Sosiaalinen maahanmuutto johtamassa alueiden ja koulujen eriytymiseen ja jakautumiseen – ”Näkyy suoraan jo asuntojen markkinahinnoissa”

Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra toteaa, että haitallisen maahanmuuton kärsijöiksi ovat jäämässä paitsi lapset ja nuoret, ensisijaisesti myös kaikki ne, jotka eivät kykene maksamaan vapaiden markkinoiden ylihintaisia vuokria tai ostamaan asuntoa.

Maahanmuutto ei Suomessa levittäydy tasaisesti, sillä pääkaupunkiseutu ja muutama suuri kaupunki ovat maahanmuuton volyymin osalta aivan omaa luokkaansa. Perussuomalaisten kansanedustaja, puolueen 1. varapuheenjohtaja Riikka Purra painottaa, että vastaavasti maahanmuuton ongelmat ja kustannukset eivät myöskään jakaudu tasaisesti.

Perussuomalaiset ovat onnistuneet perustelemaan ympäri Suomen, miksi maahanmuutto on oleellinen teema myös siellä, missä sitä merkittävissä määrin ei vielä ole.

Purra korostaa, että inarilainen, luhankalainen ja paltamolainen maksavat kaikki maahanmuutosta.

– Koko maan tasolla ei ole montaa kuntaa, joissa maahanmuuton voisi millään ilveellä sanoa jäävän taloudellisilta vaikutuksiltaan plussan puolelle. Koko maa huomioiden kustannukset ovat vuositasolla miljardeissa, Purra sanoi maanantaina Tuumaustunnilla.

Myös koulut jakautuvat hyviin ja huonoihin

Purra nostaa esille muutaman esimerkin, miten maahanmuutto vaikuttaa kuntiin. Sosiaalinen maahanmuutto, erotuksena yhteiskuntaa ja taloutta hyödyttävästä oikeiden huippuosaajien maahanmuutosta, muun muassa kärjistää koulujen eriytymistä ja jakautumista hyviin ja huonoihin.

– Julkisessa keskustelussa on viime aikoina yleistynyt poliittisesti korrekti ja sievistelevä termi ”heikkenevän kehityksen alue”, jolla siis viitataan sosioekonomisesti heikompiin, maahanmuuttajavaltaisiin asuinalueisiin ja lähiöihin, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Jakautumista voi havaita myös etnisyyksien perusteella, mutta kuten tiedämme, Suomessa tällaisia seikkoja ei yleensä nosteta esille. Ei nostettu Ruotsissakaan aiemmin, mutta nykyään, kun tilanne on pitkälti riistäytynyt hyssyttelyn mahdollisuuksista, myös etnistä jakautumista on sallittua käsitellä.

Heikkenevän kehityksen alueilla asuu sosiaalisesti tuetuissa asunnoissa kouluttamattomia tai vähän koulutettuja maahanmuuttajia, joiden työllisyys on alhaista ja integroituminen yhteiskuntaan heikkoa.

– Myös seuraavien sukupolvien koulutustaso on matala, tulot eivät kehity, he ovat kantaväestöön nähden huomattavan pienituloisia ja tukiriippuvaisia. Tällainen maahanmuutto lisää huono-osaisuutta, mikä näkyy kaikilla yhteiskunnan tasoilla, sosiaaliturvajärjestelmästä lastensuojelun kautta turvallisuusviranomaisiin ja vankeinhoitolaitokseen, Purra sanoo.

Kasvava huono-osaisuus lisää valtion puuttumisen tarvetta ja julkisen sektorin paisumista. Purra arvelee, että juuri tämä saattaa selittää sitä, miksi haitallisen maahanmuuton kiihdyttäminen kuuluu olennaisesti vasemmistopuolueiden agendaan.

Maahanmuuttajien huono-osaisuus käy kalliiksi

Näiden heikkenevän kehityksen alueiden omistusasunnot ovat keskimäärin edullisempia kuin muualla. Kouluihin ja päiväkoteihin on vaikeampaa saada pätevää henkilökuntaa, vaikka niin sanotun positiivisen erityiskohtelun tuomat määrärahat lisäävät käytössä olevia resursseja suhteessa muihin alueisiin.

– Huono-osaisuus ja etenkin maahanmuuttajien huono-osaisuus maksavat myös siksi. Tällaisissa kouluissa, luokissa ja ryhmissä saatetaan puhua lukuisia eri kieliä. Pääkaupunkiseudulla on päiväkoteja, joissa yksikään lapsi ei puhu äidinkielenään suomea – ja jopa sellaisia, joissa edes henkilökunta ei puhu.

Näissä kouluissa perusosaamisen taso on heikko. Monet eivät osaa lukea tai selviä yksinkertaisista tehtävistä ja oppimistulokset ovat heikkoja.

– Erityistuen tarvitsijoita voi olla enemmistö tai jopa kaikki. Naisopettajiin saatetaan suhtautua vihamielisesti. Ongelmia lasten vanhempien kanssa on paljon. Opettajat kuvaavat arkea kaoottiseksi. Ne, jotka haluaisivat oppia ja joilla on motivaatiota, eivät opi. Vaihtuvuus henkilökunnassa on suurta. Käytösongelmia on runsaasti.

– Standardinomainen johtopäätös monien mielestä on, että tarvitaan lisää rahaa, lisää tukitoimia, lisää kotouttamista. Valitettavasti ongelmaa ei lopulta korjata lisäresursseilla, koska lisää sosiaalista maahanmuuttoa tulee koko ajan. Lisäresurssit ovat kaiken lisäksi pois muualta. Hallitus on vasta vienyt maaliin suuren koulutuspoliittisen hankkeen oppivelvollisuuden laajentamisesta eikä siihenkään rahat näytä riittävän, Purra ihmettelee.

Ruotsin malli ei toimi

Ruotsi on kamppaillut maahanmuutto-ongelmiensa kanssa jo vuosia. Naapurimaassa on estetty niin sanottua koulushoppaamista, on sekoitettu lisää oppilaaksiottoalueita ja on kuljetettu lähiöistä maahanmuuttajaoppilaita linja-autoilla kauas keskustan kouluihin.

Purra kysyy toimiko tämä? Vastaus on, että ei, se ei toimi.

– Kokonaisuuden ongelmaa ei helpoteta sillä, että sitä levitetään. Ruotsiin syntyi sen sijaan yhä enemmän yksityiskouluja, yhä enemmän valikointia, yhä suurempaa eriytymistä niin alueissa, kouluissa kuin oppimisessakin. Maksukykyinen keskiluokka ei suostu siihen, että heidän lastensa koulut muuttuvat liian monikulttuurisiksi. Ja näin on Suomessakin.

Eriytymistä ja jakautumista eivät aiheuta vääränlaisiksi tuomitut reaktiot maahanmuuttoon, rasismi tai erilaisuuden pelko vaan maahanmuutto itse. Etenkin pääkaupunkiseudulla monet nykyään valikoivat tarkoin asuinalueen ja huomioivat oppilaaksi ottamisen rajat siksi, että saavat lapsensa hyvään kouluun.

Purra toteaa, että tämä näkyy jo suoraan asuntojen markkinahinnoissa.

– Jokainen voi käydä Etuoven tai Oikotien kautta katsomassa, millä alueilla pääkaupunkiseudulla ei ole ongelmallista maahanmuuttoa ja millä on. Tämä on tosiasia. Sitä voi kiertää ja kaartaa ja saman asian voi sanoa poliittisesti korrektimmin, mikäli haluaa, mutta tosiasiaa se ei muuta.

– Keitä sitten ovat kärsijät? Paitsi lapsia ja nuoria, ensisijaisesti niitä, jotka eivät voi valita. Jotka eivät voi muuttaa haluamaansa paikkaan, jotka eivät kykene valitsemaan lapselleen rauhallista koulua, jotka eivät kykene maksamaan vapaiden markkinoiden ylihintaisia vuokria tai ostamaan asuntoa.

Kunnat kilpailevat jo hyvistä veronmaksajista

Kuntien veto- ja pitovoima ovat käsitteinä vakiintuneet poliittiseen keskusteluun jo konsulttikielen ulkopuolellekin.

Purra toteaa, että kun pintaa raaputtaa, useimmat ymmärtävät, että kunnat haluavat mieluummin hyviä kuin huonoja veronmaksajia, työssäkäyviä mieluummin kuin työttömiä.

– Tämä ei ole mikään moraalinen kannanotto tai ihmisoikeuksien kyseenalaistus. Uudellamaalla käydään kovaa kilpailua kuntien ja kaupunkien välillä hyvistä asukkaista ja veronmaksajista. Asukkaat äänestävät jaloillaan. Esimerkiksi Espoosta on muutettu paljon muualle. Ehkä suurin syy eivät kuitenkaan ole vääränlaiset luonnonsuojeluratkaisut, kuten on esitetty.

– Sama toteutuu laajemmassa mittakaavassa tietenkin koko maassa. Kun lähtevät työpaikat, lähtevät palvelut, lapsiperheet, työntekijät, toivo tulevaisuudesta. Koska aiheemme on tänään maahanmuutto, käsittelen kuitenkin väestöliikettä täällä kaupunkiseuduilla, Purra sanoo.

Hän nostaa esille tutkimustiedon, joka kertoo, että vaikka Uusimaa vetää myös hyviä veronmaksajia, ovat 20-39-vuotiaiden maksamat verotulot pienentyneet koko 2000-luvun.

– Ne verotulot ovat täällä suorastaan romahtaneet verrattuna muihin maakuntiin. Positiivisesti tähän tulokseen voi suhtautua niin, että muut maakunnat ovat pärjänneet keskimäärin paremmin ja ottaneet Uuttamaata kiinni.

Maahanmuuton kasvu ei nosta verotuloja

Purran oma asuinpaikka, Kirkkonummi, 40 000 asukkaan kunta Espoon vieressä, on hyvä esimerkki siitä, miten veto- ja pitovoima toimivat.

– Kunta on suhteellisesti katsoen hyvinvoiva, mutta valitettavan velkainen eivätkä kaikki merkit näytä hyvältä. Asukasluku kasvoi reippaasti nousukaudella hidastuen sitten merkittävästi. Nyt jälleen lukemat näyttävät hyviltä – jos äkkiä katsoo. Kuntaan on perinteisesti muuttanut hyviä veronmaksajia, nuoria koulutettuja pariskuntia perhettä perustamaan, pääkaupunkiseutua edullisemmille mutta luonto- ja viihtyvyysarvoiltaan erinomaisille alueille, hyvien yhteyksien päähän; toisaalta varakkaita ihmisiä merenrannoille ja uusille asuinalueille.

Kirkkonummen verotulot eivät kuitenkaan ole nousseet samassa suhteessa väkiluvun kanssa. Purra sanoo, että tähän on Uudellamaalla useampiakin syitä, mutta yksi kiistaton on maahanmuuttoon perustuva väestönkasvu.

– Esimerkiksi yksi Kirkkonummen kuntakeskittymä, lapsiperheiden täyttämä Masala, koki kasvojenkohotuksen ja sai uudenlaisen ilmeen. Useita uusia kerrostaloja aseman seudulle. Sitten kävi kuten niin usein ennenkin. Isot ja pienet asuntosijoittajat saapuivat, sitten sosiaalista asuntotuotantoa, välivuokrausta, maahanmuuttoa, ongelmia. Riskitöntä bisnestä, koska asumistuet takaavat vuokrien ja myyntihintojen oikeansuuntaisen kehityksen. Kiukkuisia viestejä kuntalaisilta: mitä te oikein teette? Miksi täällä näyttää nykyään tältä? Miksi lapseni koulussa on alkanut olla ongelmia?

– Yhtäkkiä juuri ne seikat, jotka ihmisiä vetivät muuttamaan esimerkiksi Helsingistä ja Espoosta, alkavat rapautua. Eivät ihmiset kaipaa elämyskeskustaa ja kaupunkimaisuutta ongelmineen, jos ovat muuttaneet nimenomaan sieltä pois. Näistä kunnista haetaan rauhaa ja turvallisuutta, toimivia palveluita ja arjen kitkattomuutta.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimukset ovat sopimuksia, jotka valtio solmii suurimpien kaupunkiseutujen kanssa. Niissä määritellään muun muassa se, mikä osuus uudesta asuntotuotannosta pitää rakentaa raiteiden viereen eli käytännössä kerrostaloina.

– Paitsi että vaatimukset heijastelevat ylihuikentelevaista ilmastokunnianhimoa, on niissä myös muita loukkuja. Pientalovaltaisille kunnille, kuten Kirkkonummelle, ne aiheuttavat juuri sen kierteen, jota äsken kuvasin, Purra sanoo.

Ongelmia ei voi korjata rahalla

Perussuomalaiset esittävät kuntavaaliohjelmassaan, että kuntien pitää olla aktiivisia valtiovallan suuntaan ja vaatia merkittäviä kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan muun muassa näissä neuvotteluissa.

Purra toteaa, että kouluihin ja asuinalueisiin liittyvä eriytyminen on toteutunut kaikissa massamaahanmuuton maissa.

– Kuitenkin lähes viikoittain se edelleen tulee joillekin yllätyksenä. Silloin yleensä avuksi huudetaan lisää rahaa ja perusteeksi se, että Suomelle ei saa käydä kuten Ruotsille. Jälleen kerran: raha ei auta korjaamaan perustavaa ongelmaa, ja Suomi on Ruotsin tiellä juuri niin kauan kuin Suomessa tehdään samanlaista maahanmuuttopolitiikkaa kuin Ruotsissa on tehty.

Kuntatason maahanmuuton todellisuus Suomessa näyttää karulta. Kuten arvata saattaa, punaviherhallitus kiihdyttää sitä, jopa oloissa, joissa rajojen yli kulkee globaalisti suhteellisen vähän ihmisiä.

– Hallitusohjelman mukaisesti hallitus kehittää lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä sen edistämiseksi, että kielteisen turvapaikkapäätöksenkin saaneet voivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan. Vaikka turvapaikanhakija todetaan oikeusvaltiomme selvityksessä kansainvälistä suojelua tarvitsemattomaksi – eli siis toisin sanoen taloudellisista tai muista syistä kulkevaksi siirtolaiseksi tai turvapaikkashoppailijaksi – tällä ei saisi olla vaikutusta lopputulokseen.

Hallitukselle mikään ei saa rajoittaa maahanmuuttoa

Pääministeri Sanna Marinin johtamalle hallitukselle mikään ei saa toimia maahanmuuttoa rajaavana elementtinä.

– Sisäministeriö julkaisi aiheesta selvityksen toissaviikolla. Jäämme kauhulla odottamaan seuraavia askeleita, Purra sanoo.

Hallitusohjelmassa puhutaan myös laittomasti maassa oleskelevien eli ”paperittomien” varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta ja yhä laajemmasta terveydenhuollosta. Purra toteaa, että paitsi että ne rapauttavat koko järjestelmän uskottavuutta, seuraa niistä luonnollisesti kustannuksia.

– Perussuomalaiset suhtautuu kriittisesti Suomelle haitalliseen maahanmuuttoon, riippumatta siitä, millä statuksella ihmiset tänne saapuvat tai saavat jäädä. Suomalaiselle veronmaksajalle maahanmuutto maksaakin koko ajan yhä enemmän, niin suorien kuin epäsuorien kustannusten kautta. Ja se on pois kaikesta muusta. Myös kuntavaaleissa äänestäjä valitsee, kannattaako se tätä vai perussuomalaista linjaa.