. Kyllä parantamisen varaa on.

Meidän ministereistä – moni joutui toisen kauden kansanedustajana hyppäämään ministeripestiin. Olen itse neljännen kauden edustaja. Se, että ottaa paikkansa, ottaa ministeriön haltuun ja tekee asioita, ottaa aikaansa. Nyt hommat sujuvat mielestäni hyvin.

Tietysti populistina – ylpeänä sellaisena – aatteellisena eikä metodologisena populistina: joskus olisi kiusaus vetää julkisuuden kautta näitä asioita. Luoda ennakko-odotus ja sitten saada tämä asia. Olen lähes 20 vuotta tehnyt politiikkaa ja puhunut kaikesta ilman, että saamatta asioita muutettua. Nyt kun niitä saa muutettua, niin olen sellainen jutikka, että kun jokin pelisääntö sovitaan, niin noudatan sitä.

Täytyy kyllä sanoa, että toivon, että se käy hallituksessa ylipäätäänkin, koska johonkin aikaväliin tulee tietysti raja. Mutta jos ajatellaan esimerkiksi eilistä soteuudistusta. Jos pallo olisi pistetty julkisuuden kautta pyörimään, niin tuskin sitä olisi eilen syntynyt.

Eihän se vielä valmis ole, siinä on vielä maakuntavero, vai mikä malli otetaankaan, mutta eteenpäin se menee.

Budjetti hyväksyttiin eilen eduskunnassa. Asiat menevät eteenpäin.

Hallintarekisteri & piste kotiäitivihalle

Se asia ei mene eteenpäin, että kotihoidontukea romutetaan. Perussuomalaiset pistää pisteen kotiäitivihalle. Asiaa on turha jauhaa, se ei muutu tämän hallituksen aikana, me pidämme siitä huolen. Perheiden autonomia on sellainen, että me perussuomalaiset ajattelemme, että perhe itse päättäköön, kuka on töissä tai kotona. Me emme kaipaa sosialistista ohjausta ja siksi ihmettelenkin, että miksi porvaripuolella on tällaista ajattelua.

Työsarkaa on, emmekä ole kaikesta samaa mieltä.

Vielä yksi käytännön asia: Kohtuus kunniaan. Hallintarekisteri on kuollut ja kuopattu, eikä sitä viedä eteenpäin. Tästä on nyt jaarustettu aika pitkään. Tästä on vuosi aikaa. Hallintarekisterin mahdollistaminen ulkomailla sisältyikin VM:n esitykseen, ja on aika paljon nähty tässä vaivaa. Ja kun tulee Helsingin Sanomiakin välillä röykytettyä, välillä aiheesta tai heidän mielestään aiheetta, niin tässä on aika hieno sitaatti, kun kerrankin pääsee kunnolla kehumaan: Suomi voi haudata hallintarekisterin lopullisesti, jos eduskunta niin haluaa. Sehän on poliittinen päätös. Mitään painetta siihen, että täytyy tehdä tällä tavalla kuin on tehty, ei ole.

Kuntavaaleista

Sitten omalle kentälle ja PS:n ystäville ja kaikille muillekin: Mitään vaaleja ei ole käyty ennen kuin äänet on laskettu. Se on varma paikka.

Joku sanoo, ettemme voi voittaa kuntavaaleja. Tiedän ihan varmasti, että jos saamme ehdokasasettelu onnistumaan ja saamaan 5500 ehdokasta, niin voimme voittaa vaalit.

Joka tapauksessa uskon, että tulemme saamaan enemmän kaupungin- ja kunnanvaltuutettuja kuin viime kerralla. Tämä on aivan kiinni paikallisesta toiminnasta. Tämä on PS-toimijoille: ei tarvitse enempää kuin sen, että jokainen puolueen jäsen lähtee ehdokkaaksi tai hommaa yhden ehdokkaan. Jos tämä tuntuu vaikealta, niin riittää, kun joka toinen jäsen sen tekee. Tässä on se sy, miksi itsekin lähden. Olen ollut 4 kautta Espoon valtuustossa. Haluan johtaa esimerkillä, haluan näyttää esimerkkiä. Poliittinen urani lähti lentoon valtuustosta. Porras kerallaan. Olen ollut perussuomalaissa kaikissa muissa tehtävissä paitsi eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Enkä enää pyri siihen tehtävän, jäi jotain tekemättä.

Mihin pitää keskittyä? Omaan tekemiseen, tuloksiin.

Nyt kun kysytään, että kun sote tulee, niin päätetäänkö siellä mitään. On kolme kovaa k:ta, joista siellä päätetään: Kaavoitus, koulutus, kulttuuri.

Kaavoitus on se, joka ohjaa kaupungin elinkeino- ja virkistystoimintaa. Se ohjaa luontoarvoja, kaikkea tätä.

Kun on rakenteeltaan oppositioihminen, järjestelmää ja vanhoja puolueita vastaan, niin se on nyt vain kestettävä, että saa jotain aikaan. Ettei ole pelkästään oikeassa, vaan että saa jotain aikaan. Siinä on joskus pikkuisen opettelemista.

Onneksi minussa on jyrkkä arvokonservatiivinen puoli, niin tämä tasoittaa tekemistä. Sanon oman eutanasiakantani – teen kaikkeni, että laillinen murhaaminen Suomessa ei tule mahdolliseksi.

Sitten.

Kaikki mukaan kuntavaaleihin

Rutinat pois. Ei valiteta. Se tiedetään politiikassa, että vastustajat eivät usko mitä sanot. Omat eivät tarvitse uskon vahvistusta paitsi joskus. Kannattaa olla oma itsensä.

Kaikki mukaan. Pitäisin sitä hirveän tärkeänä – ja tämä koskee kaikki puolueita, koska puolueet ovat suomalaisen demokratian ydin – pitäisin hirveän tärkeänä, että ihmiset lähtisivät ehdolle ja että olisivat mukana. Totta kai mieluiten perussuomalaissa, mutta jos ei millään voi, niin sitten jossain muualla.

Tämä maa Suomi on hyvä maa. Olen käynyt aika monessa muussakin maassa, katsonut ihmisoikeuksia, terveydenhuoltoa.

Tämän takia: olkoon kilpailu jaloa. Mätetään ihan urakalla niin kuin politiikassa pitää. Mutta pitäydytään faktoissa.

Se, mitä Suomessa on hienoa: meillä voivat kommunisti ja kokoomuslainen ja kaikki siltä väliltä voivat eduskunnan kuppilassa istua keskustelemassa keskenään. Euroopan parlamentissa näin ei ollut. Eikä tätä tapahdu joka toisessakaan maassa. Se, että ollaan toistemme kanssa tekemisissä, on äärimmäisen hyvä asia.

Seuraavasta vuodesta tulee monin paikoin kova. Tulee kuntavaalit. Valmistaudutaan presidentinvaaleihin, jossain siellä kaukana siintävät eduskuntavaalitkin. Mutta politiikka ei ole vaaleja, vaan se on päivittäistä tekemistä.

Tavoitteeni on ensi vuonna johtaa tätä puoluetta ainakin seuraavaan puoluekokoukseen asti.

Kiitos.”

Tuumaustunnin lopussa paikalla ollut toimittajajoukko haastatteli Soinia. Tätä osuutta ei ole litteroitu. Osuuden voi katsoa ylläolevata videoikkunasta kohdasta 38:10 alkaen.