Elinkeinoministeri Wille Rydman harkitsee vakavasti asettumista Helsingin pormestariehdokkaaksi

Väylien korjausvelan purkaminen etenee – tämän vuoden tavoitteena päällystää 4 000 kilometriä maanteitä sekä kävely- ja pyöräilyväyliä

Niemiseltä toimenpidealoite välituntien lisäämisestä kännykkäkiellon piiriin – “Välitunnit ovat olennainen osa koulupäivää”

IMF peruu suunnittelemansa Artikla IV -matkan Venäjälle – valtiovarainministeri Purra: ”Kannatti reagoida”

Sivistysvaliokunnan perussuomalaiset jyrähtävät EU:lle: ”Näpit irti koulutuksesta!”

Perussuomalaisten Pirkanmaan piiri nimesi ensimmäiset aluevaaliehdokkaat

Hamasin aseellisten raiskausten symboliksi nousseen Naama Levyn kaapannut Hamasin terroristi Muhammed Abu Aseed eliminoitu

Halla-aho: Arvelen, että moni muukin kuin persukansa alkaa ymmärtää Ylen prioriteetteja – ”Leikkausvaraa riittää myös tulevaisuudessa”

Suomessa vieraillut brittiprofessori: woke-eliitti ja siihen kuuluva media ovat radikalisoituneet voimakkaasti, ja seuraus on karu: he ovat kyvyttömiä enää ymmärtämään tavallisia ihmisiä

Tuomas Enbuske Yle-pomo Riikka Räisäsen matkasta veronmaksajien piikkiin: “Jokainen tietää, että se oli lemmenloma”

Antikainen: Yle on väärässä – uutiset somaliaksi ja arabiaksi eivät auta sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan

LAsse Lehtinen

Eilen Helsingissä järjestettyä Me emme vaikene! -mielenosoitusta markkinoitiin etukäteen rauhanomaisena ja päihteettömänä koko perheen tapahtumana. Todellisuus oli jotain muuta, sillä tapahtumassa marssittiin väkivaltaan lietsovien iskulauseiden ja kuvaston alla.

Me emme vaikene! -tapahtuman <a href="https://www.meemmevaikene.fi/info">verkkosivujen mukaan</a> eilen Helsingissä järjestetyn mielenosoituksen piti olla ”puoluepoliittisesti sitoutumaton, rauhanomainen ja päihteetön koko perheen tapahtuma rasismia ja fasismia vastaan”.
Verkkosivuilla mukaan toivotetaan ”kaikki yhdenvertaisuutta, rauhaa, väkivallattomuutta ja ihmisoikeuksia kunnioittavat tahot tervetulleeksi osoittamaan yhdessä mieltä antirasismin ja oikeudenmukaisen Suomen puolesta”.
Harvinaislaatuista vihapuhetta
Todellisuus oli jälleen kerran jotain muuta, sillä tapahtumassa marssittiin väkivaltaan lietsovien iskulauseiden ja kuvaston alla.
Hallitusta vastustavia mielenosoituksia on Suomessa nähty ennenkin, mutta harvemmin – jos koskaan &#8211; mielenosoituksessa on suoraan vaadittu päiden leikkaamista irti Suomen valtiojohdolta.
Perussuomalaisten nuorisojärjestön johtaja Lauri Laitinen hämmästelee avoimien väkivaltafantasioiden tuomista näkyvästi esille tapahtumassa, jonka mainostettiin olevan ”rauhanomainen ja päihteetön”.
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
&quot;ME EMME VAIKENE! -suurmielenosoitus on rauhanomainen ja päihteetön koko perheen tapahtuma ja suurmielenosoitus rasismia ja fasismia vastaan.&quot; <a href="https://t.co/CUqIj3u2GQ">https://t.co/CUqIj3u2GQ</a> <a href="https://t.co/FRZ3gVA58x">pic.twitter.com/FRZ3gVA58x</a>
&mdash; Lauri Laitinen (@lauri_laitinen) <a href="https://twitter.com/lauri_laitinen/status/1698595336262947170?ref_src=twsrc%5Etfw">September 4, 2023</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Marssi eteni murhaajan kasvojen alla
Mielenosoituksessa heiluteltiin runsaasti kommunismiin ja äärivasemmistolaiseen väkivaltaan liittyvää symboliikkaa kuten Neuvostoliiton lipusta tuttua sirppi ja vasara -tunnusta sekä vallankumoustaistelija Che Guevaran tunnettua kasvologoa.
SDP:n entinen meppi Lasse Lehtinen <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000004894970.html">kirjoittaa</a> Guevarasta, että tämän t-paidoista sekä levynkansista tuttu kasvologo esittää oikeasti väkivallasta nauttivaa joukkomurhaajaa. Lehtisen kuvauksen mukaan Guevara oli Fidel Castroakin pahempi psykopaatti.
Sirppi ja vasara -kuvaston voi nähdä tarkoituksellisena provokaationa, sillä pääministeri Petteri Orpon hallituksen tuoreen <a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165110">tiedonannon</a> kirjauksen mukaan hallitus selvittää mahdollisuuksia natsismin ja kommunismin symbolien käyttämisen kriminalisointiin, kun niitä käytetään aatteiden edistämistä tavoitellen.
Nollatoleranssi vihan symboleille
Tamperelainen kuntapoliitikko, kokoomuksen varavaltuutettu Arttu Rintanen paheksuu väkivaltaan lietsovan kuvaston esilläoloa mielenosoituksessa. Rintanen huomauttaa, että vaikka hallitusta saa vastustaa, kaikille liberaalille demokratialle vihamielisten aatteiden symboleille pitää olla nollatoleranssi.
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Mä oikeasti haluaisin tietää, miksi hyvän asian puolesta järjestettävässä mielenosoituksissa hiljaisesti hyväksytään ääriryhmien symbolit. Järjestäjät pystyisivät linjaamaan, ettei ko. symboleita sallita &amp; tarvittaessa pyytää poliisilta apua poistossa. Miksi hiljainen hyväksyntä? <a href="https://t.co/ZiiB9k0cmQ">pic.twitter.com/ZiiB9k0cmQ</a>
&mdash; Arttu Rintanen (@ArttuRintanen) <a href="https://twitter.com/ArttuRintanen/status/1698599641028137379?ref_src=twsrc%5Etfw">September 4, 2023</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Yleisradion entinen toimitusjohtaja, ex-kansanedustaja Mikael Jungner toppuuttelee hänkin mielenosoittajien väkivallalla leikittelyä.
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Viikonloppuna piskuinen äärivasemmisto oli somessa leviävän kuvan perusteella leikkaamassa ministereiltä päätä pois.
En suosittele. Kun tuota edellisen kerran yritettiin, päätyi vajaa 30 000 vasemmistolaista mullan alle. En usko että tulos olisi tällä kertaa sen onnistuneempi 🤔
&mdash; Mikael Jungner (@MikaelJungner) <a href="https://twitter.com/MikaelJungner/status/1698608012036813042?ref_src=twsrc%5Etfw">September 4, 2023</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
Väkivaltafantasiointia jo viime vuosikymmenellä
Päiden irtileikkaamisen vaatimukset eivät valitettavasti ole täysin uusi asia. Myös 2010-luvun alussa <a href="https://www.suomenuutiset.fi/jos-jotain-leikataan-niin-stubbilta-paa-kuka-kiihottaa-suomalaisia-vakivaltaan/">anarkistit vaativat</a> ei-vasemmistolaisten pääministerien kaulojen katkomista. Vastaavasti väkivaltaan lietsovien Facebook-ryhmien toiminta <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000978554.html">oli tuolloin</a> aktiivista, joskin ryhmät poistettiin nopeasti sosiaalisen median alustoilta.
Överiksi eilisessä mielenosoituksessa menneiden vaatimusten ja vetoomusten paheksuntaa on sosiaalisen median alustoilla parhaillaan runsaasti nähtävillä.
Liikemies ja mediapersoona Jari Sarasvuo toppuuttelee muiden mukana ja vaatii mielenosoittajilta parempaa suoritusta.
<blockquote class="twitter-tweet" data-width="500" data-dnt="true">
Ei nyt kuitenkaan leikata keneltäkään päätä.
Voidaan lakkoilla, äänestää ja protestoida paremmin.
Sellainen yhteiskunta on ihmiselle sopivampi kuin murhailu mielipiteen perusteella. <a href="https://t.co/j1Y06fLlfz">https://t.co/j1Y06fLlfz</a>
&mdash; Jari Sarasvuo (@SarasvuoJari) <a href="https://twitter.com/SarasvuoJari/status/1698621064530510194?ref_src=twsrc%5Etfw">September 4, 2023</a></blockquote>
<script async src="https://platform.twitter.com/widgets.js" charset="utf-8"></script>
&nbsp;

Hallitusta vastustava mielenosoitus meni pahasti överiksi – vaadittiin päiden leikkaamista irti valtiojohdolta

Suomen taloudellisten kehitysmaasuhteiden neuvottelukunta TALKE perustettiin vuonna 1979. Se koottiin puolueiden ja etujärjestöjen edustajista. Sen varapuheenjohtajan ominaisuudessa kansanedustajavuosinaan runsaasti kehitysmaissa matkaillut Lasse Lehtinen totesi muistelmissaan, että samoin kuin hän sosialistisissa maissa vieraillessaan menetti uskonsa sosialismiin myös kehitysmaissa vieraillessa usko katosi kehitysapuun. Toiminta vaikutti piirileikiltä, jossa korruption varjostamaa totuutta ei paljastettu poliittisen korrektiuden johdosta. Niiden vuosien jälkeen Suomi on varovaisesti laskettuna laittanut kehitysapuun nykyrahassa laskettuna yli 30 miljardia euroa. 
Yhdysvaltoja 1980-luvulla johtanut presidentti Ronald Reagan ei niellyt YK:n kaunopuheista idealismia, jonka takana lymyili kommunistinen aivopesu. Hän esitti omat teesinsä Afrikan talouden kehittämiseen. Vapaa artikkelitoimittaja Matti Hukari taustoittaa kehitysavun ja niin sanotun kestävän kehityksen historiaa. 

Meksikon Cancunissa pidettiin 21-23.10.1981 kehitysyhteistyökokous eli ns. Cancun Summit, johon osallistui yhteensä 28 valtionpäämiestä kehittyneistä ja kehittyvistä maista. Kokouksen tarkoitus oli keskustella silloisten kehitysmaiden köyhyydestä ja sen syistä, sekä ratkaisuista tuon köyhyyden poistamiseksi. YK:n johtamaa ja jäsenmailtaan keräämää kehitysapua oli silloin harjoitettu noin 30 vuotta, mutta tulokset eivät vakuuttaneet ketään kokouksen osallistujaa.
Mainitun kehitysyhteistyökokouksen aikaan Afrikkaa kurjistivat sosialististen diktaattoreiden korruptoituneet hallinnot. Huomattava osa kehitysavusta päätyi jo silloin sveitsiläisille pankkitileille. Silti YK:n järjestöt ylläpitivät propagandaa kehitysapuun suunnattavan rahamäärän lisäämiseksi. Kokoukseen osallistunut Yhdysvaltain silloinen presidentti Ronald Reagan uskalsi tässäkin asiassa ajatella itsenäisesti. Kuunneltuaan tuntikausia kuinka Afrikan valtioiden johtajat valittivat köyhyyttä ja vaativat Yhdysvalloilta lisää rahaa kehitysapuna, avasi Reagan oman näkymänsä.
<blockquote>Vihreää kehityspolitiikkaa on nyt harjoitettu Afrikassa jo 26 vuotta, ja se näkyy.</blockquote>
Reaganin mukaan YK:n kehitysapu ei pelastaisi Afrikan valtioita, vaikka kaikki Yhdysvaltain verotulot ohjattaisiin kehitysapuun. Reaganin mukaan Afrikan maiden kehitys alkaa ja talous paranee samoilla resepteillä millä Yhdysvallatkin on menestynyt. Näitä ovat ensinnäkin vapaakauppa, jolloin tavarat liikkuisivat valtion rajojen yli ilman hintoja nostavia tullimaksuja. Toiseksi siirtyminen markkinatalouteen ja yksityisen yritystoiminnan salliminen eli luopuminen sosialismista ja valtion omistamasta yritystoiminnasta. Kolmanneksi yksilöille tulee antaa kannusteet parantaa elintasoaan eli kohtuullisen matala verotus, jolloin kansalaiset eivät koe poliitikkojen ryöstävän heitä. Tämä tietenkin edellyttää tehokasta julkista sektoria ja korruption kitkemistä eli suurimman osan työvoimasta on pysyttävä yksityisellä sektorilla kartuttamassa yhteistä kassaa. Neljäntenä Reagan mainitsi vapaat vaalit eli demokratian.
Reagan ei ottanut todesta YK:n kaunopuheista idealismia, jonka takana lymyili kommunistinen aivopesu. Esimerkkinä maailmanjärjestön toiminnasta mainittakoon YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO:n sitoutuminen marraskuun 1968 yleiskokouksessaan kunnioittamaan Leninin tulevaa 100-vuotispäivää huhtikuussa 1970. Leninin ”ylivertaista nerokkuutta” ylistänyt symposium järjestettiin Tampereella 6-10.4.1970. Leninin luoman kommunistisen Neuvostoliiton ihmisoikeuksien rikkomuksista ja vankileirien saaristosta ei symposiumissa hiiskuttu.
Kun Neuvostoliitto horjui loppunsa edellä 1980-luvun lopulla, pukivat sosialistisesta hallinnosta ja kehitysavun korruptiosta hyötyneet tahot uuden värin päällensä ja muuttuivat punaisista vihreiksi. Vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa Brundtlandin Maailmankomission raportissa lanseerattua “kestävää kehitystä” tulkittiin, siten että Afrikan sähköistys kehitysavulla unohdettiin. YK:n kehitysagendassa luovuttiin Reaganin hallinnon tukemasta pitkän tähtäimen sähköistämistavoitteesta, jolla olisi ollut suora yhteys terveyteen.
Tätä vihreää kehityspolitiikkaa on nyt harjoitettu jo 26 vuotta, ja se näkyy Afrikassa. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa noin 90 % käytetystä energiasta tulee biotaloudesta eli polttopuusta tai vieläkin likaisemmista kiinteistä pihapiirin biojätteistä, kuten karjanlannasta. Aavikoituminen on edennyt noin 12 miljoonan hehtaarin vuosivauhtia. Yli 700 miljoonaa afrikkalaista elää ilman sähköä. Onko ihme jos afrikkalaiset haluavat pois vihreästä kurjuudesta eli Eurooppaan puhtaan pesuveden, viemäröinnin ja toimivan sähköverkon piiriin.
Reaganin puheen rohkaisemana ruotsalainen sosiaalidemokraatti Göran Hyden kirjoitti 1983 teoksen No Shurtcuts (suom: kehitykseen ei ole oikotietä). Hyden on entinen idealisti, joka käytännön työssä oppi realismin. Hänen käsityksensä mukaan Afrikan on käytävä läpi samat vaikeudet kuin euroopan maidenkin. Luotava ensin oma kapitalismi ja yläluokka, sen jälkeen keskiluokkaistuttava ja demokratisoiduttava. Kehitysapu on kaivoon kannettua vettä. Selkeä kaupankäynti tuo enemmän tuloksia.
Nykyään huomaamme, että Kiinan poliittinen johto on lukenut Hydenin teoksen. Suomen poliittinen johto ei ilmeisesti ole lukenut, sillä entinen meno jatkuu. Absurdina esimerkkinä mainittakoon että Suomen kehitysavun kohteena olevan Sambian bruttokansantuote henkeä kohden on vain 1270 dollaria vuodessa. Suomalaisen kehitysavun turvin Sambian viljelijäliiton toimitusjohtajan kuukausipalkka nousi lähes 11 000 euroon (IS 24.6.2018). Ulkoministeriön lähetysneuvos Harri Sallinen totesi Iltasanomille Sambian julkisen sektorin palkkatason olevan ”hirveän korkea”. Kehitysapu on siis tuonut julkisen sektorin korkeille virkamiehille ruhtinaalliset tulot, mutta kansan köyhyyttä se ei ole auttanut. Ehkä tämä on Suomen nykyisen hallituksen arvopohjan mukaista toimintaa.
Harvardin yliopiston historian professori Richard Pipesin tutkimusten mukaan vasta yksityisen omistuksen ja sitä suojaavien oikeuksien kehittyminen loisi Afrikan maille perustan taloudelliselle kehitykselle. Nykyisin niissä maissa kehitysapurahoistakin hyötynyt korruptoitunut poliittinen ja taloudellinen eliitti on riistänyt ihmisiltä oikeuden yksityiseen omaisuuteen. Kun ihmiset eivät voi laillisesti ja turvallisesti omistaa asuntojaan, koneitaan ja tuotannontekijöitään, nämä tekijät ovat heille ns. uinuvaa pääomaa, jota he eivät voi käyttää yritystoiminnan aloittamiseen tarvittavien lainojen vakuutena. Perulainen taloustieteilijä Hernando de Soto on tutkimuksissaan osoittanut, että jos tuo uinuva pääoma olisi aktiivisessa käytössä kehitysmaissa, sen kumulatiivinen arvo vuoden 1945 jälkeen ylittäisi moninkertaisesti koko maailman kehitysavun arvon.
MATTI HUKARI
Lähteet:
Lehtinen Lasse. Luotettavat muistelmat 2. WSOY, 1997
De Soto, Hernando. The Other Path: The Invisible Revolution in the Third World. Harpercollins, 1989
De Soto, Hernando. The Mystery of Capital: Why Capitalism Triumphs in the West and Fails Everywhere Else. Basic Books, 2000
Richard Pipes. Property and Freedom. Alfred A. Knopf, 1999
Göran Hyden. No Shortcuts to Progress: African development management in perspective. University of California Press, 1983

Hukari kertoo kehitysavun historiasta: Afrikka ei noussut kommunismilla, eikä se nouse silläkään, että puna-aate uudelleenbrändätään vihreäksi

Jyväskylän puoluekokouksen yhteydessä päätetään henkilövalintojen ohella sääntöuudistuksesta. Sääntöjä on päivitetty viimeksi <a href="https://www.perussuomalaiset.fi/tietoa-meista/perussuomalaiset-rpn-saannot/">vuonna 2009</a>, jolloin perussuomalainen puolue näytti vielä kovin erilaiselta kuin tänä päivänä.

Puoluehallitus asetti sääntömuutosta varten työryhmän, johon kuuluivat puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo, varatuomari, oikeustieteen lisensiaatti Lasse Lehtinen ja projektijohtaja Ossi Sandvik. Lasse Lehtinen esittelee sääntömuutosesityksen sunnuntaina 11.6.2017 puoluekokoukselle.
&#8211; Sääntöuudistuksen isoja linjauksia on käsitelty puolueneuvoston kokouksessa Lahdessa kesällä 2016, jonka jälkeen puoluehallituksen asettama työryhmä on työstänyt sitä edelleen saadun palautteen pohjalta. Lähes lopullisessa muodossaan olevaa esitystä käsiteltiin myös kevään puoluevaltuuston kokouksessa yhdessä kansanedustajien kanssa, Riikka Slunga-Poutsalo taustoittaa.
&#8211; Sääntöesityksen perään on kyselty paljon, mutta puolivalmista ei ole voitu esitellä julkisuudessa. Sääntömuutospaketti sai PRH:n ennakkohyväksynnän 1.6.2017 . Nyt kun kaikki on kunnossa, paketti voidaan julkaista jäsenten arvioitavaksi.
&#8211; Puolueorganisaatioon tulee isoja, toivottuja muutoksia, mutta suorajäsenyyteen ei tule muutoksia. Puolueen jäsenet jatkossakin valitsevat puolueen puheenjohtajiston kuten aina ennenkin. Mutta paljon toivottuja uudistuksia tulee.
Puoluesihteeri Slunga-Poutsalo listaa muutoksia:
&#8211; Jokainen piiri saa edustajansa jatkossa puoluehallitukseen.
&#8211; Puoluevaltuuston roolia ja koko kasvatetaan. Muun muassa budjetti- ja ohjelmavaltaa siirtyy puoluevaltuustolle runsaasti.
&#8211; Pitkäaikainen toive sähköisestä jäseneksi liittymisestä toteutuu viimein.
&#8211; Tuleviin vaaleihin valmistaudutaan sääntömuutoksella. Säännöistämme on puuttunut maakuntavaalit.
Slunga-Poutsalo on tyytyväinen kokonaisuuteen.
&#8211; Iso projekti on nyt puoluekokousnuijan kopausta vaille valmis. Jos sääntömuutos menee puoluekokouksessa läpi, yhdistysten ja piirijärjestöjen pitkäaikaiset toiveet ovat vihdoinkin toteutumassa.
Työtä riittää vielä tämänkin jälkeen.
&#8211; Uusien sääntöjen määritellyn puoluerakenteen pystyyn saattaminen on seuraavan vuoden suuri työsarka, ja sen toimeenpano vaatii puolueorganisaatiolta venymistä. Sääntökokonaisuus ei tule täysin valmiiksi vielä tälläkään muutoksella. Työtä jatketaan kohti 2019 puoluekokousta.
PRH:n hyväksymä sääntömuutosesitys täällä: <a href="https://www.suomenuutiset.fi/wp-content/uploads/2017/06/Perussuomalaiset_prh_saantomuutos.pdf">PDF</a>, 316 kB

Perussuomalaisten sääntöuudistus lähes maalissa – PRH:lta ennakkohyväksyntä