Perussuomalainen 2/2026

Perussuomalainen 1/2026

Purra: Suomalaisilla ei ole syytä huoleen – julkisen talouden vaikea tilannekin on ratkaistavissa

Hallitus korjaa Marinin hallituksen epäreilun YEL-järjestelmän – Strandman iloitsee: Perussuomalaiset tuovat helpotusta pienyrittäjille

Junnila toppuuttelee ”sakset seis” -vaatimuksia pahenevassa taloustilanteessa: ”Ennemmin pitäisi siirtyä saksista raivaussahaan

SDP vaatii yhteisöveron alennuksen perumista – ideologiaa vai verotuloja?

Hallitus ehdottaa kattoa koppikorvauksille

STEA-avustuksiin tulossa uusia leikkauksia kehysriihessä – hallitus kiristää taas järjestöjen rahoitusta

Yrittäjät tyytyväisiä Purran ajamaan YEL-korjaukseen – monilla eläkemaksu jatkossa pienenee

Purra: Kehysriihen kasvu- ja työllisyystoimista jo alustava sopu, yrittäjien eläkemaksuihin tulossa helpotusta

Hallituspuolueiden eduskuntaryhmiltä 50 uutta norminpurkuehdotusta – Junnila: ”Juuri sellaista norminpurkua, jota suomalaiset yritykset ja työntekijät tarvitsevat”

Elinkeinoministeri Puisto kritisoi luvitusta: Hankkeiden hyödyt on huomioitava päätöksenteossa

Feminismi halusi eroon miesten ahtaista ja ”toksisista” roolimalleista, mutta kuinkas sitten kävikään?

Mitä Ylen nationalismikeskustelussa jäi sanomatta?

Kolumni: Kaikki tietää

SDP:n Mäkynen vihjailee valtion ruokakaupoilla – Vigelius: ’’Neuvostoliitossa se tarkoitti tyhjiä hyllyjä ja pulaa kaikesta’’

Bergbomilta yllättävä lukusuositus: Jokaisen tulisi lukea vasemmistopuolueiden vaihtoehtobudjetit

Vasemmistohallituksen velkajuhlan lasku tuli maksuun – Mäkelä muistutti opposition vastuusta Suomen talousahdingosta

”DEI:stä on tullut kirosana” – monimuotoisuus saa kritiikkiä Hollywoodissa

Euroopan vasemmisto muuttui nuivaksi – Suomessa toverit vielä jumittavat poteroissaan

Länsimainen kulttuuri taantuu: sisäinen pehmeys ja massamaahanmuutto tuhoavat Eurooppaa

Perussuomalaisten Lapin piiri nimesi lisää eduskuntavaaliehdokkaita

Metalliliitto

Perussuomalaisten työmiehenä 13 vuotta toiminut Matti Putkonen avaa tuoreessa Työmies-elämäkertateoksessa värikkäitä vaiheitaan niin uraltaan ammattiyhdistysliikkeessä kuin politiikan taustavaikuttajana. Putkonen kertoo myös kunnioittavansa suuresti luontoa, vaikka fanaattista viherväkeä kohtaan sietokyky on usein ollut koetuksella.

Pieneltä tehdaspaikkakunnalta Mäntästä maailmalle aikoinaan lähtenyt ja nuorena työelämään siirtynyt Matti Putkonen liittyi SDP:n jäseneksi jo 1968, mutta loikkasi syksyllä 2010 demareista perussuomalaisiin, koska puolue oli ”vihertynyt” liikaa.
&#8211; Sain heinänuhan, pöly haittasi nenässä, enkä voinut olla puolueessa enää sen pidempään, Putkonen sanoo, ja kertoo, mitä demarien viherhumpalla tarkoittaa.
&#8211; Olennaista oli se, että suomalaisen vientiteollisuuden asemaa yhteiskunnan rakentajana ja rahoittajana ei enää puolueessa arvostettu, vaan lähdettiin vaatimaan sanktioita ja sellaisia tavoitteita, jotka olivat teollisuudelle erittäin kalliita. Kuitenkin suomalaiset metallifirmat pyrkivät jo siihen, että mahdollisimman pienellä energian kulutuksella saadaan mahdollisimman suuri tuotanto. Tätä demareissa ei ymmärretty, vaan siellä alettiin puhua rajoituksista ja monista muista asioista, jotka kehitystä olisivat haitanneet, Putkonen kertoo.
Putkonen puhui tänään Työmies-kirjansa julkistustilaisuudessa Helsingissä, ja häntä haastatteli pitkän linjan toimittaja Lauri Karhuvaara. Kirjan on kirjoittanut Hellevi Pouta.
Putkosen ja demarien suhde oli alkanut rakoilla jo vuonna 2007, jolloin Putkonen havaitsi SDP:n toimintakulttuurin muutoksen: enää puolueessa ei ajateltu ensisijaisesti suomalaista työntekijää ja vientiteollisuutta, vaan kuunneltiin yhä enemmän vihreitä tahoja. Sen myötä puolue alkoi liiaksi vihertää ja Putkosen heinänuha tehdä tuloaan.
Putkosen arvopohja pysyi, demarit muuttui
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa Putkonen katsoi oman arvopohjansa olevan edelleen sama kuin se oli hänen liittyessään 42 vuotta aiemmin SDP:n jäseneksi, kun taas nykyisestä SDP:stä oli tullut vihreiden myötäjuoksija.
Perussuomalaisiin Putkonen päätyi lähetettyään eri puoluejohtajille, myös perussuomalaisten silloiselle puheenjohtajalle Timo Soinille ilmastopolitiikkaa sivunneen muistion siitä, miten Suomi voitaisiin pelastaa. Putkonen ja Soini olivat tutustuneet jo 1990-luvun alkupuolella. Aluksi heidän jutustelunsa olivat lähinnä rentoa huulenheittoa, mutta Soini tuli jo aikoinaan ehdottaneeksi Putkoselle, että tämän pitäisi liittyä perussuomalaisiin.
Heinäkuun alussa 2010 Putkonen oli jäänyt eläkkeelle Metalliliitosta, ja sen jälkeen hän oli luopunut SDP:n jäsenkirjastaan. Seuraava tapaaminen Soinin kanssa Helsingissä Kasarmintorin laidalla sijaitsevassa Kellarikrouvissa muuttikin kaiken: Soini tarjosi töitä.
&#8211; Soini oli houkutellut minua jo aikaisemmin mukaan ja pyysi sillä kertaa vaalityömieheksi. Siitä sitten lähdin mukaan.
&#8211; Päätös ei ollut helppo ja painin sen kanssa voimakkaasti, koska minulla oli vahva side demariaatteeseen ja sosialidemokraattiseen liikkeeseen, jossa minulla oli myös paljon ystäviä. Onneksi iso osa yhteyksistä on säilynyt demarien toimijoiden kanssa, ja se on helpottanut tilannettani viedä asioita eteenpäin, Putkonen sanoo.
Siirtymä demareista perussuomalaisiin oli merkittävä sillä vielä kesän 2010 alussa SDP:n silloinen puoluesihteeri Mikael Jungner oli kysellyt Putkosta demarien kansanedustajaehdokkaaksi. Putkonen sanoo kuitenkin halunneensa lähteä mieluummin turvaamaan teollisuuden toimintaedellytykset ja vetää viherhumppaa vähemmälle. Samalla tiellä hän on edelleen perussuomalaisissa.
Kunnioittaa luontoa, karsastaa vihreää puoluetta
Putkonen tunnetaan tiukkana ”viherhumpan” vastustajana, mutta elämänkertateos paljastaa Putkosesta toisen puolen: hän kunnioittaa ja arvostaa suomalaista luontoa, ja onpa Putkonen aikanaan palkittu jopa Luonto-Liiton myöntämällä kaikkien aikojen ensimmäisellä Luontoteko-palkinnolla.
Putkonen puuhasteli nuoruusvuosinaan aktiivisesti paikallisessa luontokerhossa, joka oli ottanut nimensä lintumaailmasta. Kerhon nimi oli Falco. Luontoharrastuksessaan Putkonen keskittyikin pitkälti lintuihin. Niitä seuraillessaan hän teki samalla havaintoja siitä, miten maat, metsät ja vedet voivat.
Putkosen luontosuhde rakentui realismin pohjalle periaatteella, että suhde luonnon kanssa syntyy vain niin, että kulkee itse paljon luonnossa, seurailee sen lainalaisuuksia ja kiertokulkua ja tekee omia havaintojaan. Silloin näkee sellaistakin, mikä ei avaudu tiedemiehen kammiossa. Tosin Putkonen nuoruudessaan luki myös jonkin verran maantieteellistä kirjallisuutta.
Linturetkillään Putkonen näki kaikenlaisia metsiä. Kauneimpina hän piti hyvin hoidettuja metsiä. Koskemattomat metsät olivat usein ryteikköjä, joiden läpi ei taitavinkaan sissi päässyt. Koskematon metsä ei ollut välttämättä mielikuvien upea ikimetsä mahtavine puineen ja tasaisella sammalella lahoavinen runkoineen.
Putkonen katsoo, että kun luontoa kunnioittaa, sitä ei halua vahingoittaa. Sellaista luonnonsuojelua työmies ei kuitenkaan ymmärrä, jossa luonto pyritään museoimaan tasolle, jonka ihmiset itse määrittävät ja jossa uskotaan omiin ideologioihin enemmän kuin luonnonvoimiin, joiden hienouksia eivät taitavimmatkaan tiedemiehet pysty kehittämään. Työmiehen eriseuraisuus vihreän puolueen kanssa lieneekin pysyvää sorttia.
Soini tarjosi ensin töitä, sitten puheyhteys katkesi
2010-luvun alusta lähtien Putkosella ja Soinilla oli perussuomalaisessa puolueessa erittäin läheiset välit ja tiivis työsuhde. Onpa Soini itse aiemmin tullut maininneeksi Putkosen yhdeksi lähimmistä miehistään. Perussuomalaisten vuoden 2017 puoluekokouksesta alkaneiden tapahtumien johdosta miesten välit kuitenkin katkesivat.
Putkonen sanoo, että Soinissa oli jo 2017 nähtävissä egoistisia piirteitä, ja Putkonen vertaakin perussuomalaista puoluetta tehdaslaitokseen, joka ei voi olla vain yhden miehen show.
&#8211; Tässä maassa ei ole yhtään tehtaan johtajaa, joka pystyisi yksin tekemään tuotannon ja nostamaan tehtaan menestykseen. Kyllä ne ovat ne tehtaan työntekijät. Vastaavasti missään puolueessa ei ole sellaista messiasta, joka yksin saisi aikaan puolueen menestyksen. Takana ovat puolueen jäsenet, paikallisyhdistykset ja muut toimijat &#8211; kaikki yhdessä.
Vuonna 2017 perussuomalaisilla oli jo takanaan kahdet erinomaisesti sujuneet eduskuntavaalit, vuoden 2011 Jytky ja perään toinen vastaava 2015. Putkonen kertoo, että Soinille oli alkanut kehittyä harha, että hän on luonut kaiken yksin.
Vuoden 2017 puoluekokouksessa perussuomalaisten johtoon valittiin Jussi Halla-aho &#8211; ja valinta johti puolueen eduskuntaryhmän jakautumiseen. Putkonen katsoo, että uusi puoluejohtaja Halla-aho onnistui vaikeassa tilanteessa kokoamaan yhteen laajalle Suomen kuntiin kehittyneen paikallisyhdistysten ja puoluetoimijoiden verkoston, eli hajaannus pysähtyi.
Kesällä 2017 Jyväskylässä Halla-ahon tultua valituksi uudeksi puheenjohtajaksi Soinille pidettiin pienimuotoinen kiitosjuhla kukituksineen. Kun hän teki lähtöä Jyväskylästä, Putkonen kiirehti hänen peräänsä kysymään jatkokeskustelujen tarpeesta puolueen johdossa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Soini vastasi, että katsotaan nyt. Sitten hän poistui paikalta. Sen jälkeen Putkonen ja Soini eivät ole vaihtaneet keskenään sanaakaan.
Teollisuusjohtajan kaveri
Putkosen Työmies-kirja kertoo nasevasti suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen ja politiikan lähihistoriaa ja urallaan Putkonen onkin tutustunut valtavaan määrään vaikuttajia yhteiskunnan huipulta niin ay-liikkeestä, elinkeinoelämästä kuin politiikastakin.
Yksi Putkosen tutuista on entinen Rauma-Repolan pääjohtaja, vuorineuvos Tauno Matomäki, jota Putkonen kuvaa hyväksi tyypiksi. Miehet soittelevat yhä silloin tällöin toisilleen ja käyvät läpi maailman menoa.
&#8211; Matomäki on henkilö, joka ymmärsi ja arvosti omia työntekijöitään ja oli aina valmis sopimustoimintaan. Matomäki oli myös visionääri, joka näki maan kehityksen, miten tämän maan vientiteollisuutta voidaan viedä eteenpäin, Putkonen sanoo.
Kirjassa myös Matomäki kertoo oman näkemyksensä Putkosesta. Teollisuusjohtaja sanoo kunnioittavansa Putkosta, vaikkakaan he eivät ole olleet aina kaikista asioista samaa mieltä. Tosin yhdestä asiasta he ovat aina olleet ehdottoman yksimielisiä: suomalaisten työpaikat on turvattava ja niitä on hankittava lisää.
Kehuja ja apua Paavo Lipposelle
Putkosella oli merkittävä vaikutus myös Paavo Lipposen nousulle ensin SDP:n puheenjohtajaksi 1993 ja pääministeriksi 1995. Lipposesta tuskin olisi edes tullut pääministeriä ilman Putkosta, sillä Lipponen itse oli kaavaillut jopa jättäytyvänsä pois politiikasta vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Työmies sai kuitenkin suostuteltua Lipposen pyrkimään SDP:n johtoon ja miehet sopivat, että Putkonen etukäteen ”tunnustelisi maastoa” Lipposen puolesta. Putkonen alkoikin koota niin sanottua ”Paavon ryhmää”, joka hankki hänelle taustamateriaalia talous- ja teollisuuspolitiikasta sekä työmarkkinakysymyksistä. Lipponen itse osallistui kokouksiin aina, kun hänen aikataulunsa antoivat myöten.
Lipposta Putkonen kehaisee kenties Suomen toistaiseksi parhaaksi pääministeriksi.
&#8211; Hän joutui vaikeana aikana vetämään hallitusta. Näin läheltä, kun Lipponen laati kolmen vaalikauden ohjelman, miten maan asiat saadaan kuntoon. Ensimmäisellä kaudella kansaa on pakko kurittaa ikävillä leikkauksilla. Toisella kaudella on vähän helpompaa ja kolmannella kaudella kansalle voi jo jakaa ikään kuin sotakorvauksia ja antaa harkitusti hyvitystä siitä, mitä se on joutunut kestämään. Valitettavasti vuoden 2003 eduskuntavaaleissa keskustan Anneli Jäätteenmäki vei Lipposelta kolmannen kauden, Putkonen sanoo.
Politiikan tekeminen alkaa kansan iholta
Perussuomalaiset saavutti toissa viikolla puolueen kaikkien aikojen parhaan tuloksen eduskuntavaaleissa, yhteensä 46 paikkaa eduskuntaan. Putkonen näkee, että vuoden 2011 vaaleista alkanut perussuomalaisten menestys on ollut yhdistelmä populismia, perussuomalaista aatetta ja taitavaa puoluejohtamista, mutta Putkonen korostaa että politiikan tekeminen lähtee aina siitä, miten kansa ihollaan &#8211; välillä myös rahapussillaan &#8211; kokee politiikan.
&#8211; Jo Jussi Halla-aho omalla puheenjohtajakaudellaan ymmärsi, miten tavallisella kansalaisella menee ja miten perheet voivat, Putkonen kiittelee.
Putkosen mukaan myös puolueen nykyisellä puheenjohtajalla Riikka Purralla oli merkittävä rooli jo 2018, hänen toimiessaan tuolloin poliittisena suunnittelijana.
&#8211; Purra oli mukana silloisen pääministerin Juha Sipilän koolle kutsumassa puolueiden yhteiskeskustelussa, jossa tavoitteena oli saavuttaa parlamentaarinen yhteisymmärrys Suomen ilmastopolitiikasta. Purra kysyi palavereissa aina, mikä on ilmastotoimien hintalappu. Kun vastauksia ei saatu, perussuomalaiset käveli ulos ilmastoneuvotteluista, kun ei saatu tietää mitä toimet maksavat teollisuudelle, kotitalouksille ja paljonko esimerkiksi logistiikkakulujen kautta ruuan hintaan tulee lisää.
Kansa luottaa perussuomalaisiin
Perussuomalaiset omien asiantuntijalaskelmien kautta sittemmin toi vahvasti esille ilmastotoimien hintaa tavallisille veronmaksajille.
&#8211; Purra kertoi ilmastotoimien hinnasta kansalaisille. Sen jälkeen kansalaisten luottamus kasvoi voimakkaasti ja perussuomalaisten kannatus alkoi kasvaa, Putkonen sanoo.
Oma osansa menestyksessä on ollut aktiivisella puolueen kenttäorganisaatiolla.
&#8211; Matkan varrella kannatuksessa on ollut nousuja ja laskuja, mutta aina on palattu takaisin. Entisen puoluesihteerin Ossi Sandvikin luoma kenttäorganisaatio, vaikka se on ohut, niin se saadaan aina vaalien alla vahvasti liikkeelle. Kenttäväki tapaa kansaa myös vaalien välillä toritapahtumissa.
Katso video Putkosen elämäkertakirjan julkaisutilaisuudesta, jossa paikalla oli myös ex-pääministeri Lipponen.
<iframe loading="lazy" title="Työmies Matti Putkonen - kirjajulkistus" width="500" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/oG0Nv9BogDo?feature=oembed" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share" referrerpolicy="strict-origin-when-cross-origin" allowfullscreen></iframe>
&nbsp;

Kun SDP lähti mukaan viherhumppaan, Matti Putkonen siirtyi perussuomalaisiin: ”Sain heinänuhan, enkä voinut olla demareissa enää sen pidempään”

Viikonlopun puolueneuvoston kokoukseen valmistautuva Timo Soini (ps.) on erittäin tyytyväinen Metalliliiton valtuuston päätökseen kilpailukykysopimuksen (kiky) hyväksymisestä.

&#8211; Kilpailukykysopimus on erittäin merkittävä asia ja onnistuminen hallituksen kannalta. Kattavuus on suhteellisen hyvä, arvioi Timo Soini. 
Hänen mukaan olisi nyt olennaista, että kiky-sopimuksen kattavuus nousisi yli 90 prosentin. Tällöin kaikille palkansaajille tulisi lisää veronkevennyksiä.
Arviot sopimuksen kattavuudesta vaihtelevat tällä hetkellä 85-87 prosentin välillä.
&#8211; Nyt niiden järjestöjen, jotka eivät ole vielä liittyneet, kannattaa miettiä – he ovat sadan miljoonan miehiä ja naisia. Eli jos menee seuraavan portaan yli, niin sitten veronalennukset olisivat maksimissa. Nyt kannattaa todella miettiä ja ottaa vastuuta, että veroalennus tulee, Soini muistuttaa.
Soini kiittää kaikkia osapuolia, erityisesti työministeri Jari Lindströmiä (ps.) aivan erinomaisesta työstä.
Perussuomalaiset kokoustavat viikonloppuna Lahden Messukeskuksessa. Paikalle odotetaan satamäärin puolueväkeä. Varsinainen kokous alkaa lauantaina kello 12.00.

Soini kikystä: Nyt ”sadan miljoonan miesten ja naisten” kannattaa todella miettiä

KOLUMNI | Timo Soini (ps.) kirjoittaa <a href="http://timosoini.fi/2016/05/vasemmiston-vappupuheet/" target="_blank">plokissaan</a> vasemmiston vappupuheista. 

Lukaisin läpi ison pinon vasemmiston vappupuhereferaatteja. Eilisen uutisia. Samat puheet olisi voitu pitää parikymmentä vuotta sitten, mitään uutta ja ratkaisukeskeistä niissä ei ollut.
Vasemmistoliiton poislähtevä puheenjohtaja pyörittää samaa levyä siihen itse kyllästymättä. Kommunismin historia on painolastina. Sitä ei koskaan ole vasemmistoliitossa perattu.
SDP yrittää. Haukkumalla kaikkea ja kaikkia. Kun muutama vuosi sitten esitin EMU-puskureiden käyttöä, SDP sanoi, että Soini syö eläkeläisten säästöt. Nyt SDP esittää itse samaa. Syödäänkö nyt eläkeläisten säästöt vai mitä tapahtuu?
SDP haluaa ennenaikaiset vaalit. Aika oppositiossa käy pitkäksi. Helppoa ei ole Antti Lindtmanilla: Kaksitoista entistä ministeriä, pari entistä puoluejohtajaa ja yksi entinen puhemies ryhmässä ruutia vaatimassa.
Yhdestä asiasta olen varma. SDP ei muodosta varjohallitusta vihreiden ja  vasemmistoliiton kanssa. Siinä ei ole poliittista järkeä, kysykää vaikka Eero Heinäluomalta.
SDP saa minulta paljon anteeksi, sillä se pysäytti kommunismin työpaikoilla sotien jälkeen. Vaara poistui vasta Metallin vaaleissa 1975. Jotakin muutakin pitäisi löytyä. Tähän päivään. No tulihan sieltä välikysymys .. se ei vatsoja täytä.
TIMO SOINI

Soini kiittää demareita vuoden 1975 teoista, mutta: ”Jotakin muutakin pitäisi tähän päivään löytyä”

Vasemmistoliiton ay-siipi on yrmeissään SDP:n puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen kovista terveisistä ay-liikkeelle hänen puhuessaan SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Lahdessa.
Urpilainen kehotti ammattiliittoja pyrkimään maltilliseen tuloratkaisuun ja vaati järjestöiltä joustoa ja &#8221;yhteistä vastuuta&#8221;, tai muuten &#8221;ne eivät voi olettaa säilyttävänsä asemaansa kansakunnan kaapin päällä&#8221;.
Historiallista työväenpuolueen johtajalta
Tänä on historiallista työväenpuolueen johtajalta, <a href="http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3036028/urpilainen-uhosi-ammattiliitoille-%E2%80%9Dhistoriallista-tyovaenpuolueen-johtajalta%E2%80%9D" target="_blank">arvioi</a> Metallityöväenliiton vasemmistosiiven vetäjä Turja Lehtonen Kansan Uutisissa.
– Pidän historiallisena sitä, että työväenpuolueen puheenjohtaja heittää tuollaista kritiikkiä ”omiensa” suuntaan. Urpilaisen pitäisi ymmärtää, että kyllä suomalainen ammattiyhdistysliike on osannut ja osaa kantaa vastuunsa. Näytöt siitä ovat kiistattomat, Lehtonen sivaltaa.
Lehtonen rinnastaa Urpilaisen näkemykset kokoomuslaisen pääministerin Jyrki Kataisen Helsingin Sanomissa ilmaisemaan näkemykseen, jonka mukaan kilpailukyky paranee kilpailijamaita pienemmillä palkankorotuksilla.
– Nyt sekä Urpilaisen että Kataisen pitäisi lopettaa uhoaminen. Jos ratkaisu eväät löytyvät, sitten tulisi miettiä, mikä on valtiovallan panos mahdolliseen keskitettyyn ratkaisuun, hän vetoaa.

KU: Vasemmisto yrmeissään Urpilaisen ay-moitteista

Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto (sd.) moittii rankasti maan omaa hallitusta ja sen politiikkaa.
– Toivoisin, että maan ja puolueiden johdosta löytyisi todellista johtajuutta. Sitä on nähty nyt aivan liian vähän. Asiat venyvät ja paukkuvat, mutta valmista ei tahdo tulla. Se on kovin huono asia, sillä juuri nyt tarvittaisiin todellisia suunnannäyttäjiä ja vastuun kantajia, Aalto vetoaa.
&#8211; Kymmenien tuhansien teollisten työpaikkojen häviämisen pitäisi jo vihdoin soittaa hälytyskelloja päättäjien päissä. Tarvitaan suunnanmuutosta, tarvitaan teollispoliittista strategiaa, tarvitaan uusia työpaikkoja luovaa kasvustrategiaa, Aalto vaatii.
Aalto puhui keskiviikkona Metalliliiton liittovaltuuston kevätkokouksessa Tampereella. Kova puhe saattaa liittyä SDP:n tuoreeseen ministerikierrätykseen, joka heikensi entisestään puolueen yhteyttä teollisuustyöläisiä palvelevaan ay-liikkeeseen. Erotettu opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) työskenteli aikoinaan kuusi vuotta Laivateollisuuden telakalla Turussa. Hänet ministerinä korvannut Krista Kiuru (sd.) on ammatiltaan opettaja, kuten myös SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen (sd.).

Metalliliitto moittii hallitusta lepsuista otteista