Suomi on pudonnut talouskehityksessä useiden EU-maiden kyydistä – Koskenkylä: ”verotuksen jatkuva kiristäminen on lopetettava”

Suomen taloudellinen tilanne on olennaisesti heikentynyt EU-vertailumaihin nähden. Työmarkkinoiden uusiutuminen on jäänyt tekemättä, sotea tai sosiaaliturvajärjestelmää ei ole uudistettu, kannustinloukut ovat ennallaan tai pahentuneet. Koulujärjestelmä sakkaa, julkisia menoja on kasvatettu surutta. Asumistuet ovat valtavia. Yritysten investoinnit ovat alentuneet uhkaavasti. VTT Heikki Koskenkylä kommentoi taloustilannetta Suomen Uutisille.

Suomen talouden menestys oli Nokian huippuvuosina EU- ja euromaiden huipulla. Tämä kulta-aika kesti vajaat kymmenen vuotta ajalla 1999-2007. Suomea ihailtiin maailmalla laajalti. Suorastaan ihmeteltiin, miten kylmässä Pohjolassa on syntynyt elektroniikka-alan huippumaa.

Kaikki keskeiset taloutemme tunnusluvut ovat heikentyneet huomattavasti. Viime vuosikymmenenä Suomi on pudonnut EU-maiden keskikastiin ja uhkana on pudota vielä alemmaksi.

Globaalin finanssikriisin ja eurokriisin jälkeen tilanne on muuttunut dramaattisesti. Kaikki keskeiset taloutemme tunnusluvut ovat heikentyneet huomattavasti. Viime vuosikymmenenä Suomi on pudonnut EU-maiden keskikastiin ja uhkana on pudota vielä alemmaksi.

Menestyskautena Suomen tunnusluvut olivat huipputasoa, vastaavanlaista jaksoa ei meillä ole ollut aiemmin. Viennin voimakas kasvu nojautui etenkin Nokian kännyköiden menestykseen, mutta myös muu vientiteollisuus menestyi hyvin. Aiemmin Suomi oli kärsinyt vaihtotaseen kroonisesta alijäämästä, joka johtui kilpailukyvyn heikentymisestä. Sitä korjattiin useita kertoja suurilla devalvaatioilla. Nokian aikana vaihtotaseen ylijäämä suhteessa BKT:een kohosi jopa 7-8 prosentin tasolle. Euromaista vain Saksalla ja Hollannilla on ollut vaihtotaseen ylijäämä tätä tasoa. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden osuus viennistä nousi lähes 30 prosentin tasolle. Nykyisin tämä osuus on vain noin kymmenen prosenttia. Tavaravientimme koostumus on palannut perinteiseen jakaumaan. Vuoden 2008 jälkeen Suomella on ollut lähes jatkuva vaihtotaseen alijäämä. Samaan aikaan Ruotsi, Tanska, Saksa ja Hollanti ovat päässeet jatkuvaan ylijäämään. Vaihtotaseen kehitys on hyvä mittari maan kilpailukyvylle. Suomea vaivaa sekä kustannuskilpailukyvyn että reaalisen kilpailukyvyn puute. Kustannuskilpailukykymme heikkeni vuoden 2005 jälkeen huomattavasti, vuoteen 2017 mennessä peräti 15-20 prosenttia verrattuna kilpailijamaihin.

Suomen BKT:n kasvu oli Nokian menestysvuosina EU-maiden huippua, peräti 3,5 prosenttia vuodessa keskimäärin. Tämä oli loistava saavutus. Se oli EU-maiden huippua. Sen jälkeen olemme olleet yksi hitaimmin kasvavista EU-maista. Vasta vuonna 2018 BKT ylsi vuoden 2008 tasolle. Kuten monet ovat sanoneet, 2010-luku oli meille ”menetetty vuosikymmen”. Euron ensimmäisen vuosikymmenen aikana BKT asukasta kohden kasvoi reippaasti, noin 25 prosenttia yhteensä, mikä oli euromaiden huippua. Vuoden 2019 lopulla BKT per asukas oli vuoden 2007 tasolla! Ruotsissa BKT:n ja BKT per asukas kasvuluvut ovat olleet selvästi suuremmat ja ylittävät nyt vuoden 2007-2008 tason lähes 15 prosentilla. Olemme jääneet pahasti jälkeen Ruotsista kuten myös Tanskasta, Hollannista, Saksasta ja Itävallasta.

Suomi on tylysti pudonnut EU-maiden huipputasolta.

Nokian menestysaikana Suomen julkinen sektori oli paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan aiemmin. Julkisen sektorin alijäämä muuttui ylijäämäksi, joka oli suurimmillaan peräti viisi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tällaisia lukuja näkee harvoin. Julkinen velka per BKT aleni 30 prosentin tasolle. Viime vuosikymmenellä kehitys kääntyi, velka-aste kohosi 60 prosenttiin ja vuosittainen alijäämä on ollut 1-3 prosentin tasoa. Samaan aikaan Ruotsilla, Tanskalla, Saksalla ja Hollannilla on ollut julkisen sektorin ylijäämä ja velka-asteet laskeneet roimasti. Koronan aika muuttaa lukuja, myös Suomessa, mutta ero tunnusluvuissa vertailumaihin säilyy edelleen merkittävänä. Useilla vertailumailla julkinen velka-aste oli ennen koronaa 35-40 prosenttia, Saksalla 58 prosenttia ja Suomella 59 prosenttia.

Työllisyysasteessa Suomi paransi tilannettaan myös huomattavasti, kun 1990-luvun laman jälkeen luku oli 65 prosenttia ja kohosi 2000-luvun alussa noin 72 prosentin tasolle. Ottaen huomioon talouden kasvuluvut, työllisyysasteen nousu jäi alle odotusten. Vertailumaissa päästiin 75-77 prosentin tasoille. Ero Suomeen nähden on huomattavan suuri ja kertoo siitä, että meillä on vakavia rakenteellisia ongelmia työmarkkinoiden toiminnassa ja kannustimissa. Ruotsiin verrattuna 55-64-vuotiaiden työllisyysaste on Suomessa peräti 15-prosenttiyksikköä alempi.

Näiden vertailujen valossa voidaan sanoa, että Suomi on tylysti pudonnut EU-maiden huipputasolta. Toisaalta Suomea on kohdannut usea vakava taloudellinen shokki vuoden 2008 jälkeen. Merkittävin oli Nokian matkapuhelinten tuotannon loppuminen. Nokia kyllä menestyy verkkojen alueella, mutta sen vaikutukset Suomen talouteen ovat varsin vähäiset. Toinen shokki on ollut paperitehtaiden sulkeminen, mikä näyttää jatkuvan. Kolmas shokki oli Venäjälle viennin romahtaminen, mikä oli seurausta EU:n pakotteista Venäjää kohtaan. Neljäs shokki oli itse aiheutettu kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen, mikä alkoi jo vuonna 2005.

Näillä shokeilla ei kuitenkaan voida puolustella enää Suomen tilanteen olennaista heikentymistä vertailumaihin verrattuna. Koronapandemia puolestaan on ollut shokki kaikille maille. Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen hallitukset ja etujärjestöt, EK ja ay-liike, ovat epäonnistuneet pahasti Suomen talouden kehittämisessä ja rakenneuudistuksissa. Olemme eläneet jo pitkään yli varojemme ja tämä meno näyttää vain pahenevan nykyisen hallituksen aikana.

Jos muutosta ei saada aikaan Suomi on vaarassa vajota EU-maiden heikoimpien maiden joukkoon.

Työmarkkinoiden uudistaminen on jäänyt tekemättä, Sotea ei ole uudistettu eikä nyt tekeillä oleva Sote-malli vakuuta lainkaan. Myöskään sosiaaliturvajärjestelmää ei ole uudistettu. Sen osalta on vain surutta kasvatettu menoja, mm. asumistukia, mutta kannustinloukut ovat jääneet ennalleen tai pahentuneet. Tutkimus- ja tuotekehitysmenot ovat supistuneet alle puoleen huipputasoltaan. Koulujärjestelmä ei ole enää huipputasoa Pisan vertailuissa. Yritysten investoinnit Suomeen ovat alentuneet uhkaavan paljon. Samaan aikaan Suomella on kuitenkin EU- ja OECD-maiden suhteellisesti vertaillen suurimpia julkisia sektoreita. Vertailu on tehty julkiset menot per BKT-suhteella. Tämän seurauksena kokonaisveroasteemme eli kaikki verot suhteessa BKT:een on maailman korkeimpia. Palkkatulojen verotus on Suomessa varsinkin marginaaliverotuksen osalta poikkeuksellisen korkea. Jo keskituloiset ovat meillä korkeasti verotettuja verrattuna useisiin muihin maihin (Veronmaksajat). Ansiotulojen korkea veroaste on osin syynä myös siihen, että kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat kehittyneet Suomessa keskimäärin heikommin kuin muissa pohjoismaissa vuosina 2011-2017 ja ilmeisesti sen jälkeenkin. Lähes puolessa Suomen kunnista käytettävissä oleva tulo jopa laski vuosina 2011-2017 (Yle uutiset). Verotuksen lisäksi talouden hidas kasvu ja useita vuosia kestänyt taantuma on aiheuttanut näin negatiivisen kehityksen. Tuloerot maan eri alueiden välillä ovat kasvaneet.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että Suomen on aika ryhdistäytyä. Jos muutosta ei saada aikaan Suomi on vaarassa vajota EU-maiden heikoimpien maiden joukkoon. Alkaneesta vuosikymmenestä voi tulla toinen menetetty vuosikymmen. Tämä merkitsisi elintason nousun pysähtymistä tai suorastaan alenemista. Hyvin koulutetut ja ammattitaitoiset työntekijät alkavat silloin muuttaa maasta pois, mikä olisi katastrofi. Olemme jäämässä ratkaisevasti jälkeen muista pohjoismaista. Nykyiseltä hallitukselta ei ole odotettavissa merkittäviä rakenneuudistuksia. Pääministeri korostaa jatkuvasti suuren julkisen sektorin merkitystä ja moittii yrityssektoria vastuuttomaksi. Hän ei ilmeisesti ole huomannut, että yrityssektorin osuus bruttokansantuotteestamme on 80 prosenttia ja julkisen sektorin 20 prosenttia. Toisaalta julkisen sektorin osuus työllisistä on peräti 30 prosenttia. Nykyhallitusta ei huoleta lainkaan maamme huippukorkea kokonaisveroaste. Ruotsissa jopa demarivetoinen hallitus on laskemassa ensi vuoden budjetissa palkkaverotusta merkittävästi.

Suomi tarvitsee uuden hallituksen, jonka tehtävänä on saada Suomi uuteen nousuun. Sen on tehtävä suuria uudistuksia ja lopetettava julkisen sektorin jatkuva kasvattaminen. Yrittäjyyttä ja investointeja on kannustettava monin keinoin ja verotuksen jatkuva kiristäminen on lopetettava.